Kuvalista | Vahvike

Tulosta sivu

		Alennusmyynnissä Tammikuun alennusmyynnit vuonna 1961. Ostajien joukossa oli myös paljon miehiä, joita tuntuivat kiinnostavan vaate- ja lasitavarat. Sananlasku Nuttu nurin, onni oikein. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Valokuvaaja Urpo Rouhiainen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Helsinki 13.1.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-23925_1.tif
		Alennusmyynnissä leninkejä Kuva tammikuun alennusmyynneistä vuodelta 1961. Leninkien hihat on vedetty langoilla koholle ja vyötäröt kiristetty. Sanonta - Makuasioista ei voi kiistellä. - Makuasioista ei voi kuin kiistellä. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Valokuvaaja Urpo Rouhiainen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Helsinki 13.1 1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-23925_5.tif
		Alennusmyynti Joulun jälkeiset alennusmyynnit alkoivat 1960-luvulla vasta tammikuussa. Näyteikkunassa tarjouksia molemmilla kotimaisilla kielillä. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Valokuvaaja Urpo Rouhiainen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Helsinki 13.1.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-23925_4.tif
		Juustoja ja säilykkeitä kaupan vitriinissä Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 50 luvussa 14. Arjen ateriat. Kuva © Martti L. Laitinen, Vapriikin kuva-arkisto
		Kahvia ja sokeria hamstraamassa Vuonna 1956 hallituksen päätös korottaa kahvin ja sokerin hintaa sai ihmiset hamstraamaan. Kahvihyllyt tyhjenivät kovaa vauhtia ja ihmiset jonottivat kauppojen ulkopuolella. Jo 1930-luvulta alkaen kahvipaketeissa oli keräilykuvia, joita pikkupojat innolla keräsivät ja liimasivat sitä varten painettuihin kansioihin ja vihkoihin. Suosituin sarja sisälsi 216 erilaista auton kuvaa. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Valokuvaaja Reijo Forsberg/Suomen valokuvataiteen museo/ Alma Media/Uuden Suomen kokoelma. Helsinki 20.10.1956. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_56-6995_3.tif
		Kaupasta tuttu sähkökahvimylly A. Akreniuksen sähkökonepaja Helsingissä valmisti 50–60-luvuilla erilaisia sähköllä toimivia kahvimyllyjä. Kaikkein tavallisin näistä myllymalleista oli A. Akreniuksen malli KM-0,5. Lasikupuun mahtui kahvipapuja kilon verran. Kun haluttu määrä kahvia oli jauhettu, myyjä kopautti puukapulalla teräksistä suppiloa. Silloin jauhetun kahvin viimeiset murut tipahtivat alla olevaan pussiin. Akreniuksen kestäviä kahvimyllyjä on vieläkin käytössä. Niitä voi nähdä kaupoissa, jotka myyvät vastajauhettua, tuoretta kahvia. Onko sinulla kokemuksia kaupan kahvimyllyistä? Millaisia? Ostatko joskus kaupassa jauhettua kahvia? Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 31.
		Kyläkauppa Rämsöössä K-Market on suomalainen päivittäistavaraketju, joka kuuluu Keskon K-ruokakauppaketjuun. K-marketit myyvät EuroShopper- ja Pirkka-tuotteita. Kaikissa K-marketeissa ja muissa K-ryhmän kaupoissa toimii itsenäinen yrittäjä, kauppias. Satakunnan museo on kerännyt kauppamuistoja Kerro museolle -sivustolle (Muistelut > Selaa muisteluita > Päättyneet muistelut). Suomalainen sananlasku: Asiakas on aina oikeassa.
		Leipomon myymälä Myynnissä munkkirinkilöitä, viinereitä ja leipiä. Ruisreikäleipä tehdään perinteisesti taikinajuureen, mutta hiivaakin saatetaan käyttää. Reikä tasoittaa kypsymistä, mutta sitä on tarvittu myös leipien orteen ripustamista varten. Hiivaleipä tehdään hiivaleipäjauhoista, nesteenä maitoa tai piimää. Taikina nostatetaan hiivalla. Kakko on ohra- ja vehnäjauhoista leivottu länsisuomalainen leipä. Pohjois-Suomessa rieska on ohut vaalea leipä, jota ei nostateta lainkaan. Etelä-Savolainen rieska muistuttaa pannukakkua. Kakkois-Suomessa rieskaksi kutsutaan paksuhkoa hiivaleipää. Sananlasku Leipä miehen tiellä pitää. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. LEIPÄKEITTO Kuivahtaneista ranskanleivän palasista voi tehdä keittoa. Paloittele leipä ja paahda palaset. Laita astiaan. Kaada päälle kiehuvaa vettä ja anna seistä 10 minuuttia. Siivilöi ja lisää sokeria, kermaa ja jotakin maustetta. Kuva CC Outi Mäki
		Leipää ostamassa Lokakuussa 1958 vehnäjauhot kallistuivat. Leipään hinnannousu ehti jo muutamassa päivässä. Polakka ja ranskanleipä kallistuivat viidellä markalla. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r58-13360_1-2.tif
		Lihaostoksilla Asiakkaita ja myyjiä Karjakunnan myymälän lihatiskin äärellä marraskuussa 1961. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto
		Liimapaperirulla Ostosten loppusumma laskettiin päässä tai kynällä käärepaperin kulmaan ja vasta loppusumma lyötiin kassakoneeseen. Käärepaperi viikattiin yleensä kotona siististi talteen ja käytettiin piirustus- ja suttupaperina. Perheissä, joissa vessapaperia ei ostettu erikseen, tarkoitukseen käytettiin voimapaperia ja puotipaperia käsien välissä pehmeäksi hierottuna. Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.
		Lähikauppa Toiminimi Lauri Hongisto oli ruokatavarakauppa pikkukaupungin keskustassa vuosina 1931–1995.
		Myymäläauto 1930-luvulla Ihmisiä jonottamassa Osuusliike Elannon myymäläautoon 1930-luvulla Uudellamaalla. Kuva CC0 (Flickr) Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_8998
		Osuuskauppa Osuuskauppa on vähittäiskauppaa harjoittava yritys, jossa osuuskunnan jäsenet ovat asiakasomistajia ja saavat korkoa osuuspääomalleen. Osuuskaupan jäsenyydestä eroava saa maksamansa osuusmaksun takaisin. Suomen ensimmäiset osuuskaupat perustettiin 1800-luvun lopulla. Osuustoiminta-aatteella oli tärkeä osa hyvinvointi-Suomen rakentamisessa 1900-luvulla. Nykyään Suomen ainoa osuuskaupparyhmä on S-ryhmä. Kuva © Sastamala Visual Oy
		Paavo Nurmi Paavo Nurmi tutkii solmioita omistamassaan vaatetusliikkeessä Mikonkatu 5:ssä Helsingissä. Urheilumuseon julkaisemia kuvasarjoja Paavo Nurmen elämästä. Sanonta: Kauppa se on, joka kannattaa. Arvoitus: Yhdestä ovesta sisään mennään, kahdesta tullaan ulos? Housut Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto
		Pakettinappula, paperinaru ja voimapaperi Ostokset pakattiin voimapaperiin ja sidottiin paperinarulla. Naruun tehtiin lenkki ja siihen pujotettiin pakettinappula. Näin ohut ja kova naru ei satuttanut sormia vaan pakettia oli helppo kantaa sormivoimin. Pakettinappulan pituus oli noin 5 cm ja halkaisija vajaan sentin. Lankarullatehtaat valmistivat koivuisia pakettinappuloita, käämejä, puolia ja lankarullia. Lankarullatehtaita oli Iisvedellä Pohjois-Savossa, Kaukas Oy ja Lauritsalan lankarullatehdas Etelä-Karjalassa, Mäntsälässä, Lauritsalassa sekä Lahdessa. Muovipussit ja -kassit tulivat käyttöön vasta 1960-luvulla. Samalla loppui pakettinappuloiden käyttö. Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa. Jos hyvän mielen paketois, se kaikkein paras lahja ois. Kuva © Emilia Nieminen
		Paperinarua ja patasuteja Paperinaru oli pula-ajan tuote. Paketointikäytön lisäksi siitä tehtiin kangasta, korsetteja ja puukenkien päällisiä. Toisen maailmansodan jälkeen insinööri Piippo perusti kartonginjalostustehdas Piippo Oy:n. Tehtailija suunnitteli ja valmisti koneet ja laitteet itse. Hän aloitti muun muassa paperinarun tuotannon. Hän myös keksi, että paperinauhaa pyörittämällä saa aikaiseksi näppärän tikkataulun. Monet naiset kiersivät kotityönään tikkojen päitä metalliosiin. Pakkaus Piippo Oy on edelleen perheyritys ja se on Suomen ainoa tikkataulujen valmistaja. Nykyään paperinarua myydään askarteluliikkeissä mm. kranssien valmistukseen. Paperinarusta myös kudotaan design-mattoja. Yleensä patasudit tehtiin ohuemmista puiden juurista kuin tässä kuvassa. Keittoastioiden pesimiä tehtiin myös varvuista. Lapset keräsivät keväisin tarveaineiksi tuoreita varpuja, jotka sidottiin keskeltä tiukasti langalla. Nykyään myynnissä olevat patasudit on sidottu riisinjuurista. Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa. Kuva © Emilia Nieminen
		Pojat kaupan urheiluosastolla 1958 Pojat ihailemassa luistimia Osuusliike Hämeen keskustoimipaikan suurmyymälän urheiluosastolla. Julkaistu Kuluttaja-lehdessä vuonna 1958 Alkuperäinen kuvateksti: "Eri kivat pelit nämä hokkarit! Pojat mielityössään urheiluosastolla." (Kuluttaja 50/1958, s. 8) Kuva CC0 Valokuvataiteen museo, kuvaaja: Ensio Heikkilä, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_9349
		Rahaa 1950-luvulta Taiteilija Tapio Wirkkala suunnitteli setelisarjan, joka otettiin käyttöön 1955. Uudessa 100 markan setelissä oli rukiintähkiä, 500 markan setelissä männynoksia ja 1000 markan setelissä silloisen presidentin J. K. Paasikiven kuva. Markasta tuli pienin käytössä oleva kolikko vuonna 1951. Pennit poistettiin, koska inflaatio oli niin voimakasta, että markan arvo putosi poistetun pennin tasolle nopeasti. Vuonna 1951 työmiehen tuntipalkalla sai 500 g voita tai 10 kg perunaa. Vuonna 2017 työmies sai tuntipalkallaan 3,5 kg voita tai 18,5 kg perunaa. Saadakseen kilon kahvia työmies joutui vuonna 1951 työskentelemään yli 4 tuntia. Vuoden 2017 tuntipalkalla hän sai yli 4 kiloa kahvia. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 5. Muistoisamme 50-luku -kirjassa sivulla 18. Kuvattavat esineet: Käpylän merkki, Helsinki Kuva © Kirsi Alastalo
		Ruokakaupan myyjä 1950-luvulla Vuonna 1958 helsinkiläinen normaaliperhe söi 100 kiloa makkaratuotteita vuodessa. Kuvassa neiti Leena Kumpulainen myy ja neiti Seija Salmi ostaa nakkeja. Vahvikkeen kuvia: grillimakkara ja ruokia. Marttojen makkararuokia. Miehen kauneus ja makkaran vääryys, ei se mitään meinaa. - suomalainen sanalasku Valmisruuat tulivat kauppoihin 1950-luvulla, kun äitien työssäkäynti kodin ulkopuolella yleistyi. Silloin tuli myyntiin myös Suomen suosituin einesruoka maksalaatikko. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto
		Sekatavaramyymälässä Elannon sekatavaramyymälässä Helsingissä 50-luvulla myyjättäret palvelevat tiskin luona olevaa miestä. Kuva Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionro N92110, Finna
		Suomen ensimmäinen itsepalveluruokakauppa Osuusliike Elannon ensimmäinen pikamyymälä avautumisensa aikoihin Helsingissä vuonna 1950. Myymälä oli Suomen ensimmäinen itsepalveluruokakauppa, ja se sijaitsi Elannon pääkonttorirakennuksen kivijalassa. Alkuperäinen kuvateksti: "Pikamyymälöiden käyttöönotto oli viime vuoden huomattavin uutuus osuuskaupparintamallamme. Kuvassamme Elannon ensimmäinen pikamyymälä Kaikukadun varrella." Kuluttajain Lehti 4/1951, s. 1 Lapsus Kauppiaan sydän on lihatiskillä. - Otsikko Kauppalehdessä Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_9086
		Taloustavaramyymälä Loimaalla 1951 Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 15 luvussa 3. Säännöstely. Kuva Suomen valokuvataiteen museo / Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma
		Taloustavaramyymälä Loimaalla 1951 Asiakas tutkimassa Loimaan Osuusliikkeen keskustoimipaikan taloustavaramyymälän tarjontaa 1951.
		Tavaraluettelo 33: olopussit Kalle Anttila perusti Suomen ensimmäisen postimyyntiyrityksen. Se aloitti toimintansa 1952. Vuosikausia posti kantoi luettelon "joukkoristisiteenä" jokaiseen suomalaiseen kotiin. Joukkoristisiteeksi kutsuttiin postilähetyksiä, joilla isoja eriä mainoksia, tiedotteita tai tavaranäytteitä lähetettiin vastaanottajille alennetulla postimaksulla. Ristiside-nimitys johtui nauhoista, joilla lähetykset sidottiin nippuihin. Ristisiteeseen ei saanut laittaa suljettuja kirjeitä eikä mitään henkilökohtaista lähetystä vaan sisällön piti olla helposti tarkastettavissa. Kuva on Anttilan katalogista vuodelta 1981. Mainoksen teksti on monipuolisemmin ostajaa motivoiva kuin nykyiset iskevät, lyhyet mainostekstit.