Kuvalista | Page 2

Tulosta sivu

		Lammaslauma Lampaiden laidunkausi on yleensä kesäkuun alusta elokuun loppuun. Lammas tarvitsee laitumelle raikasta vettä, kivennäisiä sekä suolakiven ja suojan tuulta, sadetta ja paahtavaa aurinkoa vastaan. Lammaslauma liikkuu tyypillisesti tiiviissä porukassa. Lammas syö hyvälaatuista, nuorena niitettyä kuivaheinää, muttei korsia (väh. 2 kg korrettomia osia/päivä/lammas). Myös säilöheinä käy hyvin. Lammas ei ole jätteen syöjä. Karitsat syntyvät useimmiten keväällä, noin 5 kk astutuksen jälkeen. Laki määrää nykyään lampaiden molempiin korviin korvamerkit. Vasemman korvan merkki on päämerkki, ja oikean korvan merkki apumerkki, lisätietoa mm. Ruokaviraston (entinen Evira) sivuilta. Lampaan ostosta, myymisestä, kuolemasta tai katoamisesta on aina ilmoitettava lammasrekisteriin. Karitsoiden syntymästä tehdään samaan rekisteriin poikimisilmoitus ja tilataan korvamerkit. Kuva © Sastamala Visual Oy
		Lampaita Kuva © Sastamala Visual Oy
		Lampaita lauma Selkoteksti Lammas, maatilan villainen asukki 2 sivua Sanonta Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin. Sanontaa käytetään, kun jonkin mieluinen aikakausi on päättymässä. Kuva © Sastamala Visual Oy
		Lannoitetta pellolle Mies kylvää pellolle väkilannoitteita, joiden levittäminen pelloille ja nurmikoille oli jo maaliskuussa aloitettu Etelä-Suomessa. Leudosta talvesta huolimatta kylvötöihin ei vielä päästy. Touon aika Touon, toivon kaunis kevät! Nuori nurmi vihannoi, laaksot lauluin helisevät, koko viita virttä soi. Keijut lehdikossa lymyy, joka kukkasesta hymyy, kevät suuren riemun loi. Päivän terä maita kultaa, puuhun lehti puhkeaa, heiluu kuokka, kääntää multaa, tuorehena tuoksuu ma; aura kyntää vaot syvät, kylväjä jo kylvää jyvät, kasvu kerran kohoaa. - Yrjö Kilpinen Antti Juhani (Anders Johan) Rytkösen, 1870-1930, mukaan Vanha kansakoululaulu Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Sipoo 23.3.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-24819_5.tif
		Lapset mukana peltotöissä Tätä valokuvaa voi verrata Eero Järnefeltin kuuluisaan tauluun Kaski, jossa kaskenpolttajien kanssa hikisessä työssä on pieni tyttö. Taulu on vuodelta 1893 ja tämä valokuva 70-80-luvuilta. © Sastamala Visual Oy
		Laukon kartanon hevosia Laukon kartano sijaitsee Vesilahdessa Pirkanmaalla. Se on ollut jo kuusi vuosisataa samalla paikalla Pyhäjärven rannalla. 1970-luvulta lähtien kartano on tunnettu kansainvälisen tason ratsuhevosistaan. Hevosilla on oma nimipäiväkalenterinsa. Siinä on 590 nimeä: sekä virallisia suomenhevosten nimiä että lempinimiä. Kansanomaisia hevostennimiä ovat Harmo, Liinaharja ja Riento. Elias Lönrot on ollut nuorena ylioppilaana kotiopettajana Laukon kartanossa. Hevosten ohella Laukko tunnetaan peuroistaan. 1930-luvulla amerikansuomalaiset lähettivät seitsemän valkohäntäpeuraa Laukon silloisille omistajille. Kartanon tarhasta peurat kotiutuvat Vesilahden metsiin ja lopulta kaikkialle eteläiseen Suomeen. Kaunis laukonpeura on nykyään Pirkanmaan maakuntaeläin. ”Vuonna 2015 Pirkanmaan maanteillä tapahtui 117 hirvionnettomuutta ja 535 peuraonnettomuutta. Tosiasiassa peuraonnettomuuksien määrä todennäköisesti on paljon suurempi kuin poliisin tietoon tulleiden onnettomuuksien tilasto osoittaa. Poliisi ei ole kahteen vuoteen käynyt tällaisilla onnettomuuspaikoilla, jos henkilövahinkoja ei ole sattunut.” -Alueviesti 16.10.2017 Kuva © Sastamala Visual Oy
		Lehmät matkalla laitumelle Lehmiä viedään laitumelle veneellä Dragsfjärdissä Varsinais-Suomeessa 1950-1960-luvulla. CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_10349B
		Lehmät talven jälkeen ulos Isäntä Esko Kesäläinen poikansa Juhan kanssa laitumella, jonne lehmät pääsivät vuonna 1962 jo toukokuun 11. päivänä. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma. Vihti 21.5.1962. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r62-40493_6.tif
		Lihakarjalle apetta Östersundomin kartanon AbA-karja sai laiduntaa talvella 1960-61 päivittäin ulkona. Työnjohtaja Erik Brunila täydensi lihakarjan apetta rehuilla. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma. Sipoo 23.3.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-24819_1.tif
		Maatilan rakennuksia pellon vieressä Kuva © Sastamala Visual Oy
		Maatöissä 1942 Koululaisia mukana maatöissä jatkosodan aikana vuonna 1942. Kuva Flickr
		Maitoa tankkiin Suomessa juodaan maitoa enemmän kuin muualla maailmassa. 50-luvulla, jolloin maidonkulutus oli suurimmillaan, sitä juotiin henkeä kohti melkein litra päivässä. Nykyään sitä kuluu enää kolmasosa tästä. Maito on tärkeä proteiinin lähde. Maidon proteiinit ovat hyvälaatuisia ja hyvin imeytyviä. Proteiinia tarvitaan joka vuorokausi kudosten rakentamiseen ja uusimiseen noin gramma painokiloa kohti. Maidossa on proteiineja noin 3,5gr/100gr. Maaseudulla maidontuotanto on ollut tärkein elinkeino. Se on pitänyt maaseutua asuttuna. Viime vuosina maitotilojen määrä on vähentynyt nopeasti ja jäljelle jäävien koko kasvanut. Vuoden 2015 lopussa maitotilan keskimääräinen koko oli 36 lehmää ja maitotiloja oli yhteensä enää noin 7 900. Yksi lehmä lypsää vuodessa keskimäärin yli 8 000 kg maitoa. Jotta lehmä pysyisi lypsävänä, sillä täytyy olla vasikka, jolle se tuottaa maitoa. Kun lehmästä ei enää saada maitoa, se päätyy teuraaksi ja lihat käytetään ravinnoksi. Ennen jääkaappeja kaupunkilaiset kävivät maitokannunsa kanssa maitokaupassa joka päivä. Maaseudulla maitoa säilytettiin maakellarissa. Lisätietoa Maaseutu Plus Luonnonvarakeskus Maito ja terveys
		Maitoautolla Maitotonkat ajettiin ennen kuorma-autoilla meijeriin. Samalla kuorma-autolla saatettiin kuljettaa hiekkaakin. Tankkiautot tulivat käyttöön 70-luvulla. Kuvan tankkiauto on Volvo. Kuva © Pekka Agarth 1979. Kuvauspaikka Karkunkylä
		Maitoautolle Maitoautoa odotellaan helmikuussa 1979. (Helmikuun puolivälissä 1979 Helsingissä oli lämpötila -20.9 °C ja lumen syvyys 61 cm.) Kuva © Pekka Agarth 1979. Kuvauspaikka Karkunkylä
		Maitoautolta takaisin kotiin Maitotilan emäntä Kaarina Leikas palaamassa maitoautolta. Kyljellään olevat tonkat oivat nyt tyhjiä Pystyssä olevissa tonkissa on kirnupiimää ja joppia eli kuorittua maitoa vasikoille. (Joppi = pluttana = kuorittu maito = kurri = huitu = sintu = separoitu maito) Kuva © Pekka Agarth 1979. Kuvauspaikka Karkunkylä
		Metsätöissä hevosen kanssa Kuva © Sastamala Visual Oy
		Metsätöissä hevosen kanssa talvella Sananlasku Ei puu ensi lyönnillä kaadu. Kuva © Sastamala Visual Oy
		Pellon piennarta Juha Vainio kirjoitti laulun: Käyn ahon laitaa minä ilman paitaa. Ei estä kukaan kun matkaa teen... Vexi Salmi teki sanat traditionaaliseen sävelmään: Mä kuljin herrojen kanssa pellon laitaa, joo, joo, ja kuljin pellon laitaa, joo, ja kuljin pellon laitaa... Kuva © Sastamala Visual Oy
		Peltotöissä Paalauslaite, jolla oljet saadaan rullalle. Elokuun hommia. Kuva © Sastamala Visual Oy
		Peltotöissä tässäkin Kuva © Sastamala Visual Oy
		Perunanistutusta Perunanistutusta Nikkilän mallitilalla Sipoossa toukokuussa 1945. Perunasta tehdään monenlaisia ruokia: muusia, uuniperunoita, perunakeittoa, paistinperunoita, keitettyjä perunoita, ranskalaisia perunoita - jopa perunapuuroa ja perunaleivoksia. Sananlasku - Ahkeruus kovankin onnen voittaa. - Eihän nämä perunat maistu hongalta eikä haavalta. - Mitä pöljempi isäntä, sitä isommat perunat. - Lesken lempi on kuin lämmitetty perunasoppa. - Peruna on puoli leipää. - Mikkelistä akat tupiin, perunat kellariin. - Anna maalle, kyllä maa antaa takaisin Sanontoja - Jokin asia on "kuuma peruna". - Kukkiihan se perunakin. - Ei keitetty peruna idä. Perunan viljelyä on ohjeistettu näin: Alakuulla alas, yläkuulla ylös. Alakuulla istutetaan, että kasvu lähtee alas mukuloihin, eikä tee vartta. Alakuulla istutetun perunan siemenperuna mätänee paremmin pois ja tulee enemmän uusia perunoita. Yläkuulla nostettu peruna säilyy paremmin. Tällaisiin ohjeisiin liittyy tuttu sanonta "odottaa kuin kuuta nousevaa”. Vanha kansa nimittäin tiesi, ettei tiettyjä töitä kannata tehdä laskevan kuun aikaan, koska silloin tulos on paljon huonompi. Kun kuu on nouseva, niin kasvuvoima luonnossa nousee ylös. Samaan perinnetietoon nojaa ohje: Syyskuussa yläkuussa kannattaa lähteä sienimetsään. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Sipoo 7.5.1945. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_45-550_2.tiff
		Pienviljelijä hevosensa kanssa Tervolainen pienviljelijä Kalle Simonen hevosensa kanssa Pohjois-Savossa 1958. Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 12. CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_10451E
		Riukuaidan sidos Riukuaita on ollut maaseudulla perinteinen suomalainen ja pohjoiseurooppalainen aita. Se tehdään vierekkäin pystyyn asetetuista seiväspareista ja niiden varaan viistoon asetelluista riu'uista sekä sidontaan käytetyistä vitsaksista. Pellot aidattiin, koska haluttiin karjan ja jänisten pysyvän ulkopuolella. Puinen, vitsoilla sidottu riukuaita on vanhimpia Suomessa tavattuja aitatyyppejä. Riukuaita saatettiin pystyttää myös pellolta koottujen kiviaitojen päälle. Aidan seipäät pyrittiin tekemään kuusesta tai katajasta. Riukuina käytettiin kuusennäreitä ja kuorittuja haapoja. Sidontavitsaksina on käytetty näreitä ja koivunvitsaksia, myöhemmin rautalankaakin. Metsälaitumille johti ennen riukuaitojen reunustama kuja, jota pitkin eläimet oli helppo johtaa laitumelle. Kuva © Sastamala Visual Oy
		Riukuaitaa maatalon pihassa Oppia perinteistä -hankkeen sivustolla Perinteet.fi on video riukuaidan tekemisestä. Oppia perinteistä -hankkeen tavoitteena on edistää käsityöläisten toimintaa ja verkostoitumista paikallisella ja kansainvälisellä tasolla, käsityöperinteen hyödyntäminen ja kehittäminen sekä vanhojen perinnetaitojen siirtäminen tuleville sukupolville ja niiden taltioiminen ja dokumentointi. Aidan takana ruohokin on vihreämpää. - suomalainen sananlasku, joka tarkoittaa, että muilla näyttää menevän paremmin kuin itsellä Kuva © Sastamala Visual Oy
		Sadon tarkistusta Agronomi Matti Kares tutkii satoa Helsingissä Malminkartanon pelloilla kesäkuussa 1961. Kasvukausi oli hyvässä alussa. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Valokuvaaja Eero Häyrinen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Helsinki 3.6.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-25911_2