Kuvalista

Uusi koti Karjalaan jääneen tilalle alkaa valmistua.
Kaivo on saanut renkaansa. Asutustilaa rakennetaan.

Sanomalehtimiesretkikunta tutustui siirtolaisten oloihin
Pohjois-Karjalassa ja Savossa syyskuussa 1947.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Pohjois -Karjala 22.9.1947. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r47-673_5.tif

Uuden Suomen kummiperheen emäntä laittaa ruokaa.
Perheen kuopus kopassaan lieden lämmössä 1940-luvulla.
Kehtolaulu (Raita tietokanta).

Sotien jälkeen monet tahot järjestivät keräyksiä huono-osaisten hyväksi. Uusi Suomi valitsi kummiperheen, jolle kerättiin rahaa lukijoilta.

Vanha tuutulaulu
Tuuti, tuuti lasta,
kissa tuli vastaan.
Kissa hyppäs kiikun päälle
ja kiikutteli lasta.

Elämänohje
Tee työtä kuin eläisit ikuisesti,
rakasta kuin kuolisit huomenna.     

Sananlaskuja
- Joka keitetyn paistaa, se makean maistaa.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc  Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r40-49-131_3.tif 

Emäntä pyyhkii pöytää. Sanomalehtimiesretkikunta tutustui siirtolaisten oloihin Pohjois-Karjalassa ja Savossa syyskuussa 1947.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Ei kaikki kaunis kultaista lie. 
Ei vahvalta vanhuus voimia vie. 
Tieltä risteää polku jokainen. 
Säästää syvimmät juuret pakkanen.

- Hellevi Estama

Kuva cc  Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Pohjois-Karjala 22.9.1947. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r47-673_21.tif

Asutustilan karja oli vielä tilapäissuojassa syyskuussa 1947,
jolloin sanomalehtimiesretkikunta teki tutustumismatkan
siirtolaisten oloihin Pohjois-Karjalaan ja Savoon.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc  Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Pohjois-Karjala 22.9.1947. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r47-673_11.tif

Kaksi halonhakkuutalkoissa työskentelevää naista
lastaamassa koivuhalkoja kottikärryyn 1942.

Sota-aikana ja sen jälkeen järjestettiin paljon rakennus-, keräys-,
maatalous-, säästö- ja auttamistalkoita.
Ylen Elävä arkisto: Koko kansa talkoissa (8 min video)

CC0 Suomen valokuvataiteen museo,
Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_7699

Hevosen perässä oli leveä harava, haravakone.
Hevosen kävellessä harava keräsi kasan heiniä,
nousi ylös ja aloitti uuden kasan keräämisen.

Kuvassa mies tupakka suussa ohjaa hevosta,
mikä on kevyttä työtä ja naiset nostavat heinää seipäille,
joka on aika raskasta työtä.

Sananlasku
Ahkeruus on onnen äiti, sillä on vara vaivassakin.
                 

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 20
luvussa 6. Ahkeraa työntekoa.           

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc  Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r42-102_1.tif

Kuva on otettu Hietarannassa eli Hietaniemen uimarannalla.

Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia.

CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N159270, Väinö Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo 1947.

Hetekan tärkein ominaisuus, jonka vuoksi sitä arvostettiin,
oli se että luteet ja muut syöpäläiset eivät kyenneet pesiytymään siihen.
Hetekoita mainostettiin narinattomina,
vaikka kyllä niistä ääntä lähti.

Heteka saattoi olla levitettävä:
toinen vuode työnnettiin päiväksi toisen alle
ja saatiin näin huoneeseen tilaa.

Tavallinen patja hetekoissa oli pystyraidallinen flokkipatja
(kuva, Finna/Ilomantsin museosäätiö).
Flokkivanu oli kehräämöistä ja tekstiiliteollisuudesta
ylijäänyttä, revittyä pumpulimaista
ja helposti muotoutuvaa materiaalia (kierrätyskuituvanua),
joka sisälsi puuvillaa ja villaa.
Edelleenkin verhoilijat käyttävät flokkia
ja sitä myydään askartelutarkoituksiin.

------- 

Olki oli joskus maaseudulla yleisin patjantäyte
(yleinen vielä 1950-luvulla).
Se oli halpaa ja helppo vaihtaa,
mikä tehtiin noin kerran vuodessa – usein jouluksi.
Patjantäytteiksi valittiin parhaat,
pisimmät ja puhtaimmat rukiin oljet.
Tähkät poistettiin. Patja täytettiin siten,
että olkien paksuimmat tyvipäät aseteltiin
patjan päihin ja pehmeämmät päät keskelle.
Se vähensi pistelyä patjanpäällisen läpi.
Patjapussin suu ommeltiin suurin pistoin kiinni.
Kuva vanhasta olkipatjasta - ajalta ennen hetekoita.

Kuva CCO Outi Mäki

Työntekijä hiomassa tai kiillottamassa metallikappaleita
Kulutusosuuskuntien Keskusliiton metalliteostehtaalla Helsingissä 1948.

Metalliteostehdas valmisti mm. myymäläkalusteita osuusliikkeiden tarpeisiin.

Kuva CC0  Suomen valokuvataiteen museo,
Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_7764L

Hota-pulveri oli suosittu särkylääke 1960-luvulle asti.
Pulveri sekoitettiin veteen.

Hota-mainos:

"Hota poistaa tuskan ja kuumeen.
Vaaraton Hota-pulveri on erinomainen alkavan taudin ehkäisijä
ja tilapäisen väsymyksen poistaja.
Käyttäkää sitä!"

Hota-mainos:

"Jos aiotte hankkia päänsärkyä, hankkikaa myös lääkettä.
Pitäkää aina mukananne pari lippua Hota-pulveria, niin apu on lähellä.
Se parantaa vaivattomasti ja tehokkaasti niin ”hankittua” päänsärkyä kuin muutakin.
Hota lievittää myös reumaattisia kipuja, kuumetta, rauhattomuutta y.m.s.
Saatavana apteekeista."

Sanastoa apteekki, oire, vaikutus, sivuvaikutus, yhteisvaikutus,
plasebo-vaikutus, mikstuura, rohto, migreeni

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Kolmen polven evakot.
Emäntä hellan ääressä lapsi sylissään,
vanha isäntä kainalosauvoineen seuraa sängyn laidalta.
Sanomalehtimiesretkikunta tutustui siirtolaisten oloihin
Pohjois-Karjalassa ja Savossa syyskuussa 1947.

Arvoitus: Aamulla neljällä jalalla, päivällä kahdella jalalla, illalla kolmella jalalla?    
Vastaus: Ihminen

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Pohjois-Karjala 22.9.1947. Kuvan tunnus museon kokoelmissa:d2004_17_r1_47_673_22.tif

Kivistön perheen joulunviettoa 1940-luvulla.

CC BY 4.0, Väinö Kannisto 3.1.1944, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Kuvan kuusenkaramelli on Maria Lindströmin valmistama 1939 - 1944.

Samalla mallilla tehtiin syötäviä karamelleja,
mutta joulukuusen "karamelleissa" oli sisällä puupala.
Näin samoja koristeita voitiin käyttä vuodesta toiseen.

Puupalan päälle on kiedottu ensin silkkipaperia,
jonka päät on leikattu hapsuille.
Karamellin päälle on kiedottu hopeapaperi.

Karamelli koristeltiin usein kiiltokuvalla
tai paperista leikatulla kuviolla.

Kuusen koristeina on käytetty piparkakkuja ja muita leivonnaisia,
omenoita, konvehteja, paperisia kuvia, olkikoristeita sekä
nauhaan kiinnitettyjä pieniä Suomen lippuja.

CC BY 4.0, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Joulukuusen jalkana toimii pieni rahi, jonka keskellä on reikä.

Ajalle tyypillistä on lautalattia, räsymatot, sisäkengät,
pikkupojan polvipituiset juhlahousut ja paksut sukkahousut.

Arvoitus Kuuluu sinulle, muut sitä eniten käyttävät.
                Mikä se on?                   Nimesi

CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1946, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Perhe viettää joulua kotona, isä, äiti, poika ja tyttö.

Ikkunasta heijastuu valokuvaaja jalustan ja kuvausvalon kanssa.

CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1946, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Äiti, isä ja neljä lasta katetun kahvipöydän luona
helsinkiläisessä kodissa.

Kuusessa palavat kynttilät.
Kuusenjalka on tehty kahdesta ristikkäin naulatusta laudasta (kuva samanlaisesta jalasta).
Kaksi vesiämpäriä on käden ulottuvilla.
Kuusenjalassa ei ole vettä,
joten kuusi kuivui sisällä ja syttyi herkästi.

CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1945, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Vastavalittu Suomen tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikivi ja valtioneuvoksetar Alli Paasikivi, keskellä presidentin tytär, arkkitehti Annikki Paasikivi. Paasikivellä oli ensimmäisen vaimonsa Annan kanssa neljä lasta. Anna kuoli 1931 ja kolme vuotta myöhemmin Paasikivi solmi avioliiton Allin kanssa. 

Suomen armeijan lyhyitä videoita 1940-luvulta: kuvia voi katsoa diaesityksenä, jonka kuvien vaihtumisaikataulun voi itse asettaa.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

cc  Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 9.3.1946. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r46-445_2.tif

Uuden Suomen kummiperheen tytär kaivolla.

Sotien jälkeen monet tahot järjestivät keräyksiä huono-osaisten hyväksi. Uusi Suomi valitsi kummiperheen, jolle kerättiin rahaa lukijoilta (1940-lukua).

Sananlaskuja
- Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot.
- Ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

cc  Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r40-49-131_7.tif

Karjalainen isoäiti lasten kanssa uuden kodin ovella Marttilan invalidikylässä, Helsingissä (2.5.1941).

Pitäjänmäen invalidikylän rakentamisesta huolehti Punainen Risti. Rakennusmateriaaleja saatiin Ruotsista. Monet asukkaat olivat siirtoväkeä Karjalasta.

Lapsen suusta
Ala-asteen koevastauksesta:
- Vanhoilla ihmisillä on aaltoja kasvoissa.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

cc   Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r41-444B_4.tif

Laulaja ja viihdetaiteilija Kauko Käyhkö studiossa mikrofonin äärellä.
Käyhkö esiintyi radiossa mm. Helismaan hupailuissa ja Metsäradiossa.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

cc   Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 20.9.1947. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r47-751_3.tif

Vaikeina aikoina kahvia säännösteltiin.
Ihmiset kuitenkin kaipasivat kahvin makua
ja piristävää vaikutusta.
Kekseliäs kansa kehitti erilaisia
vastikkeita ja korvikkeita.

Kahvin vastike ei sisältänyt lainkaan kahvia.
Vastiketta valmistettiin erilaisista
suomalaisista kasvikunnan aineista.
Vastikkeista tunnetuin oli voikukan juuri.
Vastiketta tehtiin myös ohrasta, rukiista,
tammenterhoista, sokerijuurikkaasta,
herneistä, pavuista ja jopa perunankuorista.
Sikurin ja juolavehnän juuret sekä
kallioimarteen maavarret kelpasivat myös.

Korvikkeessa oli yleensä aitoa kahvia 15–25 %.
Useimmiten korviketta tehtiin rukiista ja ohrasta.
Jyvät keitettiin pehmeäksi, kuivattiin ja paahdettiin.
Korvike jauhettiin hienoksi ja sekoitettiin jauhettuun kahviin.

Luontaistuotekaupoissa myydään nykyään pikakahvin kaltaista vastiketta.
Myynnissä on esimerkiksi viljakahvia, joka sisältää paahdettua ohraa, ruista ja sikuria.
Myös pakurikäävästä tehty juoma muistuttaa vastiketta.
Sitä on kutsuttu Suomessa nimellä ”tikkatee”
Se on nykyään suosittua superjuomaa.

Oletko juonut korvikkeita tai vastikkeita? Miltä ne maistuivat?
Ovatko uudet viljakahvit tai pakurijuoma sinulle tuttuja? Haluaisitko maistaa?

Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita.

© Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

Runoilija, kirjailija ja suomentaja Aila Meriluoto (1924 - 2019)

Aila Meriluodon runoteos Lasimaalaus oli ilmestynyt jouluksi 1946,
reilu kuukausi ennen tämän kuvan ottamista.

Aila Meriluoto julkaisi noin 30 teosta.

Runokokoelmia: Lasimaalaus, Sairas tyttö tanssii, Pahat unet, Portaat, Asumattomiin, Tuoddaris, Silmämitta, Elämästä, Varokaa putoilevia enkeleitä, Talvikaupunki, Ruusujen sota, Kimeä metsä, Kootut runot, Miehen muotoinen aukko, Tämä täyteys, tämä paino

Elämäkerrallisia teoksia: Lauri Viita, legenda jo eläessään, Lasimaalauksen läpi. Päiväkirja vuosilta 1944–47, Vaarallista kokea. Päiväkirja vuosilta 1953–1975, Mekko meni taululle, Tältä kohtaa. Päiväkirja vuosilta 1975–2004 (toim. Anna-Liisa Haavikko).

Romaaneja: Peter-Peter: Erään rakkauden asiapaperit, myöhemmin nimellä Peter-Peter, Kotimaa kuin mies, Sisar vesi, veli tuli

Lasten- ja nuortenkirjoja: Pommorommo, Ateljee Katariina, Meidän linna, Vihreä tukka

Aila Meriluoto sai lukuisia palkintoja ja tunnustuksia:
Valtion kirjallisuuspalkinnon kolme kertaa, Kalevi Jäntin palkinnon, F. E. Sillanpää -palkinnon, V. A. Koskenniemi -palkinnon, Pro Finlandia -mitalin, Valtion kirjallisuuspalkinnon kääntäjälle, Suomen kirjailijaliiton tunnustuspalkinnon, Savonia-kirjallisuuspalkinnon, Yleisradion Tanssiva karhu -palkinnon sekä Aleksis Kiven palkinnon.

Meriluoto solmi avioliiton kirjailija Lauri Viidan kanssa vuonna 1948.
Se kesti kahdeksan vuotta ja sinä aikana he saivat neljä lasta
Ursulan, Petrin, Samulin ja Aijan.

Meriluoto sai Valtion taiteilijaeläkkeen 1986.

Oman kirjailijauransa lisäksi Meriluoto suomensi muun muassa Rilkeä,
Goethea, Shakespearea ja Dickinsonia.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

cc   Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma, Helsinki 7.2.1947.
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r47-514B_2.tif

Invalidisäätiön työkeskuksessa Saaren kartanossa opiskeltiin myös kotieläinoppia. Kuvassa "oppikirjat" karsinassaan. Saaren kartano Mäntsälässä toimi sotainvalidien huoltamiseksi perustetun Invalidisäätiön työkeskuksena vuodesta 1940.

Kuvattu Mäntsälässä 14.2.1941.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

cc  Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r41-245_8.tif

Jääskestä kotoisin oleva Helena Ikonen leipoi imatralaisille pullat ja leivät asiakkaiden tuomista aineista.
Emäntä Ikonen sai 1932 valtakunnan ruoanlaittomestarin arvonimen Viipurin maatalousnäyttelyssä.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma.
Ruokolahti, Imatra 28.-29.1.1947. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r47-506b_30.tif

Vuonna 1945 saatiin lahjaksi pieni kahvierä ulkomailta.
Tämä kahvierä oli arvotavaraa,
sillä kahvia ei ollut vielä kaupoissa.
Kahvierä jaettiin ahkerille metsätyömiehille.
Metsätyömaiden kuvassa olevat tehopakkaukset sisälsivät

• 150 grammaa kahvia
• 200 grammaa sokeria ja
• 5 laatikkoa tupakkaa.

Pakkauksia oli myös suurempaa kokoa.

Onko sinulla kokemuksia tai kulkeeko suvussasi tarinoita siitä,
kun pula-ajan jälkeen sai kahvia ensimmäisen kerran? Millaisia?

Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita.

© Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

Kuva on otettu Hietaniemen uimarannalla.

Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia.

Kuva CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N150908, Väinö Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo, 1944.

Pienikokoinen lapsen leikkikaluksi tarkoitettu pyykkilauta.
Kehikko on raakapuusta valmistettu, keskellä on aaltomaisesta peltilevystä reunapuihin naulaamalla kiinnitetty hankausalusta.
Ylälaidassa on pieni puinen kaukalo saippuaa varten.
Ollut käytössä 1940-luvulla.
Pyykkilaudan korkeus on 32 cm ja leveys 16 cm.

Aikuisten pyykkilautoja: kuva 1 ja kuva 2

Leikkikaluja Finnassa

Kuva CC BY-ND 4.0, Etelä-Karjalan museo, EKMEKMEE6575:

Luonnonvaaleasta ja ihonvärisestä puuvillapalttinasta ommeltu tyttönukke,
jolla on massasta valmistetut käsivarret, pää ja hiukset.
Kasvonpiirteet on maalattu.
Nukella on jalassaan trikookankaasta ommellut sukat ja mustat pegamoidikengät, joissa on pahvipohja.
Pegamoidi (pesukangas) on kangasta, joka on tehty vedenpitäväksi
kyllästämällä se nitroselluloosasta, kamferista, risiiniöljystä ym. valmistetulla massalla.
Sitä on käytetty kirjansidonnassa.

Nuken pituus on 35 cm.

Näitä nukkeja valmistettiin teollisesti vuosina 1930 – 1949.

Leikkikaluja Finnassa

Kansallisteatterin monipuolinen näyttelijä Eeva-Kaarina Volanen (1921-1999) tutkimassa roolivihkoaan (Helsinki 14.2.1949).

Volaselle myönnettiin akateemikon arvo ja hänet nimitettiin myös taitelijaprofessoriksi. Hän oli taitava runonlausuja ja esiintyi teatterin lisäksi radiossa ja televisiossa.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikivi tervehtii Suomen marsalkka Mannerheimiä Suurkirkon portailla eduskunnan 40-vuotisjuhlajumalanpalveluksen päätyttyä.

Helsinki 23.5.1947.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Helsingin Töölössä sijaitseva Hietaniemen matala uimaranta
Hietsu on vuosikymmeniä vetänyt väkeä uimaan ja auringonottoon.

Löhöilyn lisäksi rannassa on mahdollisuus pelata rantalentopalloa ja koripalloa.
Rannalla järjestetään myös konsertteja ja muita tapahtumia.
Lapsille löytyy oma leikkipaikkansa.

1930 valmistunut Gunnar Taucherin suunnittelema
Hietarannan paviljonki on jo rapistunut.
Paviljongissa oli aiemmin rannan kahvila ja yleiset pukuhuoneet.

Lähietäisyydellä sijaitsee minigolf-rata ja Taivallahden tenniskeskus.

Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia.

CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N150889, Kannisto Väinö, Helsingin kaupunginmuseo, 1944.

Perunanistutusta Nikkilän mallitilalla Sipoossa toukokuussa 1945.

Sananlasku
- Ahkeruus kovankin onnen voittaa.
- Eihän nämä perunat maistu hongalta eikä haavalta.
- Mitä pöljempi isäntä, sitä isommat perunat.
- Lesken lempi on kuin lämmitetty perunasoppa.
- Peruna on puoli leipää.
- Mikkelistä akat tupiin, perunat kellariin.
- Anna maalle, kyllä maa antaa takaisin

Sanontoja
- Jokin asia on "kuuma peruna".
- Kukkiihan se perunakin.
- Ei keitetty peruna idä.
 

Perunan viljelyä on ohjeistettu näin:
Alakuulla alas, yläkuulla ylös.
Alakuulla istutetaan, että kasvu lähtee alas mukuloihin, eikä tee vartta.
Alakuulla istutetun perunan siemenperuna mätänee paremmin pois
ja tulee enemmän uusia perunoita.
Yläkuulla nostettu peruna säilyy paremmin.

Tällaisiin ohjeisiin liittyy tuttu sanonta "odottaa kuin kuuta nousevaa”.
Vanha kansa nimittäin tiesi,
ettei tiettyjä töitä kannata tehdä laskevan kuun aikaan,
koska silloin tulos on paljon huonompi.
Kun kuu on nouseva, niin kasvuvoima luonnossa nousee ylös.
Samaan perinnetietoon nojaa ohje:
Syyskuussa yläkuussa kannattaa lähteä sienimetsään.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Sipoo 7.5.1945. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_45-550_2.tiff

Vaikka ensimmäiset sähkökäyttöiset ompelukoneet
oli esitelty jo Pariisin maailmannäyttelyssä 1867
ja Singer oli tuonut kotikäyttöön tarkoitetun
sähköompelukoneen markkinoille 1920-luvulla,
tavallisissa kodeissa polkuompelukoneet olivat 50-luvulla vielä hyvin yleisiä.

Koneissa oli vain tikin pituuden säätö, ei sik-sak-tikkiä.  
Mutta ei ollut joustavia kankaitakaan,
joissa jousto-ommelta tai siksakia olisi välttämättä tarvinnut.

Saumat huoliteltiin joko käsin
tai ompelemalla ensin nurjat puolet vastakkain
ja kääntämällä kangas niin,
että seuraavalla tikillä kankaan reuna jäi kahden tikkirivin väliin.

Ompelukoneen oikeassa reunassa olevasta pyörästä pyöräytettiin itseen päin
ja kun poljin pöydän alla alkoi heilua,
liikettä jatkettiin nilkoilla pumppaamalla.

Polkuompelukoneet olivat kestäviä
ja tikistä tuli kaunis niin ohuelle kuin paksulle kankaalle.

Ompelukonemerkkejä ovat Bernina, Pfaff, Husqvarna viking,
Singer, Janome, Brother, Elna, Eva ja Juki.

cc Outi Mäki

TAVARA KORTILLA

                         Kuru 27.10. 1945

Hyvä serkku!
Vaivaan sinua taas kerran.
Lähetän sinulle ostokortteja.
Ostaisitko niillä tehtaan kaupasta
housut ja kangasta.

Tupakkaakin pitäisi saada:
Työmiestä ja Klubi 7.
Osta niin paljon kuin saat!

Lähetän sinulle omat korttini,
joita en tarvitse.
Käytä niitä omiin tarpeisiisi.

Terveisin
Hilma

ps. Tiedätkö, mistä saisi lastenrattaat?

KESKUSTELUN AIHEITA
Löytyikö rintamamiehille heti sodan jälkeen töitä?
Minkäläisia  töitä oli saatavissa?
Mistä tavaroista oli puutetta?
Mitkä tavarat olivat kauimmin kortilla?
Harjoitettiinko vaihtokauppaa?
Kärsittiinkö niukkojen korttianosten vuoksi suurta puutetta?
Miten tuettiin perheitä, joiden huoltaja oli kuollut?
Millaista apua sotalesket saivat?
Millaista apua saatiin ulkomailta, esim. Amerikan sukulaisilta?

Mikä oli vaikeinta sodan jälkeen?
Mistä saatiin uutta elämänuskoa sodan jälkeen?

kuva on kirjasta Rajala, Pertti (1990): Kirjeet kertovat - selkokirja muisteluryhmille. VTKL.

Vaunun pituus on 20 cm, leveys 8 cm ja korkeus 11 cm.

Leikkikaluja Finnassa.

Pääministeri Risto Ryti pitää radiopuhetta,
jossa hän käsittelee mm. Suomen suhdetta Neuvostoliittoon.

Helsinki 18.8.1940.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Suomen armeijan lyhyitä videoita 1940-luvulta:
mm. Mannerheim ja Ryti Mikkelissä;
yhteistyötä saksalaisten kanssa; Svinhufvud rintamalla;
Joukkojen etenemistä; kunniamerkkien jakoa sotilaille;
maataloustöitä; rakennustöitä.

cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r40-352_1.tif

Sikuria käytettiin kahvin korvikkeissa.
Monilla pihoilla kasvatettiin sikurijuurta.
Syksyllä juuret korjattiin, pestiin,
paloiteltiin ja kuivatettiin uunissa.
Lopuksi palat paahdettiin,
jauhettiin hienoksi kahvimyllyssä
ja sekoitettiin kahviin.

Suosituin sikurimerkki oli
Wilhelm Schaumanin Pietarsaaren sikuri.

Sikurin kukka on sininen.
Ehkä sen vuoksi sikuripakkaukset olivat usein sinisiä.

Onko sinulla kokemuksia sikurista? Millaisia?

Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita.

Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

Isoja paahtimoita 40-luvulla olivat Paulig, SOK ja Kesko.
Sinetti oli Pauligin tuotemerkki.
Sinettikahvit tulivat myyntiin sodan jälkeen.
Pauligin valikoimissa Sinettikahveja oli 60-luvulle saakka.

Kahvipavut jauhettiin usein kaupassa.
Kahvi pakattiin pergamiinipusseihin,
mutta niissä kahvi ei säilynyt kauan tuoreena.

Kodeissa ja kahvikaupoissa tehtiin
eri kahvilaaduista omia sekoituksia.
Usein sekoituksessa oli sekä halvempaa
että kalliimpaa kahvia.

Oletko tehnyt omia kahvisekoituksia kotona? Millaisia?

Askartelua pannunalunen kahvipusseista

Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita.

Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

Keiteleen Osuuskaupan työntekijöitä lastaamassa sokeritoppia
kuorma-auton lavalle 1930-1940-luvulla.

Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo,
Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_11231CxxA

Karjalaista vieraanvaraisuutta. Emännät tarjoomuksineen: teetä ja rinkeleitä.
Sanomalehtimiesretkikunta tutustui siirtolaisten oloihin
Pohjois-Karjalassa ja Savossa syyskuussa 1947.

Samovaaria eli venäläistä alkuperää olevaa teekeitintä pidettiin aiemmin lämpimänä
kivillä, hiilillä tai spriiliekillä. Teräksisiä samovaareja lämmitetään sähköllä.
Teekannua, jossa on haudutettua teetä, pidetään samovaarin päällä,
niin sekin säilyy lämpimänä.

Satoja vuosia vanha karjalainen herkku on Viipurin rinkeli.
Se ei ole pyöreä rengas kuten kuvassa vaan takinapötkön päädyt kierretään keskenään
ja päät painetaan kiinni renkaaseen.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

cc  Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Pohjois-Karjala 22.9.1947. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r47-673_24.tif

Kaksi tyttöä Hietaniemen uimarannalla.

Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia.

CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N154617, Väinö Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo, 1945.

Näillä kupongeilla sai sota-aikana ostaa lihaa. Kupongit eivät toimineet rahana vaan näiden avulla jaettiin osto-oikeutta kansalle tasaisemmin, vähennettiin hamstraamista ja ehkäistiin mustanpörssin kauppaa. Kuponkeja oli Suomessa käytössä yli 10 vuoden ajan.

Talvisodan aikana säännösteltiin sokeria ja kahvia, jatkosodan aikana leipäviljaa, maitotaloustuotteita, saippuaa, vaatteita, kenkiä, teetä, kuivattuja hedelmiä, perunajauhoja, kananmunia ja voita. Lopulta myös perunoita ja juurikkaita, tupakkaa ja makeisia.

Eri ikäisille ja eri ammateissa toimiville oli erilaiset kortit.

SALAKULJETETTUA RUOKAA  (pula-ajan postikortti)

                     Helsinki 19.12.1945

Heipä hei!

Kiitokset viimeisestä.
Kotimatkalla minulle oli käydä huonosti.
junassa tuli tarkastus!
Minulla oli onnea.
Tarkastaja ei löytänyt  minulta mitään.
Ja miten paljon minulla oli
mukanani lihaa ja muuta ruokaa!

On se kummallista,
kun ruokaa tarvitsee piilotella ja salakuljettaa.
No, elämä on nyt tälaista.
Hyvin pääsin taas kerran kotiin.

terveisin
Helmi

KESKUSTELE
Miten ruoka-pula vaikutti lapsuuden perheesi elämään?
Mistä perheesi hankki ruokaa?
Kävivätkö vanhempasi tai naapurinne ruoanhakumatkoilla maalla tai
kävikö teidän talossanne ruoanhakijoita?
Millaista oli ruoan salakuljetus?
Oletko kuullut ruuan tai muiden tavaroiden ostamisesta
"mustasta pörssistä "?

Kuva on kirjasta Rajala, Pertti (1990): Kirjeet kertovat - selkokirja muisteluryhmille. VTKL.

Veteraanit seurustelevat valtiosalissa järjestetyn kahvitilaisuuden aikana eduskunnan 40-vuotisjuhlissa.

Vasemmalla 89-vuotias S.N. Rajala Kauhajoelta, 82-vuotias presidentti K.J. Ståhlberg ja 77-vuotias D.J. Kalliokorpi. Helsinki.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto