Kuvalista

Kirjoita tähän, minkä aiheisia kuvia haet. Käytä hakusanoina kuvapankin omia kuva-aiheita (luettelo edellisellä sivulla).
Esiliina ja ompelutarvikkeita

Kotikeittiöissä käytettiin esiliinaa, koska se suojasi vaatteita
aikana, jolloin kaikki pyykit pestiin käsin.
Myös koulussa monilla tytöillä oli esiliina,
ja niitä tehtiin koulukäsitöissä itse.

Esiliinoja ommeltiin puuvilla-, villa- ja satiinikankaasta.
Myös koristeluun käytettiin aikaa.
50-luvulla värikkäät ristipistokuviot ja ketjusilmukat olivat muotia.
Moni emäntä saikin lisäansioita esiliinoja ompelemalla.

Esiliinat kuuluivat niin kiinteästi jokapäiväiseen elämään,
että vanha esiliina herättää heti mielikuvia kodista, äidistä,
mummosta tai arkipäivän askareista.

Esiliinan on uskottu suojelevan myös pahuudelta,
ja se on suojannut varsinkin vatsassa olevaa lasta.
Esiliinaa onkin pidetty turvan ja suojelun symbolina.
Sanonta ”lähdetään jonkun esiliinaksi”
tarkoittaa, että ollaan jonkun tukena tai suojana.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 40.
Muistoissamme 50-luku -kirjassa sivulla 79.

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Joulukuusen jalka 1940-luvulta

Tällainen joulukuusenjalka oli nopea ja helppo tehdä kotona itse
ja näitä tehtiin myös koulun kärityötunnilla.
Tällaisessa jalassa kuusi kuivaa nopeasti
eikä sitä voi kovin montaa päivää pitää sisällä.

CC BY 4.0, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

 

 

Joulukuusen lankatonttu 1930-luvulta

Punaisesta ja harmaasta villalangasta on joulukuuseen tehty tonttuja jo vuosikymmeniä.

Villalankaa kierretään kämmenen ympärille.
Tonttu muodostetaan kahdesta tällaisesta pienestä vyyhdistä.
Toisesta muodostuu kädet, toisesta pää ja jalat.
Vartalo syntyy sitomalla siitä kohdasta,
jossa pikkuvyyhdit ovat keskenään ristissä.
Tonttulakin voi leikata ja liimata ohuesta huovasta.

CC BY 4.0, Helsingin kaupunginmuseo

 

Kehruunäytös

Kehruunäytös Osuusliike Oraan maatalousnäyttelyssä
Somerolla, Varsinais-Suomessa 1950-luvulla.

Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_10498O

 

Kodin kaapeista tutut talouspurkit

Suorakaiteen muotoisia purkkeja kerättiin
monissa kodeissa talouspurkeiksi.
Paulig keksi tehdä purkkeja varten
liimapintaisia nimilappuja.
Koska tarjolla oli erilaisia nimilappuja,
joissa luki esimerkiksi sokeria tai riisiä,
monet ostivat useita purkkeja ruoka-aineiden säilytystä varten.

Kahvipannu pysyi lämpimänä pannumyssyn alla.
Paahtimot valmistivat kahvimyssyjä, jotka olivat samalla mainoksia.
Tavallisempaa oli kuitenkin tehdä pannumyssy itse.
Lapset nappasivat joskus pannumyssyn päähänsä.
Sen avulla leikissä syntyi monta roolihahmoa.

Millaisia kahvipurkkeja kotisi kaapeista löytyy?
Mitä säilytät niissä?
Oletko tehnyt pannumyssyn? Millaisen? Kenelle?

Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita.

Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

 

Kotivärit Kas-Kas

Kas-Kas-kotivärjäyspaketteja myytiin tekstiilien ja lankojen värjäykseen.

Villalankoja värjättiin myös keittämällä kasveista ja sienistä väriaineita
ja liottamalla lankoja näin saaduissa kuumissa kylvyissä.
Kaikkia värisävyjä ei tällä menetelmällä saatu aikaiseksi.
Kaupan väreissä oli enemmän vaihtoehtoja.

Lankojen värjäämisestä luonnon keinoin on video Perinteet.fi-sivustolla.

Sanastoa: purettaminen, kemikaali

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

 

Mustekynän pyyhkimiä, mustepullo ja mustekynä

Pulpetin kannessa oli kynäkaukalo ja sen vieressä mustepullo.
Pahvisessa laatikossa pulpetin sisällä säilytettiin
lyijykynää, kumia, viivoitinta ja väriliituja.
Erityisen huolellisesti piti käsitellä metallikärkistä
mustekynää, jolla opeteltiin kaunokirjoitusta.

Tytöt vertailivat kenellä on
kaunein mustekynän pyyhin.
Niitä tehtiin leikkaamalla pyöreitä kangastilkkuja,
jotka ommeltiin keskeltä yhteen.
Koristeeksi laitettiin nappi.

Kuva on Muistoissamme 50-luku -kirjassa sivulla 65
kappaleessa 17. Koulu.

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Paperinarua ja patasuteja

Paperinaru oli pula-ajan tuote.
Paketointikäytön lisäksi siitä tehtiin kangasta, korsetteja ja puukenkien päällisiä.
Toisen maailmansodan jälkeen insinööri Piippo perusti kartonginjalostustehdas Piippo Oy:n.
Tehtailija suunnitteli ja valmisti koneet ja laitteet itse.
Hän aloitti muun muassa paperinarun tuotannon.
Hän myös keksi, että paperinauhaa pyörittämällä saa aikaiseksi näppärän tikkataulun.
Monet naiset kiersivät kotityönään tikkojen päitä metalliosiin.
Pakkaus Piippo Oy on edelleen perheyritys ja se on Suomen ainoa tikkataulujen valmistaja.
Nykyään paperinarua myydään askarteluliikkeissä mm. kranssien valmistukseen.
Paperinarusta myös kudotaan design-mattoja.

Yleensä patasudit tehtiin ohuemmista puiden juurista kuin tässä kuvassa.
Keittoastioiden pesimiä tehtiin myös varvuista.
Lapset keräsivät keväisin tarveaineiksi tuoreita varpuja, jotka sidottiin keskeltä tiukasti langalla.
Nykyään myynnissä olevat patasudit on sidottu riisinjuurista.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

 

Pellavaa

 

Kuva CC Outi Mäki

 

Pellavaa loukutuksen jälkeen

Keski-Suomen museo on koonnut pellavan käsittelyvaiheisiin liittyvän sanaston.

Kuva CC Outi Mäki

 

Pellavalankaa

 

Kuva CC Outi Mäki

 

Pellavan rohkaaminen

 

Kuva CC Outi Mäki

 

Pellavan rohkaamislaite

Kun pellava oli maasta nyhdetty (ei leikattu!),
siemenkodat eli sylkyt irroitettiin rohkaamalla tällä laitteella.
Kaksi henkilöä istui penkillä vastakkain
ja veteli nippuja metalliseen haarukkaan niin,
että siemenkodat lentelivät.

Seuraavaksi pellava loukutettiin ja lihdattiin.
Sitten seurasi häkilöinti (vain pellavan sydämet jäi enää jäljelle)
> kehräys > aivinalankaa > kutominen kangaspuilla kankaaksi.

Vyyhtiminen tehtiin viipsinpuulla.

Pellavakangas on iholle miellyttävä, mutta rypistuu helposti.

Kuva CC Outi Mäki

 

Pellavan työvaiheita, hienoa aivinaa

 

Kuva CC Outi Mäki

 

Pirtanauhoja

Pirtanauha tehdään villalangasta puisella pirralla ja kävyllä.
Pirran rakoihin ja reikiin pujotellaan loimilangat.
Puisella kävyllä pujotetaan lanka viriöstä kuten kangaspuilla kutoessa.
Kudelanka painetaan tiiviiksi ja mahdollinen kuvio tehdään poimimalla.
Kudelanka vedetään koko ajan kireälle,
jolloin se jää piiloon ja loimilangat peittävät sen.

Lounais- ja Pohjois-Suomessa nauhapirtaa kutsutaan nimellä tiuhta.

Etelä-Pohjanmaalaiset käyttävät nimeä viula.

Karjalaiset kutsuvat mytkäksi.

Paikoitellen Etelä-Suomessa nimitys on sidekaide.

Vyö- ja nauhapirta sanat ovat käytössä Itä-Suomessa.

Valmiille pirtanauhoillekin on monta nimitystä.
Länsi-Suomessa niitä kutsutaan tiuhtarihmoiksi, Kaakkois-Suomessa siteiksi,
Savossa ja Keski-Suomessa rippunauhoiksi, Varsinais-Suomessa polusteiksi
ja Itä-Hämeessä kilpasiksi.

Suomen Käsityön museolla on netissä paljon tietoa kansanomaisista nauhoista.

Kuva CC0 Outi Mäki

 

Polkuompelukone

Ompelukone tuli Suomeen 1800 - 1900-vuosisatojen vaihteessa.
Polkuompelukoneiden tunnetuimmat merkit olivat Husqvarna ja Singer.
Kädellä pyöräytettiin hihnapyörää ja kun saatiin sopiva alkuvauhti,
liikettä jatkettiin jalalla polkemalla.
Ensin ompelukoneita hankkivat ammattilaiset,
kuten suutarit, räätälit, puku- ja liinavaateompelijat,
mutta 1920-luvulla se oli jo varsin yleinen kaikissa yhteiskuntaluokissa.
Suomessa liinavaateompelijat olivat varhaisin käyttäjäryhmä.
Suutareiden käytössä oli nahkan ompeluun soveltuvia koneita.
Sotien jälkeen sähkökoneet yleistyivät kotikäytössäkin
ja koneilla pystyi ompelemaan ”sik-sakia.”

Sananlasku
Valkeus nauraa pimeyden töille.                                                  Tarkkaa työtä ei kannata tehdä hämärässä.
Jolla on paikka paikan päällä, sillä on markka markan päällä.      Kaikki rikki menneet vaatteet korjattiin.
Jolla on riihiremputtimet, sillä on kirkkokemputtimet.                 Arkena pidetään "remputtimia", jotta pyhänä olisi paremmat vaatteet.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

 

Puuveneen tervaus

Auringonvalo ja kevättuulet kuivattavat juuri tervatun veneen.
Pellavaöljyllä jatkettu terva kuivuu hyvällä ilmalla viikossa.
Sateisilla ilmoilla aikaa tarvitaan paljon enemmän.
Jos jättää tervaamisen keväällä liian myöhään,
se ei ehdi kuivua varjoisissa paikoissa riittävästi
ja silloin ei veneeseen kannata juhlavaatteilla kiivetä.

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Puuveneen tervaus

Tärkeää on hangata tervaa veneen joka koloon.
Silloin se suojaa tehokkaasti laholta.

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Puuveneen tervaus

Suomalaiset puiset soutuveneet on perinteisesti tervattu.
Myös laivat ja niiden köydet on käsitelty ennen tervalla.

Tervan levitys on helppoa ja nopeaa.
Lämmitetty terva imeytyy hyvin puun syihin.

Tervan poltosta video Perinteet.fi -sivustolla.

Terva on ollut monikäyttöinen aine ja myös tärkeä vientituote.
Antiseptisena aineena sitä on käytetty sekä ihmisten että eläinten vaivoihin.
Vaikka käyttö on harvinaistunut, sen tuoksu tulee vastaan monissa museoissa.

1800-luvuilla Suomessa rakennettiin paljon pärekattoisia rakennuksia
ja terva antoi päreelle suojaa vettä ja säänvaihteluita vastaan.  
Myös kirkkojen paanukatot tervattiin (esimerkki).
Tervattuina ne ovat säilyneet vuosisatojen ajan.

Puusukset tervattiin kerran pari talvessa.
Puusuksista Metsäradiossa (9 min haastattelu).

Leijona-tervapastillin maku on monelle lapsuudesta tuttu.

Tervashampoota käytetään hilseeseen ja tervasaippua helpottaa psoriasista joillakin potilailla.

Tervan valmistuksen sivutuotteena männystä saadaan tärpättiä ja mäntyöljyä. 

Ihmisen tervaamista ja höyhenien päälle heittoa on käytetty kauan, kauan sitten
häpeärangaistuksena ja idea on jäänyt elämään puhekieleen.
Vieläkin suuttumusta aiheuttanut henkilö uhataan kastaa tervaan ja pyöritellä höyhenissä.

EU halusi kieltää tervan käytön biosididirektiivin perusteella, kunnes selvisi,
että terva toimii eri tavalla kuin kemialliset puunkyllästeet. Käyttöä on lupa jatkaa.

Terva on ympäristöystävällinen puunsuoja-aine, sillä tervatun puun voi polttaa.
Nykyään tervaa käytetään myös kosmetiikassa, saunatuotteissa sekä terva-aromeina.

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Puuveneen tervaus

Oppia perinteistä -hankkeen sivustolla Perinteet.fi on video tervan polttamisesta. 

Oppia perinteistä -hankkeen tavoitteena on edistää käsityöläisten toimintaa
ja verkostoitumista paikallisella ja kansainvälisellä tasolla, käsityöperinteen hyödyntäminen ja kehittäminen
sekä vanhojen perinnetaitojen siirtäminen tuleville sukupolville ja niiden taltioiminen ja dokumentointi.

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Puuveneen tervaus

Lämmitettäessä tervaa avotulella, nuotion savujen sekaan nousee kattilan pinnasta huuruja,
joiden syttymistä tulee varoa. Huuru syttyy hyvin herkästi.

Ei savua ilman tulta.
- suomalainen sananlasku

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Puuveneen tervaus

Eri tervalaatujen kuivumisaika vaihtelee.
Hyvälaatuinen aito hautaterva saattaa kuivua istumiskelpoiseksi parissa kolmessa päivässä.
 

Päreen kiskominen koria varten

Oppia perinteistä -hankkeen sivustolla Perinteet.fi on video pärekorin tekemisestä

Oppia perinteistä -hankkeen tavoitteena on edistää käsityöläisten toimintaa
ja verkostoitumista paikallisella ja kansainvälisellä tasolla, käsityöperinteen hyödyntäminen ja kehittäminen
sekä vanhojen perinnetaitojen siirtäminen tuleville sukupolville ja niiden taltioiminen ja dokumentointi.

Kuva ©  Outi Mäki

 

Pärekori syntymässä

 

Kuva © Outi Mäki

 

Räsymaton kuteita

 

Kun vaatteet oli ensin kierrätetty aikuiselta lapselle
ja edelleen pienemmälle lapsella,
ne leikattiin lopuksi matonkuteiksi.

Valmiista matosta tunnisti,
mistä vaatteesta kukin raita oli kotoisin.

Selkoteksti Mattomuistoja lapsuudesta 2 sivua

Kuva cc BY 4.0, Outi Mäki