Ryhmän ohjaaminen

Vahvikkeen tähän osaan kerätään tietoa mm.

  • määräaikaisen ryhmätoiminnan käynnistämisestä, organisoinnista ja lopettamisesta sekä erilaisia ryhmäkertojen aloituksia ja lopetuksia.
  • verkostoitumisen keinoista

Vanhustyön keskusliiton Senioritoiminta järjestää koulutusta ryhmien ohjaamiseen ja hoivatyöhön limittyvään viriketoimintaan nimikkeillä Innostusta ryhmänohjaukseen sekä Iloa ja oivalluksia hoivan arkeen.

Ohjaajan rooli ryhmän vetäjänä muistuttaa arvokkaan kaappikellon vetäjän tehtävää: ilman vetämistä kello jää ajasta jälkeen ja lopulta pysähtyy, kun siltä loppuu energia. Kellon vetäminen on kuitenkin vain aputoimi, joka auttaa kelloa tekemään oman tarkoituksensa mukaisen tehtävän. Ryhmätoiminnassa tavoitteena on, että ohjaajan toiminnan seurauksena jokainen ryhmän jäsen kokee toteuttavansa itseään – ei ohjaajaa.

Hyvin järjestetty ryhmätoiminta voi

  • vähentää masennusta
  • nostaa mielialaa
  • vähentää ahdistuneisuutta
  • kohentaa elämänlaatua
  • kohentaa elämänhallinnan kokemusta
  • lisätä toiveikkuutta tulevaisuuden suhteen
  • johtaa yksinäisyyden kokemiseen vähemmän haitalliseksi
  • kohentaa välineellistä toimintakykyä

(MielenMuutos masennuksen hoidossa. Mielialaongelmista kärsivien iäkkäiden ihmisten psykososiaalinen tukeminen. MielenMuutos –tutkimus- ja kehittämishanke, tutkimusraportti. Vanhustyön keskusliitto 2011. s.8)

Aiheita ryhmän kokoontumisiin

RyhmäRengin Mitä teemme -kortit yhteisen toiminnan suunnittelun tueksi (54 ideakorttia).
Vapaaehtoisyhdistys Siskot ja Simot on tuottanut rkaksi kysymyskorttiayhmätoiminnan suunnittelua varten Toimintakortit. Korttien aiheet on tarkoitettu monen kuntoisille ikäihmisille. Tekstit ovat kookkaat ja selkeät. Kortteja on yhteensä 55 kappaletta, yhdessä ohjeet ja lopuissa 54 kortissa ryhmätoimintaan sopivia aiheita. Kortit sopivat ohjattuihin ryhmiin, itseohjautuviin ryhmiin sekä kahdenkeskiseen toimintaan. Kortteja voi käyttää myös keskusteluaiheina. (kuva >) Video

Aiheita: aarrekartta, aforismit ja sananlaskut, Aleksis Kivi (tai joku muu kirjailija), autoilu, hampaiden hoito, hiihto, huivien sidonnat ja kravattisolmut, huoneentaulun tekeminen, kukkaiskieli, lapsuuden lelut, lapsuuden ystäväni, muistovärssyt, oman käyntikortin tekeminen, origami ja servettien taittelumallit, perinneruoka, postikortit, profiilin piirtäminen, runot, sauna, tarinat, ulkomaanmatkat,värianalyysi
Vuodenkiertoon liittyviä, ajankohtaisia aiheita ja perinnetietoa löytyy Vahvikkeen vuodenajoista.

Esimerkkejä yksinäisyyden ja ystävyyden teemoihin liittyvistä taidemuodoista, joita voi käyttää ryhmässä

  • Yksinäisyyden kuvat: tutustuminen yksinäisyyden teemaan kuvataiteissa
  • Musiikki: kuuntelu, levyraati, yhteislaulu, muusikko vierailijana
  • Runot: muiden tekemät, omat tuotokset, lausuntataiteilija vieraana
  • Elokuva: vanha kotimainen elokuva, uusi kotimainen elokuva, dokumentti
  • Kuvataide: taidemuseo, näyttelyt, luontokuvat, taidekirjat, oma tuotos maalaamalla, korttien talo
  • Teatteri: improvisaatioteatteri, tarinateatteri, teatterikäynti
  • Kirjallisuus: klassikot, lapsuuden kirjallisuus
  • Tanssi: tanssitaiteilija vieraana
  • Taidemuotojen yhdistäminen: klassinen musiikki ja kuvataide, musiikki ja tanssi, taidekuvat ja runot, taiteilija vieraana
  • Kukat: lempikukka
  • Valokuvat: taidevalokuviin tutustuminen, omat valokuvat, valokuvaaminen
  • Silkkimaalaus, posliinin maalaus, kankaan painanta, keramiikkatyö
  • Muut: leipominen, retket, kahvikupit, omat esineet, kirjat

(Routasalo ja Pitkälä 2007, 66-77)

Viriketoiminnan perusteita

Virikkeet ja niiden merkitys

Kun ihmisen sisäiset tai ulkoiset olosuhteet muuttuvat merkittävästi, virikkeiden rooli ja vaikutukset elämässä muuttuvat samalla. Kunnon heikkeneminen, muuttaminen kodista toiseen, läheisten menettäminen voi merkittävästi vähentää mielekästä toimintaa ja stimulaatiota. Monet ilmiöt, joita on pidetty vanhuuteen tai sairauteen liittyvinä, ovat osoittautuneet sopimattoman virikeympäristön aiheuttamiksi. Jo 40 vuotta sitten tutkimusten pohjalta piirretty kaavakuva pitää edelleen paikkansa – sekä uusien tutkimusten että lukuisien hoitajien, ohjaajien ja omaisten kokemusten mukaan:

Sopivien virikkeiden avulla voidaan ehkäistä ja parantaa mielekkään toiminnan ja aististimulaation puutteesta aiheutuvia oireita. Ihmistä voidaan auttaa pois ahdistavista ajatuskehistä, jolloin psyykelääkkeiden tarve vähenee. Unettomuutta voidaan lievittää virikkeellisen toiminnan synnyttämän luonnollisen väsymyksen seurauksena. Käytösoireet vähenevät, kun ihmisen psykososiaalisiin tarpeisiin vastataan. Epänormaaliin ympäristöön (esim. liikaa taustamelua, huutavat potilaat, ovien paukutus, radio tai TV jatkuvasti päällä) on normaalia ja tervettä reagoida epänormaalilla käytöksellä. Joidenkin tutkijoiden mukaan esimerkiksi muistisairaiden vaeltelu pitää ymmärtää tarkoituksellisena, ihmisen itselleen järjestämänä virikkeenä. Stressaavissa elämäntilanteissa oikein valittu viriketoiminta voi toimia myös leppoistajana. Alistimulaatio imee ihmisen voimavaroja, mutta niin tekee myös ylistimulaatio, ylikuormitus. Viriketoiminnan rooli esimerkiksi hoivakodissa on etsiä ja tarjota kullekin henkilölle mahdollisimman sopivaa (haastavaa, rentouttavaa) toimintaa ja sisältöä.

Viriketoiminnan vastakohta on sensorinen, sosiaalinen, fyysinen ja eksistentiaalinen deprivaatio. Sensorinen deprivaatio tarkoittaa aistiärsykkeiden poistamista tai minimoimista. Sensorinen deprivaatio tuottaa negatiivisia ilmiöitä myös silloin, kun se ei ole täydellistä, ja pitkään jatkuessaan se muuttaa henkilön tajuntaa synnyttäen lopulta jopa hallusinaatioita. Jos ärsykkeitä ei tule kehon ulkopuolelta, ihminen tuottaa niitä sisältään, mikä osoittaa ärsykkeiden (fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja eksistentiaaliset virikkeet) suuren tarpeellisuuden. Ärsykkeetön eli virikkeetön aika vaikuttaa aivoihin negatiivisesti: muistaminen ja keskittyminenkin häiriintyvät selvästi. Taidot alkavat kadota. Lonkan kolotuksesta ja kaihin etenemisestä voi tulla elämän sisältö. Virikkeiden ja vaihtelun puuttuminen tylsistyttää iästä riippumatta. Se tarkoittaa energian katoamista eli ihmisen on entistä vaikeampi saada itsensä liikkeelle tekemään itseään piristäviä asioita. Virikkeisen ymparistön vaikutus hermosoluun Kuten sana ryhmätoiminta kertoo, siihen sisältyy sosiaalinen ulottuvuus ja sosiaalisesta vuorovaikutuksesta seuraa, että mukana on myös psyykkinen ulottuvuus. Kaikki ryhmätoiminta on siten psykososiaalista. Monipuolinen ja monitasoinen ryhmätoiminta voi parhaimmillaan olla psyko-sosiaalis-fyysis-eksistentiaalista.

Viriketoiminta on ympäristötekijöiden muuttamista siihen suuntaan, että ihminen voi saada enemmän psykofyysistä tyydytystä eli hän ”saa elä­mästä enemmän irti”. Se on elämän laadun maksimointia. Viriketoiminnan tulisi vastata ihmisen perustarpeisiin; ymmärretyksi tulemiseen, turvallisuuden tunteen kokemiseen, hyväksytyksi tulemiseen sekä tarpeeseen tuntea itsensä kykeneväksi. Viriketoimin­nan perimmäinen tarkoitus on tukea iäkkään ihmisen normaaleja ja terveitä rooleja sekä ehkäistä liiallista potilaan roolin omak­sumista eli laitostu­mista. Onnistunut viriketoiminta huomioi iäkkään ihmisen sekä yksilöllisenä persoonana että yhteisön jäsenenä ja ottaa huomioon myös hänen kulttuuritaustansa. Yksittäinenkin viriketuokio voi sisältää monenlaista sisältöä: kognitiivisia haasteita, fyysistä ponnistelua, sensorisia kokemuksia, muistelua, makuelämyksiä, luovaa toimintaa, musiikkia, sekä miehet että naiset huomioon ottavaa sisältöä, sukupolvien välistä vuorovaikutusta sekä tietenkin sosiaalista ja pedagogista sisältöä. Merkityksellisyyden kokemuksia syntyy silloin, kun henkilö kokee olevansa hyödyksi ja iloksi muille sekä tuntee kuuluvansa johonkin joukkoon. Tutkimusten mukaan onnellisuuden tunne edellyttää näitä. Nykysuomen sanakirjan mukaan virike tarkoittaa sytykettä, alkusysäystä, impulssia; uuden ajatuksen, ajatuskulun, idean tai keksinnön herätettä, aihetta tai ”siementä”.Sanaristikoissa virikkeen synonyymejä ovat elvyke, piriste, yllyke ja heräte. Ihmisessä liikahtaa jotain virikkeen ansiosta. Koska tämä tuntemus voi olla luonteeltaan positiivista tai negatiivista, ohjaajan on tärkeää opetella ymmärtämään, minkälaisia merkityksiä eri toiminnoilla ja materiaaleilla voi erilaisille ihmisille olla.

Viriketoiminnalla vaikutetaan

  • Ympäristöolosuhteisiin
  • Vuorovaikutussuhteisiin
  • Toiminnan sisältöön, määrään ja laatuun

Viriketoiminta on

  • psyykkisten, fyysisten ja sosiaalisten ympäristötekijöiden muuttamista siten, että ihminen voi kokea elävänsä mahdollisimman täysipainoisesti.
  • erilaisten psyykkisten, fyysisten, sosiaalisten, henkisten, hengellisten ja emotionaalisten elämysten tuottamista käyttäen monipuolisesti osallistujien tarpeista lähteviä keinoja: sosiaalisia, liikunnallisia, musiikillisia, luontoperäisiä, esteettisiä, kulinaristisia…
  • keskittymis­kyvyn, aistien, muistin, sosiaalisten taitojen ja fyysisen kunnon tukemista.
  • uteliaisuuden herättämistä ja mielenkiinnon virittämistä.
  • toimintaa, jolla estetään tai vähennetään virikkeettömän ja väärävirikkeisen ympäristön haittavaikutuksia.
  • toimintaa, joka auttaa ihmisiä löytämään toisensa.

Viriketoiminta ei ole

  • kaikille saman sisältöistä
  • itsetarkoitus eli päämäärätöntä säpinää
  • vain sitä toimintaa, johon osallistuu koko yhteisö
  • yksinomaan virike-, askartelun-, vapaa-ajanohjaajan tai kulttuuriohjaajan järjestämää ohjelmaa
  • yksinomaan järjestettyä toimintaa (kerhot, retket, juhlat, vierailut, näyttelyt, konsertit)

Viriketoiminnan yleiset tavoitteet

  • hyvän vuorovaikutuksen ja ystävyyssuhteiden syntyminen
  • merkityksellisten elämysten kokeminen, mahdollisuus mielihyvän kokemuksiin
  • odotettavaa ja muisteltavaa
  • menetettyjen kykyjen kompensoituminen
  • jäljellä olevien kykyjen käyttö
  • huomion suuntaaminen sairauksien ja menetysten sijaan positiivisiin asioihin
  • onnistumisten ja omanarvon tunteiden kokeminen

Samoin kuin C-vitamiinilla ei voi paikata D-vitamiinin puutosta, ei hyvälläkään perushoidolla voi korvata niitä vaikutuksia, joita oikein suunnitellulla ja järjestetyllä viriketoiminnalla saadaan aikaan. Ilman viriketoimintaa työntekijät pitäytyvät hoitajan roolis­sa, jolloin vanhukselle jää potilaan rooli silloinkin, kun hänen sairauteensa liittyvät hoitotoimenpiteet ovat vähäisiä ja/tai hänellä on paljon terveitä alueita ja kykyjä jäljellä. Näin vanhuksen normaalit ja terveet roolit eivät saa toteutumismahdollisuutta ja kokoaikainen potilaan roolin omak­suminen johtaa laitostu­miseen. Sen myötä monet hänen kykynsä näivettyvät ja identiteetti muuttuu. Perushoito pitää ihmisen hengissä ja puhtaana.Sen lisäksi jokainen iäkäs ihminen tarvitseeyksilöllisen taustansa pohjalta nouseviin viriketarpeisiin vastaamista. Yksilöllisen viriketoiminnan suunnittelussa voi käyttää viriketoiminnan lomaketta.

Viriketoiminta toteutuu

  • hoito- ja hoivatyön auttamistilanteissa arkisen työn lomassa.
  • yhteisön luonnollisessa toiminnassa synnyttäen positiivisen virikeympäristön.
  • tuokioissa, jotka voivat olla kertaluotoisia tai toistuvia. Ne eivät vaadi etukäteissuunnitelmaa ja niiden kesto voi olla vaihteleva. Tuokiot ovat usein spontaanisti syntyviä ja luovat tehokkaasti normaalin elämän ilmapiiriä.
  • tavoitteellisissa ryhmissä, jotka kokoontuvat säännöllisesti sovitun ajan ja tietyn ajanjakson.
  • organisoidussa viriketapahtumassa kuten kerhot, juhlat ja retket.

Muistisairaiden viriketoiminnasta

Suomessa ympärivuorokautisen hoidon asukkaista 80% sairastaa muistisairautta. Muistisairaiden ryhmätoiminnat edistävät muistin, muiden älyllisten kykyjen, fyysisen toimintakyvyn ja mielialan säilymistä pitkään.
Muistisairaalle henkilölle järjestetyn toiminnan tulisi olla terapeuttista ja parantaa elämän laatua (mm. Walker 1995). Toiminnan tulisi:

  • tuottaa välitöntä iloa;
  • palauttaa henkilön arvokkuuden tunne;
  • tuottaa järkeviä tehtäviä;
  • palauttaa roolit ja mahdollistaa ystävyys (Mace 1987, Hutchinson & Marshall 2000).

Walker, S. (1995): Caring through activities. Caring Magazine 14, 54-58.
Mace, N. (1987): Principles of activities for patients with dementia. Journal of Gerontological Nursing 22, 33-38.
Mace, N. L. (1987): Principles of activities for persons with dementia. Physical and Occupational Therapy in Geriatrics, 5(3), 13-27.
Hutchinson, Sally A. & Marshall, Melody (2000): Responses of family caregivers and family members with Alzheimer´s disease to an activity kit: an ethnographic study. Journal of Advanced Nursing, 31 (1), 44-50.

Epäonnistuminen toimintojen tuottamisessa muistisairaille voidaan määritellä huonoksi kohteluksi (Crump, A. 1991: Promoting self-esteem. Nursing the Elderly 3, 19-21).

Hakusanoja: stimulating activities, leisure activities, recreational activity, everyday (home-like) activities, activities, recreational therapy, environmental enrichment
Stimulate, stimulating = stimuloida, kannustaa, kiihottaa, piristää, virkistää, ärsyttää, antaa virikkeitä jollekin
Activities = toiminta, toimet, riennot
Stimulating activities on suoraan käännettynä ”virikkeidenantotoiminta”
Leisure = vapaa-aika, joutoaika
Recreational = ajanvietteellinen, virkistys, huvi, viihde
Recreational activities = viriketoiminta
Environmental enrichment = ympäristön rikastaminen
Ohjaajien ammattinimikkeitä englanninkielisissä maissa

Ystäväpiiri-toiminta on Vanhustyön keskusliiton Geriatrisen kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämishankkeessa (2002–2006) kehitettyä iäkkäille ihmisille suunnattua tavoitteellista ryhmätoimintaa. Ystäväpiiri-toiminnan tavoitteena on lievittää iäkkäiden ihmisten yksinäisyyttä. Keskusliitto järjestää Ystäväpiiri-ohjaajien koulutusta kaikille ryhmänohjaamisesta kiinnostuneille. Koulutetut ohjaajat järjestävät mallin mukaista ryhmätoimintaa ympäri Suomea.
Ystäväpiiri-toiminnan sekä Vanhustyön keskusliitossa toteutettujen kehittämishankkeiden hyviksi koettujen menetelmien pohjalta on kehitetty Omahoitovalmennus-toiminta varhaisvaiheen muistisairaiden iäkkäiden ihmisten ja heidän puolisoidensa tukemiseksi. Omahoitovalmennus mainitaan Käypä hoito -suosituksessa (Muistisairaudet: Käypä hoito -suositus, 2017). Valmennusryhmien vaikutuksia mm. elämänlaatuun ja kognitiivisiin toimintoihin tutkittiin 2011-2014: tuloksia.