Kuvalista

Punaisesta ja harmaasta villalangasta on joulukuuseen tehty tonttuja jo vuosikymmeniä.

Villalankaa kierretään kämmenen ympärille.
Tonttu muodostetaan kahdesta tällaisesta pienestä vyyhdistä.
Toisesta muodostuu kädet, toisesta pää ja jalat.
Vartalo syntyy sitomalla siitä kohdasta,
jossa pikkuvyyhdit ovat keskenään ristissä.
Tonttulakin voi leikata ja liimata ohuesta huovasta.

CC BY 4.0, Helsingin kaupunginmuseo

Suorakaiteen muotoisia purkkeja kerättiin
monissa kodeissa talouspurkeiksi.
Paulig keksi tehdä purkkeja varten
liimapintaisia nimilappuja.
Koska tarjolla oli erilaisia nimilappuja,
joissa luki esimerkiksi sokeria tai riisiä,
monet ostivat useita purkkeja ruoka-aineiden säilytystä varten.

Kahvipannu pysyi lämpimänä pannumyssyn alla.
Paahtimot valmistivat kahvimyssyjä, jotka olivat samalla mainoksia.
Tavallisempaa oli kuitenkin tehdä pannumyssy itse.
Lapset nappasivat joskus pannumyssyn päähänsä.
Sen avulla leikissä syntyi monta roolihahmoa.

Millaisia kahvipurkkeja kotisi kaapeista löytyy?
Mitä säilytät niissä?
Oletko tehnyt pannumyssyn? Millaisen? Kenelle?

Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita.

Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

Pulpetin kannessa oli kynäkaukalo ja sen vieressä mustepullo.
Pahvisessa laatikossa pulpetin sisällä säilytettiin
lyijykynää, kumia, viivoitinta ja väriliituja.
Erityisen huolellisesti piti käsitellä metallikärkistä
mustekynää, jolla opeteltiin kaunokirjoitusta.

Tytöt vertailivat kenellä on
kaunein mustekynän pyyhin.
Niitä tehtiin leikkaamalla pyöreitä kangastilkkuja,
jotka ommeltiin keskeltä yhteen.
Koristeeksi laitettiin nappi.

Kuva on Muistoissamme 50-luku -kirjassa sivulla 65
kappaleessa 17. Koulu.

Kuva © Kirsi Alastalo

Kuva CC Outi Mäki

Kuva CC Outi Mäki

Kun pellava oli maasta nyhdetty (ei leikattu!),
siemenkodat eli sylkyt irroitettiin rohkaamalla tällä laitteella.
Kaksi henkilöä istui penkillä vastakkain
ja veteli nippuja metalliseen haarukkaan niin,
että siemenkodat lentelivät.

Seuraavaksi pellava loukutettiin ja lihdattiin.
Sitten seurasi häkilöinti (vain pellavan sydämet jäi enää jäljelle)
> kehräys > aivinalankaa > kutominen kangaspuilla kankaaksi.

Vyyhtiminen tehtiin viipsinpuulla.

Pellavakangas on iholle miellyttävä, mutta rypistuu helposti.

Kuva CC Outi Mäki

Pirtanauha tehdään villalangasta puisella pirralla ja kävyllä.
Pirran rakoihin ja reikiin pujotellaan loimilangat.
Puisella kävyllä pujotetaan lanka viriöstä kuten kangaspuilla kutoessa.
Kudelanka painetaan tiiviiksi ja mahdollinen kuvio tehdään poimimalla.
Kudelanka vedetään koko ajan kireälle,
jolloin se jää piiloon ja loimilangat peittävät sen.

Lounais- ja Pohjois-Suomessa nauhapirtaa kutsutaan nimellä tiuhta.

Etelä-Pohjanmaalaiset käyttävät nimeä viula.

Karjalaiset kutsuvat mytkäksi.

Paikoitellen Etelä-Suomessa nimitys on sidekaide.

Vyö- ja nauhapirta sanat ovat käytössä Itä-Suomessa.

Valmiille pirtanauhoillekin on monta nimitystä.
Länsi-Suomessa niitä kutsutaan tiuhtarihmoiksi, Kaakkois-Suomessa siteiksi,
Savossa ja Keski-Suomessa rippunauhoiksi, Varsinais-Suomessa polusteiksi
ja Itä-Hämeessä kilpasiksi.

Suomen Käsityön museolla on netissä paljon tietoa kansanomaisista nauhoista.

Kuva CC0 Outi Mäki

Lämmitettäessä tervaa avotulella, nuotion savujen sekaan nousee kattilan pinnasta huuruja,
joiden syttymistä tulee varoa. Huuru syttyy hyvin herkästi.

Ei savua ilman tulta.
- suomalainen sananlasku

Kuva © Sastamala Visual Oy

Auringonvalo ja kevättuulet kuivattavat juuri tervatun veneen.
Pellavaöljyllä jatkettu terva kuivuu hyvällä ilmalla viikossa.
Sateisilla ilmoilla aikaa tarvitaan paljon enemmän.
Jos jättää tervaamisen keväällä liian myöhään,
se ei ehdi kuivua varjoisissa paikoissa riittävästi
ja silloin ei veneeseen kannata juhlavaatteilla kiivetä.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Suomalaiset puiset soutuveneet on perinteisesti tervattu.
Myös laivat ja niiden köydet on käsitelty ennen tervalla.

Tervan levitys on helppoa ja nopeaa.
Lämmitetty terva imeytyy hyvin puun syihin.

Tervan poltosta video Perinteet.fi -sivustolla.

Terva on ollut monikäyttöinen aine ja myös tärkeä vientituote.
Antiseptisena aineena sitä on käytetty sekä ihmisten että eläinten vaivoihin.
Vaikka käyttö on harvinaistunut, sen tuoksu tulee vastaan monissa museoissa.

1800-luvuilla Suomessa rakennettiin paljon pärekattoisia rakennuksia
ja terva antoi päreelle suojaa vettä ja säänvaihteluita vastaan.  
Myös kirkkojen paanukatot tervattiin (esimerkki).
Tervattuina ne ovat säilyneet vuosisatojen ajan.

Puusukset tervattiin kerran pari talvessa.
Puusuksista Metsäradiossa (9 min haastattelu).

Leijona-tervapastillin maku on monelle lapsuudesta tuttu.

Tervashampoota käytetään hilseeseen ja tervasaippua helpottaa psoriasista joillakin potilailla.

Tervan valmistuksen sivutuotteena männystä saadaan tärpättiä ja mäntyöljyä. 

Ihmisen tervaamista ja höyhenien päälle heittoa on käytetty kauan, kauan sitten
häpeärangaistuksena ja idea on jäänyt elämään puhekieleen.
Vieläkin suuttumusta aiheuttanut henkilö uhataan kastaa tervaan ja pyöritellä höyhenissä.

EU halusi kieltää tervan käytön biosididirektiivin perusteella, kunnes selvisi,
että terva toimii eri tavalla kuin kemialliset puunkyllästeet. Käyttöä on lupa jatkaa.

Terva on ympäristöystävällinen puunsuoja-aine, sillä tervatun puun voi polttaa.
Nykyään tervaa käytetään myös kosmetiikassa, saunatuotteissa sekä terva-aromeina.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Oppia perinteistä -hankkeen sivustolla Perinteet.fi on video pärekorin tekemisestä. 

Oppia perinteistä -hankkeen tavoitteena on edistää käsityöläisten toimintaa
ja verkostoitumista paikallisella ja kansainvälisellä tasolla, käsityöperinteen hyödyntäminen ja kehittäminen
sekä vanhojen perinnetaitojen siirtäminen tuleville sukupolville ja niiden taltioiminen ja dokumentointi.

Kuva ©  Outi Mäki