Kuvalista

Kirjoita tähän, minkä aiheisia kuvia haet. Käytä hakusanoina kuvapankin omia kuva-aiheita (luettelo edellisellä sivulla).
Aarniometsä

Aarniometsä on luonnontilassa.
Sille ei ole tehty metsänhoidollisia toimenpiteitä.
Tuulen kaatamat puut saavat lahota paikoilleen.
Aarniometsä tarjoaa eläimille monimuotoisemman ympäristön kuin hoidettu metsä.

Suomessa on enää vähän aarniometsiä.

Kuva on Seitsemisen kansallispuistosta.

Sananlaskuja
- Metsä kirkkoni olla saa.
- Metsä on suomalaisen kirkko.

- Kun menee sutta pakoon, tulee karhu vastaan.

 

Auringonpimennyksen tarkastelua

15. helmikuuta 1961 Keski- ja Etelä-Euroopassa sattui täydellinen auringonpimennys. Suomessa se näkyi osittaisena. Poika seuraa auringonpimennystä ja suojaa silmiään mustaksi valotetulla filminkappaleella. Nykyään tiedetään, että yksinkertaisena se oli riittämätön suoja. Jos aurinkoa katselee ilman silmäsuojaa pitempään kuin muutamia sekunteja, syntyy pysyviä vaurioita. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa suosittelee hitsarinlaseja numero 14 tai erityisesti auringonpimennyksien katseluun myytäviä laseja.

Auringonpimennyksessä kuu tulee auringon ja maan väliin ja näin peittää auringon näkymästä. Täydellinen auringonpimennys nähtiin Suomessa viimeksi vuonna 1990. Kuunpimennys syntyy, kun maa on auringon ja kuun välissä. Silloin kuu ei heijasta auringon säteitä.

Neljästä kuuteen pimennystä tapahtuu joka vuosi. Ne osataan laskea kauan etukäteen. Seuraavan kerran aurinko pimenee täällä kokonaan vasta lokakuussa 2126.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

 

Harakan pesä

(Pica pica)

Harakka ei ole rauhoitettu lintu, mutta sille on määrätty pesimärauha. Etelä-Suomessa harakan pesintä alkaa huhtikuun alussa, mutta kaupunkioloissa se voi ryhtyä pesimäpuuhiin jo maaliskuussa.

Harakka voi keräillä kiiltäviä esineitä pesäänsä.

Tietoja ja kuvia harakasta Luontoportin sivustolla.

 

Hyttynen hommissa

Suomessa elää 40 hyttyslajia, joista vain muutama laji kiusaa ihmisiä. Marjastusta häiritsevä metsähyttynen ja soilla elävä korpihyttynen ovat äkäisimpiä. Muita ovat mm. taigahyttynen, horkkahyttynen, iso mutta lempeä kirsihyttynen, lintuhyttynen ja viemärihyttynen.

Hyttynen käyttää ravinnokseen mettä, mutta naaraat tarvitsevat munien kehittymiseen nisäkkäiden veren proteiineja. Urokset eivät ime verta vaan kukkien mettä.

Naaraat kykenevät löytämään ihmisen 100 metrin päästä hiilidioksidin ja hien perusteella. Hyttysiä huitomalla hengitys ja hieneritys kiihtyy, mikä vain helpottaa hyttysen toimintaa. Imukärsässä on 2 putkea. Toista pitkin kulkee veri. Toista pitkin hyttysen sylki valuu pistokohtaan ja estää verta hyytymästä. Sylki aiheuttaa iholle kutisevat paukamat, joka on allerginen reaktio. Niihin voi käyttää hydrokortisonia. Hyttynen voi imeä verta kaksi kertaa oman painonsa. Veri laukaisee munimisreaktion. Naaras laskee 50–200 munaa seisovaan, matalaan veteen, ojiin ja lammikoihin.

Paras hyttyskarkoite on ihoa suojaava kangas, jonka alle inisijä ei mistään aukosta pääse. Vaatteen värillä ei ole merkitystä (paitsi hirvikärpästen kohdalla; ne rakastavat hirven värisiä vaatteita).
Lapin räkkä tarkoittaa miljardien hyttysten ja niitä pienempien mäkäräisten ja polttiaisten massaesiintymää, jollaista ei tavata Etelä-Suomessa käytännössä koskaan.

 

Juhannusruusu

Perinteinen, voimakkaasti tuoksuva juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia) kukkii todella runsaasti vuoden valoisimpaan aikaan eli juhannuksen tienoilla. Se on erittäin helppohoitoinen ja leviää nopeasti juurivesojen avulla.

Juhannusruusussa on kermanvalkoiset kukat ja tiheäpiikkiset varret. Se menestyy vaatimattomillakin kasvupaikoilla ja kestää hyvin pakkasia.

 

Juhannusruusu

Kestävä ja tuoksuva juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia) kasvaa koko Suomessa. Se on tiheäpiikkinen, erittäin helppohoitoinen ja terve ruusupensas, joka leviää nopeasti juurivesojen avulla. Juhannusruusua on viljelty meillä 1800-luvun alusta lähtien.

Prinsessa Ruusunen on vanha, paljon kerrottu satu. Kun odotettu prinsessa syntyy, hänelle järjestetään suuret ristiäisjuhlat. Haltiatarkummit antavat lahjoja. Kutsumatta jäänyt paha haltiatar ilmoittaa, että prinsessa kuolee pistäessään sormensa värttinään 16-vuotissyntymäpäivänään. Seuraava haltiatar peruu osan kirouksesta ja sanoo, että prinsessa vaipuu silloin uneen. Näin tapahtuu. Prinsessan 16-vuotissyntymäpäivänä koko hovi vaipuu uneen ja nukkuu sata vuotta. Piikkipensaat (juhannusruusut?) peittävät linnan. Prinssi kiipeää nukkuvan prinsessan torniin ja suutelee tätä. Prinsessa ja koko hovi heräävät. Hääthän siitä seuraa.

Prinsessa Ruusu linnassa, linnassa, linnassa,
prinsessa Ruusu linnassa, linnassa.

On pahan noidan pauloissa, pauloissa, pauloissa.
on pahan noidan pauloissa, pauloissa.

Vuossadan nukkuu Ruusunen, Ruusunen, Ruusunen,
vuossadan nukkuu Ruusunen, Ruusunen...

Edvin Laine ohjasi satuelokuvan Prinsessa Ruusunen vuonna 1949. Prinsessaa näytteli Tuula Rosenqvist (ent. Ignatius), jonka sukunimeenkin tuli avioliiton myötä ruusu (rose). Tuula Rosenqvist tuli myöhemmin tunnetuksi televisiokuuluttajana.

"Yksi ruusu voi olla puutarhani, ja yksi ystävä maailmani." 
                                                            - Leo Buscaglia

 

Juhannusruusupensas

Juhannusruusun kukinta kestää parisen viikkoa.

Romanssit Melartin, Erkki (säv.); Huttunen, Hugo (esitt.); Linko, Erkki (esitt.) (1929) viulu, piano, op44, nro 5, F-duuri
Raita - musiikkia vanhoilta äänilevyiltä

Järvisimpukka eli näkinkenkä

Järvisimpukka elää pehmeäpohjaisissa ja runsasravinteisissa järvissä, mutta tulee toimeen myös kivikkopohjalla. Se liikkuu puoliksi pohjaan kaivautuneena – joskus jopa useita metrejä vuorokaudessa. Paljaaseen jalkaan simpukan reunasta voi saada haavan.

Järvisimpukan kehitykseen kuuluu loisimisvaihe. Kutuaika on loppukesällä ja alkukehitys tapahtuu emosimpukan sisällä. Keväällä emosimpukka päästää toukat veteen kalan uidessa ohi. Toukat tarttuvat kiinni kalan eviin tai pintaan ja kala erittää toukan ympärille rakkulan. Sen sisällä kehitys jatkuu muutaman kuukauden. Kalan mukana simpukka saattaa kulkeutua kauas syntypaikastaan. Rakkulan puhjettua simpukka putoaa järven pohjaan. Järvisimpukan elinikä on 5–10 vuotta.

 

Kaatunut kelo

 

Arvoitus
Kesällä turkki päällä, talvella alaston (lehtipuu).

 

Kangassinisiipi kanervassa

Kangassinisiipi (Plebeius argus) lentelee Suomessa kesä-elokuussa. Se on erittäin uskollinen syntymäseuduilleen eikä yleensä lennä koskaan yli 50 m päähän kuoriutumispaikastaan. Toukka koteloituu muurahaispesään.

 

Karpalo

Karpalo eli kurjenmarja estää virtsatietulehduksia.

Karpalo kuuluu puolukoiden sukuun. Se kasvaa kosteahkoilla sammalikoilla ja suomättäillä koko Suomessa.

THL ylläpitää kansallista Fineli ® - elintarvikkeiden koostumustietopankkia, josta löytyy marjojen sisältämät aineet.

 

 

Kelopuu

Näkymä Lapissa. Horisontissa oikealla näkyy Korvatunturi.
Kelo on pystyyn kuivunut, harmaa ja kuoreton puu. Se on hyvin kestävää ja siksi hyvää rakennusmateriaalia.

Lapsen suusta
Puita on siksi, ettei ulkona olisi niin tyhjää.
                                            - Antti 5 v.

 

Kesäilta Kuusamossa

Ennola, Juhana H. (säv.); Pahlman, Emil (sov.)   Suomalaista musiikkia vuodelta 1929
1. Introduction ; 2. Suomen salossa / Ennola. 3. Velisurmaaja / trad. 4. Minä seison korkealla vuorella / trad. äänitetty Pariisissa 1929

 

Ketun jäljet hangessa

Kun maass on hanki ja järvet jäässä...

Sananlasku
Kyllä routa porsaan kotiin ajaa.

 

Kiutaköngäs

 

Kestä mielin uljahin!

Sä kestä mielin uljahin
myös aika ankara.
Viel' kerran aamu kirkkahin
voi nousta usvasta.
Jos kestät, voitto varma on
keskellä tappion.

On mainen matka kulkua
kuin aallon liikkuvan,
mi korkeimmalta harjalta
taas syöksyy pohjahan.
Näin laaksoon, kunnahalle vie
myös riemun, tuskan tie.

Jos aina vaan ois tyyni sää,
niin matka kesken jäis.
Vaan toisin aalto vaahtopää
sun purtes lennättäis.
Mutt' aaltoihin voi sortua
ken hylkäs' purtensa.

Jos suur' ois vastus tielläsi
et sortua sa saa.
Jos pirstoiksi käy purtesi,
myös pirstat kannattaa
ja luodolle jos joudut sa,
ei ranta kaukana.

- Otto Kotilainen & Linda Kunnas
Vanha kansakoululaulu

 

Kiutaköngäs Kuusamossa

Kiutaköngäs on noin 325 metriä pitkä koski Oulangan kansallispuistossa Pohjois-Kuusamossa.

Kiutakönkään kuohuja voi seurata live-kameran kuvasta. Googlaa: Kiutaköngäs kamera.

 

Korpiräme

Korpirämeessä on sekä korpien että rämeiden tunnuspiirteitä. Korpirämeessä kasvaa eniten mäntyjä ja sen lisäksi kuusia ja hieskoivuja. Puolukoita ja mustikoita löytyy molempia, samoin lakkoja.

Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä Impivaaran maisemassa on Ilvesjärvi ja sen lähimaisemassa kantoinen aho ja kuivattavia rämeitä.

 

Koski ei jäädy koskaan
Kottaraisia

Kottarainen (Sturnus vulgaris) oli yleinen lintu vielä 1970-luvulla, mutta nyt kannasta on jäljellä enää viidesosa. Kottarainen viihtyy karjatilojen lähellä ja muualla, missä on lyhyttä heinikkoa, sillä siellä on sen ruoka-apajat. Tehomaatalous on ollut kottaraiselle tuhoisaa.

Suomen Luonto -lehden nettisivulla voi kuunnella kottaraisen ääntä.

Signe Liljequist esittää (vuonna 1928) Oskar Merikannon säveltämän ja J.H. Erkkon sanoittaman laulun Kottarainen (Raita tietokanta).

Kottarainen kikatteli puhelinlangalla.
- Mikä sinua niin naurattaa?
- Kun ne puhuvat Turun murretta ja se kutittaa jalkapohjia.

 

Käpylehmät

Käpylehmät olivat entisaikaan maaseudulla ehkä yleisin lelu. Kuusen käpyjä oli hyvin saatavilla, tikut pysyivät suomujen välissä työntämällä ja jos jalka meni poikki, uusia löytyi läheltä.

Käpylehmien lisäksi yleisiä leluja olivat pajupillit, puusta veistetyt pyssyt, paperinuket, räsynuket, kiiltokuvat ja ritsat.

Yleisiä lasten leikkejä olivat kirkonrotta, tervapata, nurkkajussi, kymmenen tikkua laudalla, lankkuhyppy, naruhyppy, piilosilla, majan rakennus, poliisi ja rosvot. Keinulauta tehtiin pitkästä, kapeasta lankusta, joka asetettiin kiven tai pöllin päälle niin, että kun toinen pää laskeutui alas, toinen nousi ilmaan. Laudan päissä istuvat keinujat ponnistivat vuorotellen vauhtia maasta. Joskus lautaan tehtiin myös kädensijat, jolloin vauhdissa oli helpompi pysyä mukana.

 

Kärpässieniä ja jäkäläsieni

Suomesta on löydetty yli 20 erilaista kärpässienilajia. Osa niistä on tappavan myrkyllisiä, osa vain myrkyllisiä. Joku laji kelpaa syötäväksikin, mutta koska lajeja on vaikea erottaa toisistaan, parempi jättää kaikki kärpässienet koskematta. Kavalakärpässieni on maailmanlaajuisesti aiheuttanut eniten kuolemantapauksia. Suomessa valkokärpässieni on tappanut eniten.

(Yksi paavi on kuollut kärpässienimyrkytykseen.)

 

Lapinpöllö

Lapinpöllö (Strix nebulosa) on suuri pöllö. Sen siipien kärkiväli voi olla lähes puolitoista metriä.

Lisää tietoa lapinpöllöistä ja muista pöllöistä Luontoportin sivustolta.

 

- Mistä tietää, että pöllöt ovat viisaampia kuin broilerit?
- No, mistä?
- Oletko koskaan kuullut grillatusta pöllöstä?

Kuuntele lapinpöllön huhuilua (Suomen Luonnonsuojeluliitto).

 

Lapset kesäyönä soutelemaan
Lumpeita

Lumme kasvaa pehmeäpohjaisissa, mutaisissa lammissa ja suojaisissa järven lahdissa. Se kukkii kesä-syyskuussa. Kasvi on kaikilta osiltaan myrkyllinen. Pohjanlumme on Etelä-Savon maakuntakukka.

Piisami tykkää syödä lumpeiden juurakoita.

Immi Hellénin runo vuodelta 1920:

Rannan lumme valkeuttaan hohtaa
illan tyvenessä uinaellen,
taivaan kirkkautta kuvastellen. –
Uimatiellään tyttö kukan kohtaa.

Ah, hän lausuu, noin jos puhdas oisin,
rannan lumme, luontehesi saisin,
taivaan kirkkautta kuvastaisin,
kaikkein kaunihinta unelmoisin!

© Sastamala Visual Oy


 
Maitohorsma eli rentunruusu

Maitohorsma (Chamerion angustifolium) on Etelä-Pohjanmaan maakuntakukka.
Se levittäytyy tehokkaasti sinne, missä on tilaa kasvaa.
Se viihtyy monenlaisessa maaperässä.

Alkukesästä poimitut maitohorsman lehdet sopivat salaatteihin ja leivän päälle
kuten poimulehti, voikukka, ja mesimarjanlehti.
10-20 cm pitkiä horsman varsia lehtineen voi paistaa voissa ja syödä kuin parsaa.
Lehdet ovat parhaimmillaan ennen kukintaa.
Ne voidaan kuivata teesekoituksia varten
tai murentaa viherjauheeksi kastikkeisiin, keittoihin sekä pata- ja laatikkoruokiin.
Pula-aikana horsman kuivatuista juurista on valmistettu kahvinkorviketta.

Luonnossa kasvavat yrtit ovat usein paljon ravintorikkaampia viljeltyihin salaattikasveihin verrattuna.
Ne sisältävät runsaasti mm. ravintokuitua, C- ja E-vitamiinia, beetakaroteenia,
folaattia, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia ja mangaania.

Viime vuosina lupiini on valloittanut horsman kasvualueita tienpientareilla.
Suomella on Maa- ja metsätalousministeriön julkaisema Kansallinen vieraslajistrategia,
jonka mukaan lupiini kuuluu haitallisiin vieraslajeihin.

Rentun ruusu on Irwin Goodmanin suosituimman laulun nimi.
Hän levytti sen vuonna 1988.

 

Muinaismuistokiviröykkiö Hiukkassaaressa Hartolankoskella

Tämä muinaismuistokiviröykkiö Hartolankosken Hiukkassaaressa on viikinkien ensimmäisiä asutuskohteita Suomen alueella.
Muinaismuistokohde on muinaismuistolailla (295/1963) rauhoitettu kiinteä muinaismuisto.

 

Mustarasras

(Turdus merula)

Mustarasras on Uudenmaan maakuntalintu. Koiras on kokonaan musta, naaras sen sijaan tumman ruskea.

Mustarastas syö matoja ja hyönteisiä, mutta sille voi tarjota myös ruuantähteitä, siemeniä, marjoja ja hedelmiä.

Kuuntele mustarastaan lurittelua (Suomen luonnonsuojeluliitto).

 

Mustikkasatoa

Mustikoita kannattaa syödä raakana, mutta niistä voi tehdä myös piirakoita ja muita leivonnaisia, puuroja, hilloja, mustikkakukkoa, rahkaa ja smoothieta. Mustikan lehtiä voi käyttää salaatissa ja teessä. Marjoja kannattaa kuivata talven varalle.

Mustikan sisältämät terveelliset aineet voi tarkistaa THL:n ylläpitämästä Finelistä. Mustikoissa on paljon silmille tärkeitä aineita.

"Kun mustikka kypsyy, niin yö mustuu."


  Mustikat on hyviä, koska niiden sisällä on hilloa.
                                               - Pertti 5 v.

 

Omenapuun kukkia

Tämä omenapuu nimeltään Gallen kasvaa Sastamalassa Jaatsin tilalla, joka oli Akseli Gallen-Kallelan lapsuuden koti.

Nykyään maukasta, raikasta ja kevyesti makeahappoista Gallen-lajiketta on myös myynnissä. Se on keskikokoinen puu, joka tulee melko nopeasti satoikään.

Gallen on kesälajike. Se on saanut nimensä Akseli Gallen-Kallelan äidin Matilda Gallenin mukaan, jonka 1800-luvun loppupuolella tekemästä siemenkylvöksestä tämä lajike on valittu. Hedelmät ovat keskikokoisia tai suuria, keltaisia, kekomaisia ja tulevat kypsyessään kuulakkaiksi. Maku on erittäin hyvä, sopivan makea ja happoinen ja siinä on miellyttävä aromi. Hieno kestihedelmä. Aikais- ja runsassatoinen. Lajike on talven- ja ruvenkestävä.

 

Orava

Orava (Sciurus vulgaris) on Etelä-Pohjanmaan maakuntaeläin.

Laulu Oravan pesä (Kas kuusen latvassa oksien alla) 

ORAVAN LAULU
Makeasti oravainen
makaa sammalhuoneessansa;
sinnepä ei Hallin hammas
eikä metsämiehen ansa
ehtineet milloinkaan.
 
Kammiostaan korkeasta
katselee hän mailman piirii,
taisteloa allans' monta;
havuoksan rauhanviiri
päällänsä liepoittaa.
 
Mikä elo onnellinen
keinuvassa kehtolinnas!
Siellä kiikkuu oravainen
armaan kuusen äitinrinnas:
Metsolan kantele soi!
 
Siellä torkkuu heiluhäntä
akkunalla pienoisella,
linnut laulain taivaan alla
saattaa hänen iltasella
unien Kultalaan.
- Aleksis Kiven kirjasta Seitsemän veljestä
 
Palokärki

(Dryocopus martius)

Suomen suurin tikka palokärki on puoli metriä pitkä peloton tikka, joka pesii haapaan tai mäntyyn hakkaamassaan kolossa. Lintu on yksiavioinen. Sen nimi tulee punaisesta päälaesta. Musta lintu näyttää kuin tulipalosta karanneelta. Palokärki syö muurahaisia ja niiden toukkia sekä kuolleissa puissa eläviä hyönteisiä. Siihen se käyttää valtavan pitkää kieltään.

Monessa Akseli Gallen-Kallelan taulussa on palokärki.

Palokärkeen on liittynyt paljon uskomuksia:

  • Kuolema vierailee talossa, jonka pihaan palokärki asettuu.
  • Palokärki ennustaa onnettomuutta.
  • Palokärjen äänen kuuleminen tietää sadetta.
  • Kulkijan edellä ääneti lentävä tikka tietää omaisen kuolemaa.
  • Sokeus parantuu, kun sairasta silmää hieroo palokärjen munalla.
  • Seinää hakkaava palokärki ennustaa nälkävuotta tai tulipaloa.

Kasku
- Miksi palokärjellä on punainen päälaki?
- Ettei sitä syksyisin ammuttaisi hirvenä.

 

Peipponaaras kuusenoksalla

Peippo (Fringilla Coelebs)

Pikkupoika katseli peipposia lintulaudalla. Joukkoon lennähti viherpeippo.
- Äiti, tule katsomaan! Täällä on raaka varpunen!

 

Perhonen valkoapilassa

Perhosista tietoa ja kuvia Luontoportissa.

 

Piippopaksupää kurjenpolvessa
Pikkupoika ongella

Mato-onkeen tarvitaan vavaksi nuoren puun (pihlaja) oksaton runko tai bambun varsi. Siimana käytettiin ennen kalalankaa, nykyään nailonsiimaa. Lisäksi tarvitaan koho, paino ja koukku. Paino sidotaan koukun ja kohon väliin. Ilman sitä koukku ei uppoa veteen. Perinteinen koho on melko pullea, kilpakoho suipompi.

Syöttinä on käytetty kastematoja (onkiliero), taikinan tai levänpalasta, keitettyä makaroonia, hyönteisiä ja etanoita.

Mato-ongella nousee kiiskiä, särkiä, lahnoja, säynäviä ja salakkaa.

 

Poika rantavedessä

Tämä supisuomalainen näkymä muistuttaa Albert Edelfeltin maalausta Leikkiviä poikia rannalla (vuodelta 1884). Tuo Edelfeltin maalaus äänestettiin vuonna 2013 Suomen kaikkien aikojen merkittävimmäksi maalaukseksi.

 

Punatulkku katajassa

Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) on Kymenlaakson maakuntalintu.

- Mikä on punainen, harmaa, valkoinen ja musta ja makaa selällään riippukeinussa?
- Punatulkku eläkkeellä.

Alakoululaisen ainekirjoituksesta: Punalutku istui oksalla...

 

Puolukka

Puolukka (Vaccinium vitis-idaea) on ainavihanta kasvi. Siinä on alfa-linoleenihappoa, kuitua, A-, E-, C-, B1-, B2-, B3-vitamiineja ja karotenoideja. Puolukka tappaa virtsateiden bakteereja.

Sen marja on niin hapan, että se säilyy sisältämiensä sitruuna- ja bentsoehappojen takia viileässä ilman säilöntäaineitakin.

Monessa koulussa koululaiset joutuivat syksyisin poimimaan muutaman litran puolukoita koululle.

THL ylläpitää kansallista Fineli ® - elintarvikkeiden koostumustietopankkia, josta löytyy myös marjojen sisältämät aineet.

Luonnonmarjojen poimiminen on jokamiehenoikeus. Jokamiehenoikeudet löytyvät mm. ympäristöhallinnon verkkosivulta.

MARJAMÄMMI

Puoli litraa survottuja puolukoita sekoitetaan litraan kylmää vettä ja seokseen lisätään 3/4 litraa ruisjauhoja ja hiukan sokeria. Seos laitetaan tuohisiin (uunivuokiin) ja paistetaan miedossa uunin lämmössä 3-4 tuntia.

 

Puolukoita poimimassa

Äiti ja tytär puolukkametsässä

Purotaimen ja järvitaimen kypsymässä nuotiolla

On olemassa meri-, järvi- ja purotaimenia. Ne kuuluvat lohien heimoon. Taimenen erottaa lohesta siitä, että taimenella on pilkkuja koko kyljellä ja lohella pilkkuja on kylkiviivan yläpuolella. Lisäksi lohella on pyrstössään lovi ja taimenen pyrstö on tasareunainen.

Lohikalojen syöminen on paras tapa saada omega-3-rasvahappoja DHA:ta ja EPA:a. Niissä on myös D-vitamiinia, jodia, seleeniä ja proteiinia. Taimenen ravintoaineet voi tarkistaa THL:n Finelistä.

Sanonta
Kateus vie kalatkin vedestä.

 

Rapu

Ravustuskausi alkaa 21.7. klo 12 ja kestää lokakuun loppuun.

Rapuja voi poimia käsin ja rapukeppejä apuna käyttäen. Niitä voi pyydystää rapuhaaveilla. Yleisin pyyntiväline on muovinen tai havasverkosta tehty rapumerta.

Syöttinä on käytetty niin lihaa kuin kalaa. Ravustukseen tarvitaan aina vesialueen lupa oli ravustaja minkä ikäinen tahansa. 18-64 vuotiailta vaaditaan lisäksi valtion kalastuksenhoitomaksu.

Vesien viileys voi viivästyttää täplärapujen poikasten kuoriutumista ja naaraiden kuorenvaihtoa.

Jokirapu kasvaa 10 senttiseksi noin 5-7 vuodessa. Täplärapu noin 3 vuodessa. Täpläravulla on vaalea täplä saksen juuressa. Jokiravulla ei ole. Täpläravulla on isommat sakset kuin jokiravulla. Jokirapu ei kestä rapuruttoa - täplärapu kestää. Jokiravulla on piikit selkäkuoren molemmilla puolilla. Täpläravulla ei ole.

 

Ravun vatsa
Ruoka kypsyy nuotiolla
Ruskosuohaukka lentää pesälleen

Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) vie poikasilleen saalista, joka todennäköisimmin on pieni nisäkäs, pikkulintu tai sisilisko.

- Kuinka sinä saatoit tehdä minulle tämän, niiskutti haukkatyttö.
- Kuinka monta kertaa minun täytyy sanoa: minä en ole mennyt kihloihin. Tuo kirottu rengas on lintutieteellisen seuran temppuja.

 

Sinivuokko

Sinivuokko (Anemone hepatica) on kevään ensimmäisiä kukkijoita. Lämpimillä paikoilla sen sinisiä kukkia näkyy jo huhtikuussa ja yleisesti jo vapun aikoihin.

Kaikki sinivuokon osat sisältävät myrkyllisiä aineita, mutta silti sitä on käytetty munuaiskivien ja haavojen hoitoon.

Kevätlaulu

Kas jo metsä viheriöi,
Kohisee jo kosket,
Ilmassa ja maassa soi
Kummallinen kuiske.

Puussa lehti värisee
Tuulen suloisuutta,
Joet ja norot lirisee
Eloansa uutta.

Lämmintä ja valoa
Maa poveensa juopi,
Kukkasia kauniita
Meille taas se tuopi.

- Yrjö Kilpinen & Pekka Juhani Hannikainen (1854-1924)
Vanha kansakoululaulu

 

Sinivuokko

Sinivuokko on Hämeen maakuntakukka.

Sisilisko
Suomenpeura

Suomenpeura eli metsäpeura on poron luonnonvarainen "serkku". Tämä metsäpeura asuu Ähtärin eläinpuistossa.

Poroja Suomessa on noin 200 000 kpl, mutta metsäpeuroja vain alle pari tuhatta. Se ei ole vielä uhanalainen, mutta silmälläpidettävä.

Metsähallitus ylläpitää metsäpeurasta omaa sivustoa netissä.

Metsäpeurasta on YouTubessa videoita.

 

Surviaissääsket parveilevat

Surviaissääsken toukat ovat väriltään kirkkaanpunaisia ja monien kalalajien mieliruokaa. Siksi ne ovat hyviä pilkkisyöttejä. Toukat syövät veden pohjalle laskeutunutta kuollutta eloperäistä ainetta.

Sääski munii veden pinnalle. Nuoret toukat uivat vedessä, mutta vanhemmiten ne kaivautuvat pohjaan ja koteloituvat sinne. Aikuiset yksilöt nousevat pinnalle ja lähtevät lentoon. 

Sananlasku: Kun on kesä ja kärpäsiä, niin on köyhälläkin ystäviä.

 

Syksyinen järvimaisema
Talviset rannat
Tilhi

(Bombycilla garrulus)

Tilhi syö kesällä hyönteisiä, syksyllä ja talvella marjoja. Pihlajanmarjat kuuluvat tilhen ruokalistalle. Jos marjat jäätyvät, sulavat ja lähtevät käymään, niitä popsivat linnut voivat tulla kaatokänniin ja törmäillä päin ikkunoita. Tilhien juopuminen on syksyisin aika tavallista. Onneksi niiden maksa kestää hyvin alkoholia.

Lisää tietoa ja kuvia tilhestä Luontoportissa.

 

Tyttö poimii valkovuokkoja

Kevätlaulu

Jo taittui talven valta
tuo raskas, ankara,
ja taasen kaikkialla
soi laulu riemuisa.
Nyt luonto vihannoipi
ja lintuin laulu soipi.
Oi, päivyt armahin,
sua riemuin tervehdin!

Oi, kevät armas, poista
nyt mielen murheisuus.
Sä lämmitä ja loista,
luo mulle mieli uus.
Luo mieli aurinkoinen,
niin taas ma laulaa voinen:
Oi, päivyt armahin
sua riemuin tervehdin!

- Otto Kotilainen & Linda Kunnas
Vanha kansakoululaulu

 

Valko- ja keltavuokkoja

Valkovuokko (Anemone nemorosa) on monivuotinen, laajalle levinnyt kukka. Se viihtyy lehdoissa ja lehtomaisissa tuoreissa metsissä sekä lehtoniityillä. Valkovuokko on Uudenmaan maakuntakukka. Suomessa sitä poimitaan varsinkin toukokuun toisen sunnuntain eli äitienpäivän aikoihin. Kasvi on myrkyllinen. Murskattua tuoretta valkovuokkoa on käytetty reumaattisiin vaivoihin ja nivelsärkyyn.

Keltavuokko (Anemone ranunculoides) on myös myrkyllinen.

Valko- ja keltavuokko voivat risteytyä keskenään, jos ne kasvavat näin lähekkäin kuin kuvassa.

 

Valkovuokkoja

Valkovuokko (Anemone nemorosa) on Uudenmaan maakuntakukka.

Valkovuokkoja metsässä

Valkovuokolle on tyypillistä kasvaa laajoina kasvustoina.

Valkovuokko on levinnyt koko Eurooppaan Etelä-Lappia myöten.

 

Sananlaskuja
- Kevät keikkuen tulevi.  (Keväällä sää on vuoroin lämmin, vuoroin kylmä.)
- Kevättä rinnassa.   (Luonnossa eläimet pariutuvat ja hankkivat jälkeläsisiä. Nuoret - ja vanhemmatkin - ihastuvat toisiinsa.)

 

Varpunen katonkulmalla valmiina soidinmenoihin

Pyrstö on pystyssä. Siitä näkee, että tämä lintu on soidinvireessä.

Vauva istuu auringossa

Sananlasku

Katso lasta kaksi vuotta. Jos et katso kahta vuotta, katsot koko ikäsi.

 

Västäräkki

Västäräkki (Motacilla alba) on Pirkanmaan maakuntalintu.

 

Kuu kiurusta kesään,

puoli kuuta peipposesta,

västäräkistä vähäsen,

pääskysestä ei päivääkään.