Kuvalista | Page 4

Tulosta sivu

		Sinettikahvit saapuivat 1940-luvulla Isoja paahtimoita 40-luvulla olivat Paulig, SOK ja Kesko. Sinetti oli Pauligin tuotemerkki. Sinettikahvit tulivat myyntiin sodan jälkeen. Pauligin valikoimissa Sinettikahveja oli 60-luvulle saakka. Kahvipavut jauhettiin usein kaupassa. Kahvi pakattiin pergamiinipusseihin, mutta niissä kahvi ei säilynyt kauan tuoreena. Kodeissa ja kahvikaupoissa tehtiin eri kahvilaaduista omia sekoituksia. Usein sekoituksessa oli sekä halvempaa että kalliimpaa kahvia. Oletko tehnyt omia kahvisekoituksia kotona? Millaisia? Askartelua pannunalunen kahvipusseista Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.
		Sokeritoppa ja sakset Pienet sokeritopat painoivat kaksi kiloa tai viisi kiloa. Suuret sokeritopat painoivat jopa 15 kiloa. Kahvinjuojat suosivat sokeritopan kärkiosaa. Se oli kovempaa ja kesti kauemmin sulaa suussa. Monen mielestä topan kärki oli makeampaakin. Toppa pilkottiin yleensä paloiksi kaupassa. Topan leveä tyvi jäi usein kauppiaan varastoon. Kotona sokeritoppa paloiteltiin sokerisaksilla. Sokeritoppa valmistettiin puhtaasta ruokosokerista, joka kaadettiin tötterömäiseen muottiin. Tämän jälkeen sokeri sai kuivua pari viikkoa, kunnes kiteet olivat asettuneet. Esimerkiksi vuonna 1926 Helsingin Sanomissa oli mainos, jossa kehotettiin ostamaan omaisille ja tuttaville joululahjaksi sokerisakset. Vaasan tehtaalla valmistui viimeinen sokeritoppa vuonna 1957. Isosta sokeritopasta ei ole helppoa saada paloja irti. Millaisia keinoja olet yrittänyt? Oletko joskus käynyt salaa hakemassa sokeria? Mitä tapahtui? Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.
		Sokeritoppia Keiteleen Osuuskaupan työntekijöitä lastaamassa sokeritoppia kuorma-auton lavalle 1930-1940-luvulla. Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_11231CxxA
		Suolaista ja makeaa kahvia Kun pula-aikana mentiin kylään, mukaan otettiin omat sokerit tai sakariinit. Oli sopimatonta odottaa saavansa kortilla olevaa elintarviketta. Sokeria pidettiin pienissä, kauniissa rasioissa. Nimikirjaimilla ja lahjan saantivuodella varustettu rasia oli suosittu lahja. Etualalla oleva pieni astia on tehty sakariineja varten, mutta monet pitivät siinä myös suolaa. Varsinkin saaristossa ja Pohjois-Suomessa oli tapana laittaa kahvin joukkoon suolaa. Saaristossa kahvi saatettiin keittääkin meriveteen. Silloin kahvia kului vähemmän. Suolainen kahvi myös auttoi korvaamaan raskaan työn ja hikoilun kehosta poistamaa suolaa. Onko sinulla ollut oma sokeri- tai sakariinirasia? Oletko maistanut suolaista kahvia? Kerro lisää. Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.
		Teetä ja rinkeleitä vieraille Karjalaista vieraanvaraisuutta. Emännät tarjoomuksineen: teetä ja rinkeleitä. Sanomalehtimiesretkikunta tutustui siirtolaisten oloihin Pohjois-Karjalassa ja Savossa syyskuussa 1947. Samovaaria eli venäläistä alkuperää olevaa teekeitintä pidettiin aiemmin lämpimänä kivillä, hiilillä tai spriiliekillä. Teräksisiä samovaareja lämmitetään sähköllä. Teekannua, jossa on haudutettua teetä, pidetään samovaarin päällä, niin sekin säilyy lämpimänä. Satoja vuosia vanha karjalainen herkku on Viipurin rinkeli. Se ei ole pyöreä rengas kuten kuvassa vaan takinapötkön päädyt kierretään keskenään ja päät painetaan kiinni renkaaseen. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Pohjois-Karjala 22.9.1947. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r47-673_24.tif
		Tukipahvit tukivat tuotetta ja tuotemerkkiä Paperikääreisissä kahvipakkauksissa käytettiin tukipahvia. Kun kahvipussi avattiin, niin ensin irrotettiin pussin päällä oleva sulkija. Kun pussin suuta raotettiin, esiin tuli tukipahvi. Pahvi piti paketin mallissaan ja toimi samalla aromisuojana. Tukipahviin painettiin erilaisia keräilykuvia ja mainoksia. Osa tukipahveista oli selkeästi mainoksia. Niissä oli tuotteen nimi ja usein mainoslause. Joissakin korteissa kerrottiin tuotteiden ominaisuuksista. Keräilykuvat yleistyivät Suomessa 1930-luvulla. Ennen viikkorahojen keksimistä ne olivat aikuisten suosimien tuotteiden kylkiäisinä. Erilaiset hyödylliset sarjat kannustivat myös aikuisia keräämään kortteja. Monet paahtimot julkaisivat reseptisarjoja ja arkisia talousvinkkejä. Korteissa oli myös hullunkurisia perheitä. Kuvasta löytyy Aatos Oppi, opettajan poika, joka mainostaa K-leipää. Muita hahmoja olivat esimerkiksi: Pekka Piippu, Maalari Matti, Ulla Pulla, Kauppias Puoti ja Taimi Kukka. Millaisia kortteja olet ottanut talteen tai nähnyt? Entä vanhempasi? Kerro lisää. Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.
		Tytöt rannalla Kaksi tyttöä Hietaniemen uimarannalla. Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia. CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N154617, Väinö Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo, 1945.
		Valtion ostokortin ohjeet Suomessa toimi kansanhuoltoministeriö sota- ja pulavuosina syksystä 1939 alkaen. Jokaisessa kunnassa oli kansanhuoltolautakunta. Sen leima näkyy tässä ostokortissa. Irralliset kupongit eivät kelvanneet vaan kortin palaset leikattiin irti vasta kaupassa. Ostokortissa mainitut määrät olivat enimmäismääriä. Jos osti vahemmän kuin mihin yksittäinen kuponki antoi oikeuden, joutui kuitenkin luovuttamaan koko kyseisen erikoiskupongin. Tämä kortti oli käytössä vuosina 1943-1944. Silloin säännöstelyn alaisia olivat leningit, puvut, verryttelypuvut, jalkineet, hameet, yöpuvut, kerrastot, sukat ja kankaat. Koska kaikesta oli pulaa vaatteet käännettiin nurin ja ommeltiin uudestaan. Aikuisten vaatteet ratkottiin, leikattiin ja ommeltiin lapsille. Villaneuleita purettiin, langat suoristettiin kastelemalla ja neulottiin uudelleen. Sananlasku Kellä on paikka paikan päällä, sillä on markka markan päällä.
		Valtion ostokortti Näillä naisten erikoiskupongeilla sai ostaa kutomateollisuustuotteita, vaatetustarvikkeita ja jalkineita lokakuun ensimmäisen päivän 1943 ja syyskuun viimeisen päivän 1944 välisenä aikana. Kesäkuusta 1941 lähtien uudet vaatteet olivat olleet kortilla. Kauppias leikkasi kupongista oikean palan, kun asiakas osti rullan ompelulankaa, puseron, takin, villapaidan, hameen, päällyshousut, päällystakin, paidan, alushousut tai alushameen, sukat, kalalankaa tai metrin kangasta. Sodan aikana pukeuduttiin yksinkertaisesti ja käytännöllisesti. Pula-aika vaikeutti materiaalien saamista, joten kierrätys oli kunniassa. Rintamalla olevien miesten puvuista käännettiin naisten vaatteita, talvitakkeja valmistettiin paksusta huovasta ja vanhoista tyynyliinoistakin ommeltiin alusvaatteita. Vanhoja neuleita purettiin ja langoista neulottiin sukkia ja neulepuseroita. Kun sukkia ei ollut, piirrettiin pohkeisiin pelkät saumat sukkien matkimiseksi. Nahka ja kumi menivät armeijan tarpeisiin, joten kengänpohjat piti valmistaa muusta materiaalista, usein korkista. Sananlasku Kellä on paikka paikan päällä, sillä on markka markan päällä.
		Valtion ostokortti Näillä kupongeilla sai sota-aikana ostaa lihaa. Kupongit eivät toimineet rahana vaan näiden avulla jaettiin osto-oikeutta kansalle tasaisemmin, vähennettiin hamstraamista ja ehkäistiin mustanpörssin kauppaa. Kuponkeja oli Suomessa käytössä yli 10 vuoden ajan. Talvisodan aikana säännösteltiin sokeria ja kahvia, jatkosodan aikana leipäviljaa, maitotaloustuotteita, saippuaa, vaatteita, kenkiä, teetä, kuivattuja hedelmiä, perunajauhoja, kananmunia ja voita. Lopulta myös perunoita ja juurikkaita, tupakkaa ja makeisia. Eri ikäisille ja eri ammateissa toimiville oli erilaiset kortit. SALAKULJETETTUA RUOKAA (pula-ajan postikortti) Helsinki 19.12.1945 Heipä hei! Kiitokset viimeisestä. Kotimatkalla minulle oli käydä huonosti. junassa tuli tarkastus! Minulla oli onnea. Tarkastaja ei löytänyt minulta mitään. Ja miten paljon minulla oli mukanani lihaa ja muuta ruokaa! On se kummallista, kun ruokaa tarvitsee piilotella ja salakuljettaa. No, elämä on nyt tälaista. Hyvin pääsin taas kerran kotiin. terveisin Helmi KESKUSTELE Miten ruoka-pula vaikutti lapsuuden perheesi elämään? Mistä perheesi hankki ruokaa? Kävivätkö vanhempasi tai naapurinne ruoanhakumatkoilla maalla tai kävikö teidän talossanne ruoanhakijoita? Millaista oli ruoan salakuljetus? Oletko kuullut ruuan tai muiden tavaroiden ostamisesta "mustasta pörssistä "? Kuva on kirjasta Rajala, Pertti (1990): Kirjeet kertovat - selkokirja muisteluryhmille. VTKL.
		Vohvelipujotusta ja ristipistoja Kuva © Kirsi Alastalo