Ympäristö

Ympäristö vaikuttaa siihen, minkälaisiin asioihin huomiomme ja mielemme suuntautuu. Olemisen kokemukseen voi vaikuttaa paitsi tilaratkaisuilla myös monenlaisilla visuaalisilla keinoilla, tuoksuilla, äänimaailmalla, tarinoilla sekä tarjoamalla tuntoaistille erilaisia kohteita. Näkösällä olevat muistoihin ja omaan identiteettiin liittyvät esineet, materiaalit ja näkymät tukevat sekä itsenäistä muistelua että vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa. Ihmisen identiteetti on kytköksissä hänen kotinsa huonekaluihin, tekstiileihin ja esineisiin. Ne muistuttavat tapahtumista elämän varrella ihan samalla tavalla kuin valokuvat. Tarkastele ympäristöä: näkyykö elementtejä, joiden avulla syntyy sisältöä ja merkityksiä vai onko ympäristö niin karsittu, köyhdytetty ja väritön, että ainoat ajatuksia herättävät asiat liittyvät omaan terveyteen tai johonkin harmitusta tuottavaan tilanteeseen. Ei kukaan keksi juteltavaa tyhjästä valkoisesta seinästä. Rikastettu toimintaympäristö tarjoaa sensorisia, kognitiivisia ja muita hyödyllisiä ärsykkeitä, jotka kannustavat liikkumaan ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Eläinkokeissa näin on saatu aivoissa aikaan plastisia muutoksia sekä kognitiivista ja motorista paranemista.

Silloin, kun on pakottavia syitä karsia kuvakorttejatuttuja esineitä ja huonekaluja, niistä kannattaa ottaa digikuvia ja tulostaa asianomaisen henkilökohtaiseen käyttöön. Kuvat voidaan mattalaminoida ja kiinnittää yhdestä nurkasta toisiinsa avainrenkaalla (kuva >). Kuvien avulla hoivakotiin muuttanut kykenee kertomaan omasta elämästään: tämä saatiin häälahjaksi, tämä on enon perintöä ja tämä tuotiin Tukholmasta jne.

Siivoamalla kaikki virikkeet lukkojen taakse suunnataan tilassa olevien ihmisten huomiota jäljelle jääneisin virikkeisiin. Ne saattavat olla omasta kehosta tulevia särkyjä, eilen kuultuja huonoja uutisia, asuinkumppaneiden epämiellyttävää käytöstä tai television dramaattisia uutisia. Virikkeetön ympäristö johtaa kierteeseen, joka vie alaspäin sekä fyysistä, henkistä että sosiaalista kuntoa. Professori Erkki Vauramon diat kuvaavat hyvin ympäristön merkitystä ihmisen hyvinvoinnille (diat 7 ja 8).

Erittäin tärkeä ympäristötekijä on myös hoivakodin tai asuinyhteisön sosioemotionaalinen ilmasto. Se on yhteydessä siihen, minkälaisia mahdollisuuksia muistisairaan kotikokemuksella ja kotitunteella on toteutua (Ks. Sirpa Remahlin artikkeli Potilaan Lääkärilehdessä (2017): Kun muistisairas haluaa ja kaipaa kotiin, mihin hän kaipaakaan?) Myös ympärillä olevien henkilöiden vaatetus viestii siitä, missä ollaan. Jos ympärillä on hoitajaksi tunnistettavia henkilöitä, vastaanotettu viesti on: minun täytyy siis olla potilas. Jos tunnistan itseni potilaaksi, huomioni suuntautuu tietenkin terveyteni ja toimintakykyni heikkoihin kohtiin.

Häiriötön ympäristö

Turvallinen ja rauhallinen ympäristö mahdollistaa keskittymisen. Huoneen läpi kulkevat ylimääräiset ihmiset saattavat hävittää ryhmätilanteen hyvät vaikutukset. Kun istumajärjestys on sellainen, että osallistujat näkevät toisensa hyvin, muttakokevat kukinolevansa riittävän suojattuja, keskustelulle ja vuorovaikutukselle on parhaat edellytykset. tuolejaJoka viidennellä 70-vuotiaalla jayli kolmanneksella 80-vuotiaista on keskustelua vaikeuttava kuulovika. Piiri on hyvä istumajärjestys. Silloin kaikki näkevät toisensa ja kuulevat paremmin. Keskellä on kuitenkin hyvä olla pöytä tai pöytiä, sillä olo tuntuu silloin suojatummalta ja on helpompi osallistua. Pöytä on myös hyvä laskualusta käytetyille materiaaleille. Kokoontumistilan ja istumajärjestyksen säilyttäminen samana eri kokoontumiskerroilla luo tuttuutta ja turvallisuuden tunnetta.

Muistisairaan ympäristö

Muistisairaat henkilöt ovat ympäristötekijöille vielä alttiimpia kuin muut. Kun muisti tarvitsee tukea, identiteettiin kytköksissä olevien tavaroiden karsinta on epäloogisinta, mitä voi tehdä.Lisäksi pienetkin häiriötekijät ja ympäristön vaikea hahmotettavuus voivat varastaa huomion kokonaan ja tehdä olon ahdistuneeksi. Etenkin frontaalista muistisairautta sairastavat ovat uusien ärsykkeiden vietävissä. He ovat impulsiivisia, jättävät helposti kesken meneillään olevan toiminnan ja tarttuvat uusiin puuhiin. Heidän toimintatuokioistaan on häiritsevät tekijät eliminoitava vielä tarkemmin kuin muilta. Kannattaa pitää mielessä, että vaskulaarista muistisairautta sairastavalla henkilöllä voi olla hyvin kirkkaita hetkiä, joina aikoina ympäristössä tulee olla hänen aikuiselle minälleen sopivaa ja sitä tukevaa materiaalia.

”Tutkimusten mukaan muistisairasta ihmistä tukeva ympäristö auttaa orientoitumisessa aikaan ja paikkaan, tukee hahmottamista, on selkeä ja antaa aisteille myönteisiä virikkeitä, siinä on helppo liikkua heikentyneelläkin tasapainolla tai liikkumiskyvyllä, se on valoisa, viihtyisä ja turvallinen. Tutkimuksia on myös siitä, miten ympäristötekijät voivat heikentää muistisairaan ihmisen toimintakykyä ja psyykkistä hyvinvointia” (Eloniemi-Sulkava, Ulla & Niina Savikko (toim. 2011): MielenMuutos pitkäaikaishoidossa pitkäaikaishoidossa – Käytösoireiden hoidosta muistisairaan ihmisen hyvinvoinnin kokonaisvaltaiseen tukemiseen, VTKL sivu 24)

Valaistus

Riittävä, häikäisemätön valaistus vähentää heikosta näöstä johtuvia ongelmia ja säilyttää vireystilaa. Tarvittavan valaistuksen määrä muuttuu iän myötä. 60-vuotias tarvitsee 5-6 kertaa enemmän valoa kuin 20-vuotias nähdäkseen lukea. Ikääntyessä pupillin koko pienentyy. Silloin verkkokalvolle ei pääse yhtä paljon valoa kuin nuorempana – alle 40% siitä mitä nuorella.Jokaista elettyä 13 vuotta kohti valon tarve kaksinkertaistuu. Valon voimakkuuden suuret vaihtelut näkökentässä rasittavat silmää ja saattavat haitata näkemistä.Siksi tarvitaan hyvä yleisvalaistus. Se vaikuttaa myös mielialaan. Erinomainen ja helppo keino lisätä yleisvalaistusta, on sijoittaa korkean kirjahyllyn päälle yksi tai useampi LED-valonheitin (kuva >) ja suunnata ne valkoiseen kattoon. Pistokkeen ja pistorasian väliin voidaan laittaa ajastin tai yhdistää liiketunnistimeen. Se kohde, johon huomion erityisesti halutaan suuntautuvan, tulee olla valaistu paremmin kuin muu ympäristö. Hämärässä tilassa kaikki eivät välttämättä näe kuvia ja esineitä osallistuakseen tasavertaisina keskusteluun. Yksi esimerkki valaistuksen isosta merkityksestä on se, että ruoka ja juoma maistuvat erilaisilta erilaisissa valaistuksissa. Sen voi testata maistelemalla samaa juomaa valkoisessa, punaisessa ja vihreässä valossa. Kohdevalot kasveihin ja tauluihin ovat pimeänä vuodenaikana hyviä. Ulkona joidenkin puiden tai pihan kiinnostavien kohteiden valaiseminen voi houkutella liikkeelle.

Ympäristön asettamat vaatimukset

Toiminnanvajaus syntyy, kun ihmisen henkinen tai fyysinen suorituskyky ei riitä ympäristön asettamiin vaatimuksiin. Siten toiminnanvajauksen syntyyn vaikuttavat paitsi henkilön kyvyt myös fyysinen ja sosiaalinen ympäristö. (Routsalo, P., Pitkälä K. & Karvinen E. (toim.): Ryhmäliikuntakeskustelut psykososiaalisena kuntoutuksena 2004. s.13) Esimerkiksi liikkumiseen houkutteleva ympäristö tukee vanhusten kävelykykyä. (Eronen, Johanna; von Bonsdorff, Mikaela; Rantakokko, Merja & Rantanen, Taina(2014): Environmental facilitators for outdoor walking and development of walking difficulty in community-dwelling older adults. European Journal of Ageing volume11,pages 67–75)

Muistelua, keskusteluaja kotoisaa tunnelmaa virittävät virikkeet ja tilamagneetit

Tarkastele ympäristöä kaikkien aistien näkökulmasta: mitä näkyy sisällä ja mitä ikkunasta, mitä kuuluu, miltä tuoksuu, miltä pinnat ja materiaalit tuntuvat? Mitä mukavaa ja/tai tuttua tekemistä tässä tilassa on? Onko täällä joskus jotain miellyttävää – ja tuttua – makuaistille? Miten tässä tilassa tyhjilläänkin näkyvät kaikki ne henkilöt, joiden kodin osa tämä tila on? Seuraavassa ideoita ympäristön elävöittämiseen vuorovaikutuksen ja mm. muistelun lisäämiseksi:

  • muistelunurkkaukset, joiden sisältöä voidaan vaihdella vuodenkierron tai ajankohtaisten keskustelunaiheiden ja tapahtumien mukaan. Kuvassa Karpalokodin syksy- ja sadonkorjuuaiheinen nurkkaus. Näiden nurkkausten rakentaminen sopii hyvin vapaaehtoisten toteuttamaksi.
  • muisteluhuoneet (esimerkki Tanskasta, Verma & Åkerblom: Kokemuksia tanskalaisesta iäkkäiden ihmisten hoiva-asumisesta, s. 24), jotka on sisustettu tietyn aikakauden tyypillisillä tapeteilla, huonekaluilla, tekstiileillä ja esineillä. Muisteluhuoneissa käytetään ääninauhoituksia, musiikkia, tuoksuja, makuja ja esineitä tai niiden kuvia. Tanskassa useissa iäkkäiden asumisyköissä on muisteluhuone. Sen kaapeista ja piirongin laatikoista löytyy eri aikakausille tyypsänkyillisiä esineitä. Näissä huoneissa käydään yksittäisten asukkaiden ja pienten ryhmien kanssa kahvittelemassa ja juttelemassa.
  • muistoja virittävät sisustusratkaisut. Viereisessä kuvassa vanhan mallin mukainen rautasängyn pääty on maalattu seinään. (Kuva Elina Kaarto)
  • vitriinit, joissa esineet ovat näkyvillä, mutta liikuttelulta suojassa. Kuvissa kaksi Karpalokodin vitriinikaappia. Toisessa kahvipurkkeja eri aikakausilta ja toisessa posliiniastiasto.vitriini
  • aistien-tila on muisteluhuoneen tapainen ratkaisu, helposti muunneltava, elämyksiä virittävä tila. Aistien-menetelmässä käytetään kaikkea sitä, mitä muisteluhuoneissakin, mutta lisäksi Aistien tilassa voidaan ”siirtyä” toiseen paikkaan tai aikaan kuten lapsuuden maisemiin tai toiseen kulttuuriympäristöön heijastamalla seinälle tai isolle sermille suurikokoisina maisemia ja eri aikakausien huonetiloja. Menetelmässä ei pyritä autenttisiin kopioihin todellisuudesta, vaan viitteellisiin, ajatuksia, muistoja ja tunteita herättäviin efekteihin tavoitteena keskustelun ja ajatusten virittäminen. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisu tästä menetelmästä.
  • muistolaatikot ja -rasiat (Muistojen talon ohjeita), jotka sisältävät yksittäisen ihmisen rakkaita kuvia ja tavaroita tai jonkin aihepiirin tai ryhmän tärkeitä aineistoja (esimerkki Liverpoolista)
  • musiikki ja äänimaisemat (lintujen laulu, autojen äänet, puheensorina, vitriinipuiden humina, sateen ropina, veden liplatus)
  • edellisten yhdistelmät
  • kotieläimet (esimerkki Hollannista. Aalto, Verhe & Verma: Tutustumismatka Hollannin vanhustenhuollon tiloihin, s.8)
  • esineet tai niiden kuvat (esinekuvia, oikealla Karpalokodin apteekkipulloja)
  • iso tabletti eli täppäri (esim. suomalainen Yeti) sellaisessa paikassa, että sen ääressä voidaan nauttia netin sisällöistä: osallistua virtuaalitapahtumiin, pelata pelejä, vierailla virtuaalisesti museoissa ja eri maissa.
  • valokuvataulut ja -kansiot: asuinyhteisöissä sellaiset kehystetyt valokuvataulut, jotka sisältävät kukin esimerkiksi koosteen aina yhden vuoden tapahtumista sekä vuosiluvun isolla fontilla, ovat hyödyllisiä sekä niille, jotka löytävät itsensä kuvista että uusille asukkaille ja heidän omaisilleen. Tauluilla saa elävöitettyä tylsiä käytäviä ja jos kuvia on käytettävissä paljon, taulut voi rakentaa niin, että samoihin kehyksiin vaihdetaan välillä sisältöjä.
  • rakennetun ympäristön elementit. lääkepullojaViereisessä kuvassa on perinteinen maitolaituri DiaPuiston liikuntareitin varrella Porissa. Maitolaiturin rakensi asukkaiden toiveiden mukaisesti Lions Club. Maitolaiturit olivat ennen kylän nuorten kohtauspaikkoja ja niihin liittyy paljon muistoja. Kohtaus- ja istumapaikkana ne voivat toimia edelleen. Ovien takana liikunta- ja pelivälineet säilyvät lähellä käyttöpaikkoja. (kuva: Carolus Manninen, YLE)

maitolaituri

Muistelunurkkaus ja voimanurkka

Huolehtimalla siitä, että ympäristössä on edellä mainittuja luokseen kutsuvia virittäjiä, rakennetaan vuorovaikutukselle ja muistelulle suotuisia tilanteita (kuvassa yksi Karpalokodin muistelunurkkaus).

Ikäinstituutin Ikäopistosta löytyy ideoita Voimanurkan tekemiseen. Voimanurkkaa varten kootaan muutama esine ja/tai valokuva, jotka muistuttavat jostain tärkeästä kokemuksesta perheen, ystävien, työn tai mieluisan harrastuksen parissa. Kokemuksesta, joka antoi itseluottamusta tai vahvisti. Voimanurkassa viivähdetään silloin tällöin.

Seinän muistelunurkkakokoiset maisemamaalaukset voivat auttaa naamioimaan ympäristöä viihtyisämmäksi, tutummaksi ja keskustelua virittäväksi. Kuvassa Tammerkosken lukion kuvataiteen opiskelijoiden toteuttama Lahdensivun kodin toivemaisema. Tienviitoissa on asukkaille tuttuja paikkoja. Kuvassa näkyy linja-autopysäkki ja sen viereinen penkki.

Elämänhistorian aikaisia ympäristöjä kannattaa lavastaa muisteluhetkiä varten niin yksityiskotiin kuin hoitokotiinkin. Valitse miljöö (koululuokka, kotipiha, keittiö, kamari, olohuone) ja kerää siihen liittyviä esineitä, äänimaisemia, tuoksuja, materiaaleja ja suuhun pantavaa. Suuria kuvia voi heijastaa seinälle, etsiä netti-tv:n ruudulle, näyttää tietokoneen näytöltä tai tulostaa arkin kokoisena. Kun järjestetään virikkeitä kaikille aisteille, nekin joilla on vaikeuksia jonkin aistin kanssa, voivat osallistua intensiivisemmin.seinämaalaus

Viereinen kuva on vesihöyrytakasta. Monille ihmisille elävä tuli takassa tai nuotiossa on mieltä rauhoittava ja kodikas elementti, mutta elävän tulen käyttö hoivakodissa usein monesta syystä haasteellista. Vesihöyrytakka on turvallinen vaihtoehto. Se toimii sähköllä ja LED-teknologialla (kaukosäädin). ”Palavista puista” nouseva savu saadaan aikaan vesihöyryllä. Makkaraa tässä takassa ei voi paistaa, mutta muuten elämys on hyvin aito. (kuva Roltrade) takkaToinen vaihtoehto on mennä älytelevision internet-yhteydellä Youtubeen ja laittaa hakusanaksi takkatuli. Tässä 10 tunnin takkatuli.

Kortit, jotka virittävät keskusteluaympäristökysymyksistä:

virikehylly

Toimintaideoita ja -sisältöjä käden ulottuvilla

Palvelutalossa ja senioritalossa virikkeellistä materiaalia (eritasoisia sanaristikoita, visailuita ja muita aivojumppatehtäviä, laulujen sanoja, jumppaohjeita ym) on hyvä olla tarjolla joko ilmoitustaulun lähellä, seurustelunurkkauksessa tai esim. ravintolaan vievän reitin varrella. Hoivayhteisössä, jossa tällainen hylly tai lokerikko ei voi olla esillä yhteisissä tiloissa, se pitäisi olla henkilökunnan huoneessa niin, että tarvittaessa monipuolista materiaalia löytyy nopeasti silloin, kun sen käyttöön on tarve ja tilaisuus. Hyllyn täyttämisestä huolehtiminen sopii vapaaehtoisille. (Kuvat Vaskikodin Vahvike-hyllystä)virikehylly käytävässä

Digitaaliset elämykset

Nykyään on menossa useita tutkimuksia elämyksellisyyden, rikastetun ja sekoitetun todellisuuden sekä virtuaalisuuden mahdollisuuksista.

Teleporttikahvio

Teleporttikahvio on oleskelu- tai ruokailutilan nurkkaus, jossa onkahvittelumahdollisuus sekä joko seinällä tai pöydällä kohtuullisen suurikokoinen tabletti eli täppäri (esim. suomalainen Yeti) valmiina kuvapuheluihin. Teleporttikahviossa voi etäisyyksistä riippumatta kahvitella yhdessä ystävän tai omaisen kanssa olipa tämä kuinka kaukana tahansa.

Lainsäädäntö

Ympäristön rakentamisessa on otettava huomioon, että sosiaali- ja terveyspalvelut voivat toteutua lain kuvaamalla tavalla.

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 14 § Pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa turvaavat sosiaali- ja terveyspalvelut on toteutettava niin, että iäkäs henkilö voi kokea elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi ja että hän voi ylläpitää sosiaalista vuorovaikutusta sekä osallistua mielekkääseen, hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistävään ja ylläpitävään toimintaan.