Kuvalista | Page 2

Tulosta sivu

		Joulukuusen karamelli 1940-luvulta Kuvan kuusenkaramelli on Maria Lindströmin valmistama 1939 - 1944. Samalla mallilla tehtiin syötäviä karamelleja, mutta joulukuusen "karamelleissa" oli sisällä puupala. Näin samoja koristeita voitiin käyttä vuodesta toiseen. Puupalan päälle on kiedottu ensin silkkipaperia, jonka päät on leikattu hapsuille. Karamellin päälle on kiedottu hopeapaperi. Karamelli koristeltiin usein kiiltokuvalla tai paperista leikatulla kuviolla. Kuusen koristeina on käytetty piparkakkuja ja muita leivonnaisia, omenoita, konvehteja, paperisia kuvia, olkikoristeita sekä nauhaan kiinnitettyjä pieniä Suomen lippuja. CC BY 4.0, Helsingin kaupunginmuseo, Finna
		Joulukuusen vierellä Joulutunnelmissa. Huomaa naisen hiusverkko. Se oli tuohon aikaan hyvin tyypillinen. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1946, Helsingin kaupunginmuseo, Finna
		Joulukuusta pidempi Joulukuusen jalkana toimii pieni rahi, jonka keskellä on reikä. Ajalle tyypillistä on lautalattia, räsymatot, sisäkengät, pikkupojan polvipituiset juhlahousut ja paksut sukkahousut. Arvoitus Kuuluu sinulle, muut sitä eniten käyttävät. Mikä se on? Nimesi CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1946, Helsingin kaupunginmuseo, Finna
		Joulumielellä 1940-luvulla pienillä tytöillä oli rusetti ja pienillä pojilla sukkahousut. Kuusessa palavat oikeat kynttilät. CC BY 4.0, Väinö Kannisto noin 1946, Helsingin kaupunginmuseo, Finna
		Joulumielellä koko perhe Perhe viettää joulua kotona, isä, äiti, poika ja tyttö. Ikkunasta heijastuu valokuvaaja jalustan ja kuvausvalon kanssa. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1946, Helsingin kaupunginmuseo, Finna
		Jouluna kotona Kuva on helsinkiläisestä kodista 1940-luvulta. Etsi kuvasta taistelevat metsot, Martta-nukke, heteka, herätyskello ja palava kuusenkynttilä. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1944, Helsingin kaupunginmuseo, Finna
		Joulunviettoa 1945 Äiti, isä ja neljä lasta katetun kahvipöydän luona helsinkiläisessä kodissa. Kuusessa palavat kynttilät. Kuusenjalka on tehty kahdesta ristikkäin naulatusta laudasta (kuva samanlaisesta jalasta). Kaksi vesiämpäriä on käden ulottuvilla. Kuusenjalassa ei ole vettä, joten kuusi kuivui sisällä ja syttyi herkästi. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1945, Helsingin kaupunginmuseo, Finna
		Joulunviettoa paperisissa tonttulakeissa Kuvassa on valokuvaaja Väinö Kanniston perhettä jouluna 1946. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1946, Helsingin kaupunginmuseo, Finna
		Juho Kusti, Alli ja Annikki Paasikivi Vastavalittu Suomen tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikivi ja valtioneuvoksetar Alli Paasikivi, keskellä presidentin tytär, arkkitehti Annikki Paasikivi. Paasikivellä oli ensimmäisen vaimonsa Annan kanssa neljä lasta. Anna kuoli 1931 ja kolme vuotta myöhemmin Paasikivi solmi avioliiton Allin kanssa. Suomen armeijan lyhyitä videoita 1940-luvulta: kuvia voi katsoa diaesityksenä, jonka kuvien vaihtumisaikataulun voi itse asettaa. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Helsinki 9.3.1946. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r46-445_2.tif
		Kahvin lisäkkeitä, voimikkeita ja mustaa pörssiä Kahvia säännösteltiin 15 vuoden ajan. Kahvia sai yleensä kortilla 250 grammaa kuussa. Kahvi oli tärkeimpiä tuotteita mustanpörssin kaupassa. Sitä myytiin usein tiskin alta valikoiduille asiakkaille. Säännöstelyn aikana myytiin myös kahvin lisäkkeitä ja voimikkeita. Kahvinlisäkkeet olivat sekoituksia, joissa oli tavallisia kahvin korvikkeita mutta myös eksoottisia, ulkomaisia aineita. Ohje lisäkepaketin kyljessä: ”Tätä, etevämmän ulkomaisen tavan mukaan valmistettua kahvinlisäkettä ei pidä vaihtaa sikuriin. Standard-lisäkettä voidaan käyttää lisäkkeenä kahvin vertainen määrä, jolloin hyvänmakuinen ja terveellisempi juoma saadaan samalla, kun melkoinen säästö tehdään.” Onko sinulla kokemuksia lisäkkeistä tai voimikkeista? Millaisia? Oletko joskus ostanut jotain tiskin alta tai mustasta pörssistä? Haluatko kertoa lisää? Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.
		Kaivolla Uuden Suomen kummiperheen tytär kaivolla. Sotien jälkeen monet tahot järjestivät keräyksiä huono-osaisten hyväksi. Uusi Suomi valitsi kummiperheen, jolle kerättiin rahaa lukijoilta (1940-lukua). Sananlasku - Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot. - Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r40-49-131_7.tif
		Kalsiumlaktaatti ja särkylääke Kalsiumlaktaatti on valkoista jauhetta, joka nautitaan veteen sekoitettuna. Se on lääke, jolla hoidetaan kalsiumin puutostiloja. Se on myös happamuudensäätöaine, säilöntäaine ja hapettumisenestoaine, jota käytetään mm. juustoissa. Sanastoa: apteekki, oire, vaikutus, sivuvaikutus, yhteisvaikutus, plasebo-vaikutus, mikstuura, rohto, osteoporoosi Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa. Kuva © Emilia Nieminen
		Karjalainen isoäiti hoitolapsineen Karjalainen isoäiti lastenlastensa kanssa uuden kodin ovella Marttilan invalidikylässä, Helsingissä 2.5.1941. Pitäjänmäen invalidikylän rakentamisesta huolehti Punainen Risti. Rakennusmateriaaleja saatiin Ruotsista. Monet asukkaat olivat siirtoväkeä Karjalasta. Sodan alta evakuoitu henkilö on evakko. Talvisodan, jatkosadan ja Lapin sodan takia Karjalasta ja Lapista siirrettiin muualle Suomeen noin 420 000 henkilöä eli 11% silloisesta väkiluvusta. Lapsen suusta Ala-asteen koevastauksesta: - Vanhoilla ihmisillä on aaltoja kasvoissa. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r41-444B_4.tif
		Kauko Käyhkö Laulaja ja viihdetaiteilija Kauko Käyhkö studiossa mikrofonin äärellä. Käyhkö esiintyi radiossa mm. Helismaan hupailuissa ja Metsäradiossa. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Helsinki 20.9.1947. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r47-751_3.tif
		Kauko Käyhkö Laulaja ja viihdetaiteilija Kauko Käyhkö (1916-1983) ja haitari. Helsinki 20.9.1947. Kauko Käyhkö oli Dallapé-orkesterin solisti ja esiintyi myös Kipparikvartetissa. Käyhkö levytti useita Toivo Kärjen ja Reino Helismaan lauluja. YouTubesta löytyy useita Kauko Käyhkön lauluja. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r47-751_2.tif
		Kaulauslauta ja tukki Kaulauslauta ja -tukki olivat entisajan mankeli. Niitä käytettiin vielä 50-luvulla, koska pieniin kaupunkikoteihin ei mankeli mahtunut eikä suuria, yhteisiä mankeleita ollut kovin tiheästi. Hieman kosteat, viikatut ja vedetyt liinavaatteet kiedottiin tiukasti kaulaustukin ympärille. Kuperalla laudalla rullattiin pakettia edestakaisin puhtaan pöydän tai penkin päällä, kunnes kangas oli sileää. Lopuksi lakanarulla painettiin kaulauslaudalla pöytää vasten litteäksi. Kaulauslautaa kutsutaan myös kauluulaudaksi ja Karjalassa rullookartuksi ja kataipaalikaksi. Nykyisin käytetään myös sanoja mankelilauta ja -pölkky. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 42. Kuva © Kirsi Alastalo
		Kekseliään kansan korvikkeet ja vastikkeet Vaikeina aikoina kahvia säännösteltiin. Ihmiset kuitenkin kaipasivat kahvin makua ja piristävää vaikutusta. Kekseliäs kansa kehitti erilaisia vastikkeita ja korvikkeita. Kahvin vastike ei sisältänyt lainkaan kahvia. Vastiketta valmistettiin erilaisista suomalaisista kasvikunnan aineista. Vastikkeista tunnetuin oli voikukan juuri. Vastiketta tehtiin myös ohrasta, rukiista, tammenterhoista, sokerijuurikkaasta, herneistä, pavuista ja jopa perunankuorista. Sikurin ja juolavehnän juuret sekä kallioimarteen maavarret kelpasivat myös. Korvikkeessa oli yleensä aitoa kahvia 15–25 %. Useimmiten korviketta tehtiin rukiista ja ohrasta. Jyvät keitettiin pehmeäksi, kuivattiin ja paahdettiin. Korvike jauhettiin hienoksi ja sekoitettiin jauhettuun kahviin. Luontaistuotekaupoissa myydään nykyään pikakahvin kaltaista vastiketta. Myynnissä on esimerkiksi viljakahvia, joka sisältää paahdettua ohraa, ruista ja sikuria. Myös pakurikäävästä tehty juoma muistuttaa vastiketta. Sitä on kutsuttu Suomessa nimellä ”tikkatee” Se on nykyään suosittua superjuomaa. Oletko juonut korvikkeita tai vastikkeita? Miltä ne maistuivat? Ovatko uudet viljakahvit tai pakurijuoma sinulle tuttuja? Haluaisitko maistaa? Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.
		Kirjailija Aale Tynni Runoilija Aale Tynni-Pirhonen (1913-1997) kesäpäivän paisteessa Espoon Westendissä meren rannalla. Aale Tynni oli syntyjään inkeriläinen. Hän sai lyriikan kultamitalin Lontoon kesäolympiakisoissa vuonna 1948. Teoksia: Kynttilänsydän 1938, Vesilintu 1940, Lähde ja matkamies 1943, Lehtimaja 1946, Soiva metsä 1947, Tuhat laulujen vuotta 1957, Balladeja ja romansseja 1967, Vihreys 1979, Vuodenajat 1987, Inkeri, Inkerini 1990 sekä lastenkirjat Kissa liukkaalla jäällä 1954, Satuaapinen 1955 ja Heikin salaisuudet 1956. Ensimmäisen puolisonsa Kauko Pirisen kanssa Aale Tynni sai kolme lasta. Liiton päätyttyä eroon, hän avioitui 1960 kansanrunoudentutkija Martti Haavion eli runoilija P. Mustapään kanssa. Aale Tynnin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto cc Valokuvaaja Erkki Johannes Viitasalo/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Viitasalo kesällä 1948. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r48-699_4.tif
		Kirjailija Aila Meriluoto Runoilija, kirjailija ja suomentaja Aila Meriluoto (1924 - 2019) Aila Meriluodon runoteos Lasimaalaus oli ilmestynyt jouluksi 1946, reilu kuukausi ennen tämän kuvan ottamista. Aila Meriluoto julkaisi noin 30 teosta. Runokokoelmia: Lasimaalaus, Sairas tyttö tanssii, Pahat unet, Portaat, Asumattomiin, Tuoddaris, Silmämitta, Elämästä, Varokaa putoilevia enkeleitä, Talvikaupunki, Ruusujen sota, Kimeä metsä, Kootut runot, Miehen muotoinen aukko, Tämä täyteys, tämä paino Elämäkerrallisia teoksia: Lauri Viita, legenda jo eläessään, Lasimaalauksen läpi. Päiväkirja vuosilta 1944–47, Vaarallista kokea. Päiväkirja vuosilta 1953–1975, Mekko meni taululle, Tältä kohtaa. Päiväkirja vuosilta 1975–2004 (toim. Anna-Liisa Haavikko). Romaaneja: Peter-Peter: Erään rakkauden asiapaperit, myöhemmin nimellä Peter-Peter, Kotimaa kuin mies, Sisar vesi, veli tuli Lasten- ja nuortenkirjoja: Pommorommo, Ateljee Katariina, Meidän linna, Vihreä tukka Aila Meriluoto sai lukuisia palkintoja ja tunnustuksia: Valtion kirjallisuuspalkinnon kolme kertaa, Kalevi Jäntin palkinnon, F. E. Sillanpää -palkinnon, V. A. Koskenniemi -palkinnon, Pro Finlandia -mitalin, Valtion kirjallisuuspalkinnon kääntäjälle, Suomen kirjailijaliiton tunnustuspalkinnon, Savonia-kirjallisuuspalkinnon, Yleisradion Tanssiva karhu -palkinnon sekä Aleksis Kiven palkinnon. Meriluoto solmi avioliiton kirjailija Lauri Viidan kanssa vuonna 1948. Se kesti kahdeksan vuotta ja sinä aikana he saivat neljä lasta Ursulan, Petrin, Samulin ja Aijan. Meriluoto sai Valtion taiteilijaeläkkeen 1986. Oman kirjailijauransa lisäksi Meriluoto suomensi muun muassa Rilkeä, Goethea, Shakespearea ja Dickinsonia. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma, Helsinki 7.2.1947. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r47-514B_2.tif
		Kuokanterää tahkotaan teräväksi Mies tahkoaa Karkkilan raivausleirillä kuokanterää teräväksi. Karkkilan leirillä Mustjäven tienoilla raivattiin kaikkiaan 200 hehtaaria peltoa ja asutusalueita. Talvisodan jälkeen 400 000 pakolaista pyrittiin asuttamaan nopeasti. Maatalousministeriö perusti keväällä 1941 parikymmentä raivausleiriä eri puolille Suomea. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Karkkila 30.5.1941. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r41-456_6.tif
		Lampaita Invalidisäätiön työkeskuksessa 1941 Invalidisäätiön työkeskuksessa Saaren kartanossa opiskeltiin myös kotieläinoppia. Kuvassa "oppikirjat" karsinassaan. Saaren kartano Mäntsälässä toimi sotainvalidien huoltamiseksi perustetun Invalidisäätiön työkeskuksena vuodesta 1940. Kuvattu Mäntsälässä 14.2.1941. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r41-245_8.tif
		Lapset läksyjen parissa Sotien jälkeen monet tahot järjestivät keräyksiä huono-osaisten hyväksi 1940-luvulla. Uusi Suomi valitsi kummiperheen, jolle kerätiin rahaa lukijoilta. Tässä kummiperheen lapset tekevät läksyjään kynttilän valossa. Läksyt oli osattava ja opettajan kysymykseen vastattaessa oli noustava seisomaan. Koulumatkat saattoivat olla pitkiä. Ne hiihdettiin tai käveltiin. Kuulakärkikyniä ei ollut vaan kirjoitettiin puuvartisilla mustekynillä. Niissä oli irtoterät. Käsityötunneilla ommeltiin kangastilkuista mustekynän pyyhkimiä. Sota- ja pula-aikana lasten vaatteet valmistettiin usein aikuisten vanhoista kuluneista vaatteista. Polvihousut olivat pienillä pojilla tavalliset. Tyttöjen asuun kuului esiliina. Kouluun, työhön ja juhliin oli jokaiseen oma esiliinansa. Esiliina etehesi lapsonen laita, liasta se mekkosi varjella taitaa. Sitten on tyttöseni sievä ja siisti, eikä hän esiliinaa sotkea viitsi. Tytöillä oli tavallisesti pitkät hiukset ja ne pidettiin leteillä, jotka sidottiin silkkinauhalla. Polkkatukan leikkaamisen syy saattoi olla täiden häätämisen helpottaminen. Pojilla ei ollut koskaan pitkiä hiuksia ja monen pojan pää ajeltiin kesäksi vallan kaljuksi. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r40-49-131_5.tif
		Leipiä ja pullia tilauksesta Jääskestä kotoisin oleva Helena Ikonen leipoi imatralaisille pullat ja leivät asiakkaiden tuomista aineista. Emäntä Ikonen sai 1932 valtakunnan ruoanlaittomestarin arvonimen Viipurin maatalousnäyttelyssä. Kuvassa on tyypillinen oman aikakautensa puuhella. Pöydällä näkyy vesiämpäri. Vesi kannettiin pihakaivosta. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma. Ruokolahti, Imatra 28.-29.1.1947. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r47-506b_30.tif
		Maatöissä 1942 Koululaisia mukana maatöissä jatkosodan aikana vuonna 1942. Kuva Flickr
		Metsätyömaiden tehopakkaus Vuonna 1945 saatiin lahjaksi pieni kahvierä ulkomailta. Tämä kahvierä oli arvotavaraa, sillä kahvia ei ollut vielä kaupoissa. Kahvierä jaettiin ahkerille metsätyömiehille. Metsätyömaiden kuvassa olevat tehopakkaukset sisälsivät 150 grammaa kahvia 200 grammaa sokeria ja 5 laatikkoa tupakkaa. Pakkauksia oli myös suurempaa kokoa. Onko sinulla kokemuksia tai kulkeeko suvussasi tarinoita siitä, kun pula-ajan jälkeen sai kahvia ensimmäisen kerran? Millaisia? Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.