Kuvalista

Kirjoita tähän, minkä aiheisia kuvia haet. Käytä hakusanoina kuvapankin omia kuva-aiheita (luettelo edellisellä sivulla).
Aapisia ja lukukirjoja

Ensimmäisenä koulupäivänä ekaluokkalaiset saivat aapisen.
Siitä opeteltiin ensin vokaalit A, E, U, I ja O ja niistä muodostuvia tavuja.
Usein ensimmäisenä konsonanttina opeteltiin S.

Aapisissa ja lukukirjoissa oli paljon runoja ja loruja,
jotka syöpyivät syvälle lasten muistiin.
Kansakoulunopettaja Immi Hellenin yli tuhannesta runosta
moni muistaa Aamukahvin ääressä -runon alun:

Kukko:
Hyvää huomenta, punahilkka!
Miltäs se maistuu kahvitilkka?

Kana:
Ah, se on aivan liian kuumaa,
kieltäni polttaa, päätäni huumaa.

Paljon käytettyjä aapisia 50-luvulla olivat Meidän lasten aapinen,
Lasten oma aapinen, Suomen lasten aapinen ja Kultainen aapinen.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 20.

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Ahkeruuslaatikko

Ahkeruuslaatikko
Alakansakoulun askarteluvälineitä
Lukemisen ja laskemiseen opetteluun.

 

MIRRIT KOULUSSA

Tässä on taulut
ja tässä on sienet,
ja tässä on opissa
ystävät pienet.

Nyt sietäs olla
sukkelat tuumat,
Mirrillä aivan
on korvat kuumat.

Tästäpä tulee
lystikäs juttu:
aa, aa, aa –
se on vanha tuttu.

Mutta sitten se
tuleekin tenä,
voi, sua pikkuinen
nykerönenä!

Mikä ne kaikki
koukerot kummat?
Niin ne on eessä
kuin pilvet tummat.

Alku on hankala,
ahkera voittaa –
kyllähän Missukat
parhaansa koittaa.

Keiltä vain läksy
liukkaasti luistaa,
sille se kukkokin
munia muistaa.

- Immi Hellén. Lasten runokirja:
Suomen pojille ja tytöille omistettu.
1930. Valistus, Helsinki.

 

Kuva CC BY 4.0 Outi Mäki, Ahkeruuslaatikko,
Napialan Wanha koulu, Janakkala

Alakansakoulun kotiseutuopin käsikirja


Bertta Välilän kirja vuodelta 1951 liittyi professori Aukusti Salon teokseen
"Ensimmäisen ja toisen kouluvuoden opetussuunnitelma".

Kirja sisälsi 28 kuvaryhmää (94 kuvaa) ja 8 värikuvaryhmää (27 kuvaa),
jotka toimivat opettajalle malleina, kun hän piirsi liiduilla taululle kuvia.

Esimerkkejä:

Kahvista ja teestä

Kaaliperhonen, käenrieska ja sammakko

Joulu  ja uusi vuosi

Kuva CC BY 4.0 Outi Mäki, Napialan Wanha koulu, Janakkala​

 

Alakoulu juhlii

Raittiuskansan Kirjapaino Oy 1951

ALKUSANAT
"Koulujuhlat ovat kautta aikojen tuottaneet iloa ja virkistystä
koululaisen useinkin yksitoikkoiseen ja raskaaseen arkeen.
Opettajaa ne myös ovat virkistäneet ja lähentäneet oppilaisiin.
Alakoululle sopivan juhlaohjelman löytäminen tai keksiminen
on kuitenkin tuottanut opettajalle suurta päänvaivaa.
On täytynyt selailla lastenlehtiä ja monenlaisia kirjoja
löytääkseen edes jonkin alakouluasteelle sopivan runon tai vuuorokeskustelun."

Kuva CC BY 4.0 Outi Mäki, Napialan Wanha koulu, Janakkala

 

Alakoululaisten touhuja

Ympäristöoppiin liittyvä alakoululaisten kertomus- ja satukirja

KJ Gummerus, Jyväskylä 1952 

Kuva CC BY 4.0 Outi Mäki, Napialan Wanha koulu, Janakkala

 

Arabian lautassarja: Koulukeittola

Arabialla oli Kaj Franckin suunnittelema astiasarja kouluja varten.
Lautasen käyttöpuolella reunaa kiersi sininen raita.

Lautasen alla alaluokkalaisen pujottelema vohvelikankainen ruokaliina.

Kuva CC BY 4.0 Outi Mäki, esineet Napialan Wanhassa koulussa, Janakkalassa

 

Hymypoika ja Hymytyttö

1950-luvun puolivälistä lähtien kouluissa
alettiin jakaa Hymypoika- ja Hymytyttö-veistoksia
hyvän toveruuden kilvan palkinnoiksi.

Kuva CC BY 4.0  Outi Mäki

 

Kahdenistuttavat pulpetit

 

Kuva CC BY 4.0 Outi Mäki, Napialan Wanha koulu, Janakkala

 

Kansakoulun matematiikankirjoja

 

Kasku
- Miksi fysiikan opettaja erosi biologian opettajasta?
- Heidän välillään ei ollut kemiaa.

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Kansakoulun ruokalassa

Vuonna 1955 Helsingin kansakoulujen ruokailussa siirryttiin uuteen vaiheeseen.
Ruokalistoja alettiin suunnitella kahdeksi viikoksi eteenpäin
ja aterialla tarjottiin lämpimän ruuan lisäksi kaksi desiä maitoa ja pala kovaa leipää.

Suomessa toimi 6-vuotinen kansakoulu vuodesta 1866 peruskoulun tuloon eli 1970-luvulle asti.
Vuodesta 1948 lähtien kuntien oli järjestettävä kaikille oppilaille maksuton ateria jokaisena koulupäivänä.
Siihen asti oppilaat olivat tuoneet kotoa omat eväät.
Vähävaraisten perheiden lapsilla ne olivat usein hyvin puutteelliset.  

Suomen käsityön museo lainaa Muistelusalkkua kansakouluajoista,
jonka mallin mukaisesti kannattaa koota uusia salkkuja vaikka joka hoivakotiin.

Vanha uskomus
Jos veitsi putoaa, se tarkoittaa miesvierasta.
Jos haarukka putoaa, se tarkoittaa naisvierasta.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc   Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma, 15.11.1955.
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r55-4320_1.tif

 

Kansakoulun ruokalassa

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 62
kappaleessa 17. Koulu.

Kuva © Ensio Kauppila, Vapriikin kuva-arkisto

 

Kansakoulurakennus

Lagstadin kansakoulu Espoossa oli koulukäytössä vielä kevätlukukaudella 1954.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 61
kappaleessa 17. Koulu

 

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Karttoja
Kaunokirjoitusvälineitä

Kauniin käsialan opettelemiseen uhrattiin paljon aikaa.
Kirjoittamaan opeteltiin Toivo Salervon suunnitteleman mallikirjoituksen mukaan.

Kirjoitusvälineitä olivat mustepullo, mustekynä, imupaperi ja tilkuista koottu mustekynänpyyhin.
Koska kynässä ei vielä ollut mustesäiliötä,
terä kastettiin pieneen mustepulloon.
Muste valui kynän uraa pitkin vähitellen,
ja joskus jälki oli ohutta, joskus paksua.
Tahrat kuivattiin imupaperilla.

Pulpetin päällä pidetty pieni mustepullo kaatui tai tippui lattialle helposti.
Siksi pulpettien kanteen tehtiin pullolle sopiva reikä.

Ennen kuin musteella kirjoittamista harjoiteltiin, tehtiin kynänpyyhin.
Siinä oli pyöreitä kangaspaloja päällekkäin,
ja pakka ommeltiin yhteen keskeltä.
Tilkkupakan molemmille puolille ommeltiin nappi.
Tilkut ja napit tuotiin yleensä kotoa.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 21.
Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 60.

Kuva © Kirsi Alastalo

 

 

Kerto- ja jakotaulu leikkien
Kertotaulu-domino
Keskiarvojen laskukone

Kansakouluissa oppilaat laskivat helmitauluilla.
Keskiarvojen laskemisessa opettajat käyttivät apuna tällaisia pahvisia laskukojeita.

Sähköiset laskimet yleistyivät 60-luvulla.

 

Kirjainharjoituksia ensimmäisellä luokalla
Kirjoitustehtävän ohjeet
Kotiseutu ja isänmaa

Einar W Juva - . Merkoski - Alfred Salmela - Eino Keskinen
Kotiseutu ja isänmaa menneinä aikoina
Kuvauksia kansakoulun keskiluokille

liittyy kansakoulun yläluokkien historian oppikirjaan
Isänmaan historia sekä muiden kansojen vaiheita

Kustannusosakeyhtiö Otava & Osakeyhtiö Valistus 1954

Kuva Outi Mäki: oppikirja Janakkalan Wanhassa koulussa

 

Koululaisen astiat

Kaikki kansakoululaiset saivat maksuttoman ja lämpimän ruoan vuodesta 1948 alkaen.
Kansakoulussa syötiin yleensä omassa luokassa,
joten ensimmäisen luokan käsitöissä tehty ruokaliina pulpetilla tuli tarpeeseen.

Joissakin kaupunkikouluissa mentiin syömään ruokalaan,
jossa syötiin seisaaltaan ja takki päällä.
Ruokatunti saattoi olla niin pitkä,
että oppilaat ehtivät käydä kotona syömässä.

Yleisiä kouluruokia olivat keitot ja vellit: peruna-, makaroni-, ohra- ja kauravelli,
herne-, peruna- ja kaalikeitto.
Ruoka syötiin valkeista emalikupeista tai kuvassa näkyviltä lautasilta.
Leivät ja maitopullo tuotiin pitkään kotoa.
Koululaiset toivat myös itse keräämiään marjoja kouluun.

Syrjäseudulla koulun ruoka saatettiin vielä 40-luvulla valmistaa saunan muuripadassa.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 23.

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Koululaisen mustepullo pulpetin koloon
Koululaukku, salkku

Monilla koululaisilla ja työmiehillä oli kestävä nahkainen salkku.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 64
luvussa 17. Koulu.

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Koululääkäri työssään

Lahden Kärpäsen kansakoulun koululääkäri tutkimassa oppilaita.

Julkaistu Kuluttajain Lehdessä vuonna 1950 (No 40, s. 6)

Alkuperäinen kuvateksti:
"Koululääkäri käy koululla tarpeen mukaan ja
suorittaa joka kevät ja syksy kaikkien oppilaiden tarkistuksen."

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 62
Luvussa 17. Koulu.

Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_10095D

 

Koulun polkupyöräretki

Korkeakosken kansakoulun oppilaat Juupajoella lähdössä polkupyöräretkelle koulun luota vuonna 1955.

Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_7858C

 

Kouluradion nauhoitus 1956

Kouluradion ohjelman äänitys käynnissä.

Alkuperäinen kuvateksti Kuluttajain lehdessä 1956:
"Tässä siirtyvät 'Kuningas Patamobiuksen' moninaiset seikailut ääninauhalle - ne, jotka ovat sattuneet kuuntelemaan Kouluradiota, tietävät, että seikkailun henkilöt ovat kaikki vedeneläviä.
Heistä näemme vasemmalta mateen (Oiva Sala), itsensä rapu Patamobiuksen (Holger Salin), särjen (Hillevi Lagerstam) ja salakan (Sirkka Hirvonen)."

(Kuluttajain lehti 18/1956, s. 8)

Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo, kuvaaja: Kalle Kultala, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_11116H

 

Kultainen aapinen
Lapamato

Kansakoulun oppilaille kerrottiin hygieniasta ja loisista.
Lapamadot olivat yleisiä,
koska kaloja ei kypsennetty kunnolla.
Runsaskaan suolaaminen ei tapa lapamatoa.

Koulun havaintovälineiden joukossa oli pullo,
josta lapset näkivät, miltä lapamato näyttää.

Tosin moni oli jo nähnyt sen luonnossa aiemmin,
kun saaliiksi saatuja lahnoja oli
ennen ruuaksi laittamista avattu.

Lapamato voi elää ihmisen suolistossa parikymmentä vuotta
ja kasvaa jopa 20 metrin pituiseksi.
Samassa suolistossa voi olla useita matoja yhtä aikaa.
Oireita ovat päänsärky, huonovointisuus ja anemia.

Lapamadon voi saada mateen, hauen, ahvenen ja kiisken mädistä,
mutta siiassa ja kirjolohessa se ei juurikaan viihdy.
Lapamato voi asettua myös kissaan tai koiraan,
joten niillekään ei saa antaa raakaa kalaa.

50-luvulla koululaiset oppivat hokeman "Raaka kala, paha kala",
kun Mato-Alli eli sosiaalineuvos Alli Vaittinen-Kuikka
taisteli kansantaudiksi levinnyttä lapamatoa vastaan.

Nykyään lapamato todetaan Suomessa vuosittain
noin kahdestakymmenestä ihmisestä.
Matotartunnan voi saada kalan mädistä tai sushista.
Mäti pitää aina pakastaa vähintään vuorokaudeksi
ja vähintään -18 asteen pakkaseen,
jotta siinä olevat mahdolliset lapamadon munat kuolevat.

Mato häädetään lääkkeillä (kuva).

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 64
kappaleessa 17. Koulu

Kuva CC BY 4.0  Outi Mäki

 

Lukemisen ja laskemisen opetusväline

 

Kuva CC BY 4.0 Outi Mäki, kuvan laatikko: Napialan Wanha koulu, Janakkala

 

Lukemisto Suomen lapsille I

1951 Raittiuskansan Kirjapaino Oy

Lukujärjestys
Kouluviikko oli kuusipäiväinen
kuten työviikkokin.
 
50-luvulla oli paljon lapsia,
joten kaupungeissa oli isoja kouluja
ja niissä useita luokkia saman ikäisille lapsille.
 
Luokassa saattoi olla jopa 40 oppilasta.
 
Jos luokkatilat eivät riittäneet,
lapset kävivät koulua kahdessa vuorossa.
Osa oli koulussa aamupäivällä, toiset iltapäivällä.

50-luvulla kaikki lapset kävivät kansakoulua

vähintään neljä vuotta.
Jatkoluokista muodostui kansalaiskoulu
vuosikymmenen lopulla.
 
Eri oppiaineiden tuntijako säilyy suunnilleen samanlaisena
koko kansakoulun historian ajan.
 
Arvoitus Mikä tulee kerran maanantaisin, kolmesti tiistaisin,
muttei kuitenkaan koskaan marraskuussa?                   i-kirjain
 

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 64
kappaleessa 17. Koulu.

 

Kuva CC BY 4.0 OM

 

Luokkahuone

Tyypillisen luokkahuoneen etuosassa oli opettajan koroke eli kateederi,
liitutaulu, helmitaulu, karttateline ja karttakeppi, iso puinen viivoitin, taulusieni ja liidut.
Nurkassa seisoi urkuharmoni
ja seinälle oli ripustettu piirrettyjä pahvisia opetustauluja ja karttoja.

Oppilaita oli paljon ja pulpetit tiheässä.
Silti monen koulun luokkahuoneissa myös syötiin ja voimisteltiin.
Puiset pulpetit olivat yksin tai kaksin istuttavia.
Pulpetin kannen alla tavarat olivat siistissä järjestyksessä.

Alaluokilla tarkastettiin lähes päivittäin, että jokaisella oli taskussa nenäliina.
Kynsien puhtautta seurattiin myös.
50-luvun alkupuolella esiliinat olivat kouluissa tytöille pakollisia
ja vielä vuosikymmenen puolivälistä on paljon luokkakuvia,
joissa melkein kaikilla rusettipäisillä tytöillä on esiliinat edessä.
Esiliinoja tehtiin myös koulukäsityönä.

Kansakouluntarkastajat kiersivät kuuntelemassa oppitunteja.
Kuri oli tiukka.
Vähäisestäkin supattelusta joutui nurkkaan seisomaan.
Karttakeppi saattoi läpsähtää sormille,
jos kädet eivät pysyneet paikoillaan pulpetilla.
Vastatessa ja opettajan luokkaan tullessa noustiin seisomaan ja opettajaa teititeltiin.

Koulu alkoi syksyllä aina 1. syyskuuta.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 19.
Muistoissamme 50-luku -kirjassa sivulla 66
luvussa 17. Koulu.


22-sivuinen kirja kansakoulujen vanhoista opetustauluista:
Talvitie, Outi (2015): Suomikuvan rakentajat – kansakoulun kuvataulut.
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran julkaisuja 9.

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Mallipiirroksia liitutauluille

Alakansakoulujen opettajia varten oli oppaita,
joissa oli valmiita mallipiirroksia liitutaululle piirtämistä varten.

Havaintovälineenä käytettiin sarjapiirroksia eli kuvasarjoja.
Ne oli koetettu saada niin yksinkertaisiksi,
että jokainen opettaja onnistui piirtämään ne opetuksen yhteydessä liitutaululle.
Suuritöiset piirrokset opettajan piti piirtää ennen tunnin alkua.
Kuvasarjoissa kuvattiin esimerkiksi juhlatapoja, kasveja, eläimiä, työtä ja työvälineitä.
Oppilaat ihmettelivät, kuinka opettaja oli niin hyvä piirtäjä.

Kuva on Bertta Välilän kirjasta Alakansakoulun kotiseutuopin käsikirja vuodelta 1951.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 22.

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Mallipiirroksia opettajalle
Mallipiirroksia opettajalle kahvista ja teestä

Kuva on Bertta Välilän kirjasta Alakansakoulun kotiseutuopin käsikirja vuodelta 1951.
Kirjan kansikuva

Kuva CC BY 4.0 Outi Mäki

 

Muovailuvahaa

Kun muovailuvahan kauniin värisistä vahapötköistä
oli tarpeeksi kauan muovailtu monenvärisiä töitä,
vahapallot olivat sekoittuneet epämiellyttävän värisiksi möykyiksi
ja ne sisälsivät hiuksia ja muuta roskaa.

Kuva CC BY 4.0 Outi Mäki, muovailuvahat: Napialan Wanha koulu, Janakkala

 

Muovailuvahaa säilytyslaatikossa
Mustekynä ja mustepullo

Lyijykynän lisäksi kirjoittamiseen käytettiin mustekynää. Metallinen irtoterä kiinnitettiin puiseen varteen. Terä kastettiin pienessä lasipullossa olevaan musteeseen ja kirjoitettiin kaunokirjoitusta, jossa oli paljon kaarevia viivoja ja koukeroita. Yhdellä kastamisella muste riitti vain muutamaan sanaan. Lopuksi kirjoituksen päälle saatettiin painaa imupaperi, joka kuivasi ylimääräisen värin. Opettaja jakoi oppilaille isosta pullosta mustetta pienempiin pulloihin, joihin kynät kastettiin. Vasenkätisillä oli vaikeuksia olla sotkematta märkää tekstiä kämmenen syrjällä. Alakoulussa ommeltiin käsityötunnilla mustekynän pyyhin. Siinä oli monta pyöreää flanellitilkkua päällekkäin ja nappi keskellä. Kuulakärkikynät yleistyivät vasta 1960-luvun lopulla.

Sananlasku
Oppia ikä kaikki.
 

Askartelua: pensselin ja mustekynän pyyhin

Sanastoa: Akvilan muste, pulpetin mustepullosyvennys, imupaperi, kuivain, kosmoskynä, täytekynä, kuulakärkikynä

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

 

Ohjelmaa alakouluikäisten juhliin

Kirjan esipuhe

"Vuodesta vuoteen me kouluväki touhuamme suurin piirtein samoissa puitteissa:
on arkiaherrusta, mutta myös pieni juhla silloin tällöin,
milloin joulun, milloin kevätpäätöksen tai jonkun muun merkeissä.
Ja kesken arkipäivääkin on hauska joskus yksi tunti viettää muista poikkeavasti,
kutsua vaikka naapuriluokka vierailulle ja esittää ohjelmaa.

Ja jotakin uutta pitäisi tietysti aina olla.
Uutta, hauskaa, hilpeätä - ja helppoa,
jotta aivan jokainen saisi maistaa mukanaolon riemua.

Tämän uuden ohjelma-aineksen alituisen tarpeen tietäen
rohkenee allekirjoittanut tarjota tämän
vaatimattoman kokoelman opettajatovereilleen avuksi.
Se ei pyri muuhun kuin tuomaan hiukan lisää hauskuutta koulutyöhön
ja kenties siinä sivussa antamaan pienille koulualokkaille
hivenen verran uutta rohkeutta ja onnistumisen iloa."

Saara Heinon kirja Pienten iloksi - Ohjelmaa alakouluikäisten juhliin
Osakeyhtiö Valistus, Raittiuskansan Kirjapaino Oy, Helsinki 1955

Kuva CC BY 4.0 Outi Mäki, kirja Napialan Wanhassa koulussa, Janakkalassa

 

Ompelukuva
Ompelukuva: kaappikello
Ompelukuvia kansio

”Tällaiset paperityöt ovat erittäin sopivaa ajanvietettä pienille lapsille.
Ensimmäiseksi on työ pistettävä.
Kuva asetetaan kovalle tyynylle tai kangasalustalle
ja paksunlaisella neulalla, jonka päähän on pantu lankaa,
pistellään reikä joka pisteeseen.
Tämän voivat vain isot lapset suorittaa kunnollisesti.
Iloisina he pistelevätkin pikkusiskoilleen työt.
Äidin lankavarastosta varmaan löytyy ylijääneitä pumpuli- ja pellavalankoja,
joista valitaan sopivan väriset.
Ompeleminen käy parhaiten laatuun tylppäkärkisellä kanavaneulalla.
Viivoja myöten ommellaan ensin yhteen kertaan
ja palataan sitten samaa tietä takaisin.
Linnuille, oraville ja muille eläimille silmäksi voi ommeltaessa kiinnittää lasihelmen.
Voi sattua, että työ ommeltaessa repeytyy.
Se korjataan liimaamalla nurjalle puolelle paperinen paikka.

Aluksi lapset tarvitsevat kuvien värittämiseen,
jonka voi tehdä joko väriliiduilla tai vesiväreillä,
koko laillakin äidin tai ison siskon ohjausta,
jotta työ onnistuisi ja tulisi somaksi.
On vältettävä räikeitä ja rumia värejä
ja totutettava lapset alusta alkaen käyttämään oikeita värejä.
Kuvat saadaan hauskan näköisiksi värittämällä myös reunat ikään kuin kehyksiksi.

Tällainen pienen työn tuottama ilo käy vielä suuremmaksi,
kun sille keksitään myös sopiva käyttö.
Se voidaan asettaa esim. tauluksi leikkituvan seinälle
tai antaa nimipäivälahjaksi äidille tai isälle.
Liimaamalla kuvia vihkoon saadaan myös kuvakirja siskolle tai veljelle jne.” 

              - Aili Sarkkila, Valistus, Ompelukuvia-kansion takakannessa

Kuva CC BY 4.0 Outi Mäki, Pahvikansio: Napialan wanha koulu, Janakkala

 

Ompelukuvia kuoressa
Opetustaulu Eläinkunnan järjestelmä
Opetustaulu: lintuja
Opetustaulu: makeiset
Pastellivärit
Penkinpainajaiset 1956

Vuonna 1956 noin 5000 abiturienttia
212 yliopistoon johtavasta oppikoulusta
oli viettämässä penkinpainajaisia ympäri Suomea.
Ressulaisten penkinpainajaisriemua Helsingin keskustassa.

Aforismi
Älä anna sen, mitä et osaa tehdä,            
häiritä sitä, mitä osaat tehdä.
               - John Wooden

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc  Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma, 17.12.1956.
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r56-5004_2-2.tif

 

Pesäpallo, maila ja räpylät

Urheileminen oli kansakouluissa suosittua,
varsinkin pallopelit kuten pesäpallo.
Lauri "Tahko" Pihkalan kehittämää pesäpalloa
pelattiin väli- ja urheilutunneilla.

Tytöt hyppivät välitunneilla pitkää narua,
vaihtoivat kiiltokuvia ja
leikkivät viimeinen pari uunista ulos.

Pojat leikkivät ja pelasivat yleensä erikseen.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 68
kappaleessa 17. Koulu

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Potkukelkkoja ja suksia koulun pihalla 1955

Potkukelkka oli ennen yleinen kulkuväline talviaikaan.
Sillä saattoi kuljettaa tavaroita ja yhtä ihmistä.
Postinkantajatkin käyttivät potkukelkkaa.
Pilkkionkijat pääsivät liikkumaan potkukelkalla jäällä nopeasti ja
kelkan päällä oli mukava onkiessa istua.

Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_10196A

 

Puisia penaaleita
Rainakone
Rihvelitaulu ja viivain

Monessa alakoulussa oli pienet liitutaulut
eli rihvelitaulut käytössä vielä 50-luvulla.
Jokaisella oppilaalla oli omansa.

Välitunnin aikana järjestäjä
pyyhki luokan edessä olevan ison liitutaulun
ja tuuletti luokan.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 67
kappaleessa 17. Koulu

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Suomen kieli 50-luvulla

 

Arvoitus Mikä sana on jokaisessa sanakirjassa kirjoitettu väärin?
                         sana väärin

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 70
kappaleessa 18. Kieli

 

Kuva © Kirsi Alastalo / Rudolf Koivun piirros

Syksyn ensimmäinen koulupäivä

Kuvassa äiti saattelee poikia Tehtaankadun kansakouluun Helsingissä ensimmäisenä koulupäivänä. 
Ennen koulut alkoivat aina syksyisin syyskuun ensimmäinen päivä.

Sodan jälkeen yläkoulun luokassa sai olla 50 oppilasta ja alakoululuokassa 40.

Sananlaskuja
- Ei oppi ojahan kaada eikä tieto tieltä työnnä, neuvo syrjähän syseä.
- Hurratkaa katupojat, koulu palaa.
- Jota koulu kovempi, sitä oppi selkeämpi.
- Kokemus on paras koulu.
- Tyvestä puuhun noustaan.          
Kannustusta opettelun alussa.
- Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo.
- Ei kukaan ole seppä syntyessään.
- Oppia ikä kaikki.
- Nuorena on vitsa väännettävä.
- Jonka nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
- Kuriton koulu on kuin vedetön mylly.
- Neuvoilla työt tehdään, ei väen paljoudella.
- Ei kukaan kirves kädessä synny.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

 

Taululiituja
Terveysopin oppikirja

Kirjan alusta:

”Opettajalle
Uusi terveysoppimme on tehty yhteistoiminnassa uudistetun eläinopinopetuksen kanssa, jossa ihmisen anatomia ja fysiologia luetaan keskikoulun ylimmällä asteella. Tällä järjestelyllä vapaudutaan miltei kokonaan mainittujen aputieteiden opetuksesta ja voidaan keskittyä varsinaiseen terveysoppiin, so. käytännölliseen terveydenhoidon opetukseen, mikä puoli aikaisemmissa oppikirjoissa on jäänyt suhteellisen pieneksi.

Kirjassa on tosin lyhyt petiitillä painettu anatomis-fysiologinen käsittely jokaisen aiheen yhteydessä, mutta sen opettamisesta luovutaan silloin, kun eläinopin opetus tapahtuu rinnan terveysopin opetuksen kanssa, ja tyydytään kertauksenluontoiseen kuulusteluun. Jos taas rinnakkaisopetuksen puutteessa on pakko opettaa anatomiaa ja fysiologiaa, siihen käytetään mahdollisimman lyhyt aika.

Terveysopille varatun ajan niukkuuden vuoksi osa käytännöllisistä harjoituksista voidaan suorittaa voimistelu- ja urheilutunneilla. Tällaisista mainittakoon hukkuvan otteista irroittautumis-, tekohengitys-, lastoitus-, sidonta-, loukkaantuneen kuljetus- ja kuivauintiharjoitukset.

Lukusuunnitelma on tehty siten, että asuntoterveysoppi ja ihonhoito niihin liittyvine aiheineen luetaan 8-luokkaisen oppikoulun IV luokalla sekä tautien vastustaminen ja liikuntaterveysoppi VII luokalla. Kaikki muut aiheet käsitellään V luokalla.

Vähemmän tärkeät kohdat on painettu petiitillä…”

 

Kirja on Kouluhallituksen hyväksymä marraskuussa 1949
ja se on painettu Otavan kirjapainossa 1951.

Kuva CC BY 4.0 Outi Mäki, kirja Napialan Wanhassa koulussa, Janakkalassa

 

Täytettyjä eläimiä

 

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Vohvelipujotusta ja ristipistoja

 

 

Kuva © Kirsi Alastalo