Kuvalista

Kirjoita tähän, minkä aiheisia kuvia haet. Käytä hakusanoina kuvapankin omia kuva-aiheita (luettelo edellisellä sivulla).
Taiteilija ohjaa kutojaa

Tekstiilitaiteilijja Kirsti Ilvessalo neuvottelemassa kutojan kanssa 1956.

 

Viulu valmiina

Mies on työnsä näköinen.
- suomalainen sananlasku

Vanhoja sanontoja, joita käytettiin lasten kasvatuksessa:

Kukaan ei kysy, kauanko tätä on tehty, vaan kaikki kysyvät, kuka tämän on tehnyt?

Työ, joka kannattaa tulla tehdyksi, kannattaa tulla tehdyksi hyvin!
(Kaikki mikä kannattaa tehdä, kannattaa tehdä kunnolla.)

Sanastoa: alttoviulu, puoliviulu, kokoviulu, Stradivarius, roka, kierukka, kansi, otelauta, tappi, F-aukot, kaula, kielet, leukatuki, jouhet, viola, viuluperhe,

Suomen Kirjallisuuden Seuran (SKS) arkistossa on tallessa satoja lauluvihkoja, jotka suomalaiset ovat käsin kirjoittaneet 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Painettuihin lauluvihkoihin ei ollut varaa eikä niitä ollut niin saatavillakaan kuin myöhemmin. Nuoret istuivat lyijykynän ja mustakantisen vihkon kanssa tilaisuuksissa ja saattoivat käyttää taktiikkaa, jossa pareittain kirjoitettiin kumpikin laulusta joka toinen säe ylös. Ne yhdistettiin jälkeenpäin ja saatiin näin koko laulu talteen. Vihkoja käytettiin mm. lauluilloissa. Kuorolauluharrastuskin oli yleinen. Sanoja kirjoitettaessa lauluihin liitettiin päivämäärä. Näin niihin sitoutui samalla muistoja tilanteista, jossa ne oli kirjoitettu. Nämä muistot nousevat mieleen kymmeniä vuosia myöhemmin lauluja laulettaessa. Vanhoille lauluille oli tyypillistä tarinallinen juoni kuten lauluissa Kaksi vanhaa tukkijätkää tai Rosvo-Roope.

 

Viulun kannen hiomista

Viulun rakentamisessa käytettäviä puulaatuja ovat kuusi, vaahtera ja eebenpuu. Jousessa on hevosen häntäjouhia tai synteettistä jouhta. Jouseen hierotaan hartsia sopivan kitkan aikaan saamiseksi.

Viulun rakentamista

Viulun rakentamisessa tarvitaan pieniä, teräviä työkaluja: kovertimia, höyliä, kourutalttoja.

Viulun simpukan veistoa

Hannikaisen veljekset Ade, Alpo, Arvo ja Aimo ovat kaikki olleet musikaalisia ja taitavia käsistään.

Alpo (kuvassa) ja Aimo Hannikainen ovat olleet viulunrakentajia. Alpo on osallistunut Suomen Viulunrakentajien järjestämiin kilpailuihin saavuttaen useita ensipalkintoja. Hän on rakentanut myös selloja. Arvo on rakentanut könninkelloja ja saanut niistä kunniamainintoja.

Alpo ja Aimo ovat käyneet Helsingin Kirkkomusiikkiopiston ja valmistuneet kanttoreiksi. He ovat toimineet myös musiikinopettajina ja kuoronjohtajina.

Alpon pojat Antti, Raimo ja Heikki soittavat viulua Tampere Filharmoniassa, Markku on viulunsoiton opettaja. Tytär Helena on toiminut yli 30 vuotta Yleisradiossa klassisen musiikin ohjelmien toimittajana.

Kaikilla viidellä lapsella on isänsä tekemä viulu.

 

Viulun veistoa
Vohvelipujotusta ja ristipistoja

 

 

Kuva © Kirsi Alastalo

Vohvelipujotusta ja virkattua pitsiä

Vohvelipujotus on kirjontatekniikka,
jossa pujotellaan puuvillalangoilla kuvioita vohvelisidoksiselle puuvillakankaalle.

Kansakoulun käsityötunneilla sekä tytöt että pojat pujottelivat vohvelikankaille kuvioita.
Yleensä ensimmäinen työ oli ruokaliina, joka suojasi pulpettia ruokailun aikana.
Lisäksi vohvelipujotuksella tehtiin pöytäliinoja, tyynyn päällisiä, pyyhkeiden päitä,
käsityöpusseja, pannulappuja, jumppa-asupusseja ja kasseja.

Muutama vuosikymmen sitten lakanoihin ja tyynyliinoihin
virkattiin reuna- ja välipitsejä hyvin ohuesta langasta.
Pyyheliinojen reunapitsit tehtiin paksummasta langasta,
joten niiden virkkaaminen oli paljon nopeampaa.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 24.

Kuva © Kirsi Alastalo