Kuvalista

Kirjoita tähän, minkä aiheisia kuvia haet. Käytä hakusanoina kuvapankin omia kuva-aiheita (luettelo edellisellä sivulla).
Auringonottajia meren rannalla

Kuva on otettu Eteläisellä Uunisaarella Uuninsuun rannalla
Helsingissä.

Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia.

 


CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N210571, Volker von Bonin, Helsingin kaupunginmuseo 1960.

 

Auringonottajia rannalla

Auringonottajia Helsingissä Eteläisellä Uunisaarella
Uuninsuun rannalla.

Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia.


CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N211516, Volker von Bonin, Helsingin kaupunginmuseo 1968.

 

Auringonottoa meren rannalla

Naiset ottamassa aurinkoa kalliolla meren rannalla.

Oikealla Jutta Zilliacus,
vasemmalla valokuvaajan vaimo Gisela von Bonin.

Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia.

 


CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N210749, Volker von Bonin, Helsingin kaupunginmuseo, 1952.

 

Evästauko Sompasaaressa

Lapset syömässä eväitä Sompasaaren rannalla.

Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia.


Kuva CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N93254, Helsingin kaupunginmuseo 1950 -luku.

 

Harakan pesä

(Pica pica)

Harakka ei ole rauhoitettu lintu, mutta sille on määrätty pesimärauha. Etelä-Suomessa harakan pesintä alkaa huhtikuun alussa, mutta kaupunkioloissa se voi ryhtyä pesimäpuuhiin jo maaliskuussa.

Harakka voi keräillä kiiltäviä esineitä pesäänsä.

Tietoja ja kuvia harakasta Luontoportin sivustolla.

Kuva ©  Sastamala Visual Oy

 

Heiniä seipäillä 4/6

Heinäseipäitä käytettiin heinien ja viljan ulkokuivatukseen.

Heinäseiväs (noin 2,5 metriä pitkä ja 7–9 cm halkaisijaltaan) vuoltiin havupuusta
– usein kuusesta – ja teroitettiin molemmista päistään.
Seipääseen porattiin pari reikää poikittaisia tappeja varten.

Heinäseipäitä käytettiin Suomessa 1900-luvun alusta noin 1980-luvulle saakka.

Kuva CC0 Outi Mäki

 

Heiniä seipäillä 5/6

 

Kuva CC0 Outi Mäki

 

Heiniä seipäillä 6/6

 

HEINISSÄ KEITTÄMINEN

Kun pula-aikana haluttiin säästää puita, ruokaa kypsennettiin heinissä.
Ruoka-aineet pantiin kattilaan, jossa oli tiivis kansi.
Kat­tila kuumennettiin hellalla kiehuvaksi ja nostettiin puu­laatikkoon.
Laatikko täytettiin heinillä ja laatikon puinen kansi painettiin tii­vi­isti päälle.
Näin haudutettiin lihakeittoa, vatkulia ja puuroja.
Puuro valmistui 3–4 tunnissa.

Kuva CC0 Outi Mäki

 

Heinäsorsa eli sinisorsa, naaras

(Anas platyrhynchos)

Sorsastus alkaa vuosittain 20. elokuuta ja kestää joulukuun loppuun.

Sorsista on tietoa Luontoportin sivuilla. Sorsien sukuun kuuluu heinäsorsan lisäksi haapana, harmaasorsa, heinätavi, jouhisorsa, lapasorsa ja tavi. Heinäsorsan toinen nimi sinisorsa tulee uroksen sinivihreän pään väristä.

- Miksi sorsa ui?
- Sen jalat ei ulotu pohjaan.

Jean Sibelius sävelsi A.V. Koskimiehen runon Souda, souda sinisorsa

Souda, souda, sinisorsa, souda tähän rantaan;
pesäs tänne rakenna sen ritvakoivun kantaan!

Laske, laske, pursi pieni, laske valkamaani;
purrestasi neito nuori, astu asuntaani!

Tääll' on sija suoritettu sammalista sulle;
tule, tule, kultaseni kumppaniksi mulle!

Tääll' on aallot armahat ja suuret hongat huojuu;
solkikoivut soreasti aallon helmaan nuojuu.

Laulu löytyy YouTubesta useiden artistien esittämänä.

 

Laulu yksinäisyys -teemasta

Sorsa se Saimaan aalloissa sousi
Sorsa se Saimaan aalloissa sousi,
kaipasi, kaipasi kullaistaan,
mihin lie joutunut, kuka sen ties,
joko lie ampunut metsämies,
metsämies?

Sorsa se Saimaan aalloissa sousi
kanteli kaihoa sydämessään,
syys oli synkkä ja kulta ei tullut,
vilu oli uida joukossa jään.

Sorsa se Saimaan aalloissa sousi,
kuikutti kurja yksinään.

Emil Kauppi ja Antti Juhani Rytkönen (1870-1930)

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Hellekesän riemuja hiekkarannalla

Kuva on otettu Helsingissä Pihlajasaaren hiekkarannalla.

Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia.

 


CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N211672, Volker von Bonin, Helsingin kaupunginmuseo 1969.


 

Helsinkiläisiä vedenneitoja

Kuva on otettu Hietarannassa eli Hietaniemen uimarannalla.

Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia.

 


CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N159270, Väinö Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo 1947.

 

Hyttynen hommissa

Suomessa elää 40 hyttyslajia, joista vain muutama laji kiusaa ihmisiä.
Marjastusta häiritsevä metsähyttynen ja soilla elävä korpihyttynen ovat äkäisimpiä.
Muita ovat mm. taigahyttynen, horkkahyttynen,
iso mutta lempeä kirsihyttynen, lintuhyttynen ja viemärihyttynen.

Hyttynen käyttää ravinnokseen mettä,
mutta naaraat tarvitsevat munien kehittymiseen nisäkkäiden veren proteiineja.
Urokset eivät ime verta vaan kukkien mettä.

Naaraat kykenevät löytämään ihmisen 100 metrin päästä
hiilidioksidin ja hien perusteella.
Hyttysiä huitomalla hengitys ja hieneritys kiihtyy,
mikä vain helpottaa hyttysen toimintaa.
Imukärsässä on 2 putkea. Toista pitkin kulkee veri.
Toista pitkin hyttysen sylki valuu pistokohtaan ja estää verta hyytymästä.
Sylki aiheuttaa iholle kutisevat paukamat, joka on allerginen reaktio.
Niihin voi käyttää hydrokortisonia. Hyttynen voi imeä verta kaksi kertaa oman painonsa.
Veri laukaisee munimisreaktion.
Naaras laskee 50–200 munaa seisovaan, matalaan veteen, ojiin ja lammikoihin.

Paras hyttyskarkoite on ihoa suojaava kangas,
jonka alle inisijä ei mistään aukosta pääse.
Vaatteen värillä ei ole merkitystä
(paitsi hirvikärpästen kohdalla; ne rakastavat hirven värisiä vaatteita).
Lapin räkkä tarkoittaa miljardien hyttysten
ja niitä pienempien mäkäräisten ja polttiaisten massaesiintymää,
jollaista ei tavata Etelä-Suomessa käytännössä koskaan.

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Isiä ja lapsia hiekkarannalla

Kuva on otettu Pihlajasaaren hiekkarannalla
Helsingissä.

Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia.


Kuva CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N211429, Volker von Bonin, Helsingin kaupunginmuseo 1966.

 

Joutsen, laulujoutsen

(Cygnus cygnus)

Laulujoutsen on Suomen kansallislintu.

Kuuntele laulujoutsenen fanfaari (Suomen luonnonsuojeluliitto).

 

Kaks joutsenta

Kaks joutsenta virralla vierekkään
ui salmia ulpukoiden
ja tyyn’ oli virta ja tyynessään
kuvat valkeat kuvasti noiden.

Tuli tuulispää yli virran ja maan
ja mylvi ja viskoi multaa.
Nyt joutsenet aaltoja soutaa vaan
ja etsii entistä kultaa.

- Eino Leino, Sata ja yksi laulua 1898

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Joutsenpariskunta

Laulajapoika

Ja minä se olen se laulajapoika
ja mull’ on laulun ääni.
Kekrinä kullan ma kihlasin
ja kevähäll’ on hääni.

Ja minä se olen se laulajapoika
ja kaiutan kangasmaita.
On aikani nuorena iloita
ja vanhana olla saita.

Ne käskevät mun muka säästelemään,
ne neuvovat nöyrää mieltä,
mut tuhlata tahdon ma tunteitani
ja soitella sotien kieltä.

Minä tahdon nauttia nuoruuttain
ja ahmia kynsin ja hampain,
minä annan kerjätä köyhempäin
ja säästellä rikkahampain.

Minä tahdon maljani tyhjentää,
kun ensi leivoset laulaa,
kun koivut on hiirenkorvallaan
ja vuorilla virrat pauhaa.

Ja tahdon ma lauluni lahjoittaa,
kun ensi joutsen soutaa,
kun kukka on puussa ja kukka on maassa
ja lehdot leikkihin joutaa.

Näin nuorena jos minä köyhdynkin
ja mökki on särpimettä,
on aikani nuorena iloita
ja vanhana juoda vettä.

Eino Leino (1878 - 1926)

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Joutsenperhe

Joutsenta kutsutaan myös laulujoutseneksi.

On olemassa myös kyhmyjoutsen, pikkujoutsen, mustajoutsen, trumpettijoutsen ja mustakaulajoutsen.

Kalevalassa Lemminkäinen saa tehtäväkseen ampua Tuonen joutsenen. Hän lähtee suorittamaan tehtävää jousi ja nuolet mukanaan. Lemminkäinen kuitenkin joutuu virtaan ja hänet isketään palasiksi. Lemminkäisen äiti nostaa poikansa palat joesta ja elvyttää hänet henkiin.

Akseli Gallen-Kallelan maalauksessa Lemminkäisen äiti näkyy taustalla tuonen joutsen.

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Juhannuskokko Ellivuoressa

Juhannuskokkoja poltetaan rannoilla juhannusyönä.
Keskikesällä ne eivät muuna vuorokauden aikana erottuisikaan,
sillä kesäpäivänseisauksen aikaan päivä on pisin.
Napapiirin pohjoispuolella aurinko ei laske ollenkaan.

Kristityt viettävät juhannusta Johannes Kastajan syntymäpäivän muistoksi.
Kesäpäivänseisaukseen on liitetty monenlaisia valon ja hedelmällisyyden juhlinnan perinteitä
sadon ja naimaonnen ennustamisineen ja taikoineen.

Aiemmin juhannus oli aina 24. kesäkuuta, nykyään se on 20. ja 26. päivän väliin jäävänä lauantaina.

Kokon lisäksi muita perinteitä ovat juhannussauna ja juhannustanssit.
Koivuista tehdään vihtoja/vastoja ja talojen ovenpieliin nostetaan nuoria koivuja.

Juhannuksena liputetaan aattoiltasta kello 18 juhannuspäivän iltaan kello 21 saakka.

Sananlasku Aatto on juhlista jaloin.

Wilhelm Ekman esittää (1929) Nils Ekmanin säveltämän Juhannusvalssin (Raita tietokanta).

 

Juhannus

Minä avaan syömeni selälleen
ja annan päivän paistaa,
minä tahdon kylpeä joka veen
ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus
ja juhla ja mittumaari,
ja jos minä illoin itkenkin,
niin siellä on sateenkaari.

 - Eino Leino, Sata ja yksi laulua 1898

 

Hymni tulelle

Ken tulta on, se tulta palvelkoon.
Ken maata on, se maahan maatukoon.
Mut kuka tahtoo nousta taivahille,
näin kaikuu kannelniekan virsi sille:

Mit’ oomme me? Vain tuhkaa, tomua?
Ei aivan: Aatos nousee mullasta.
On kohtalosi kerran tuhkaks tulla,
mut siihen ast’ on aika palaa sulla.

Mi palaa? Aine. Mikä polttaa sen?
Jumala, henki, tuli ikuinen.
On ihmisonni olla kivihiiltä,
maan uumenissa unta pitkää piiltä,

herätä hehkuun, työhön, taisteloon,
kun Luoja kutsuu, luottaa aurinkoon,
toteuttaa vuosisatain unelmat,
joit’ uinuneet on isät harmajat.

On elon aika lyhyt kullakin.
Siis palakaamme lieskoin leimuvin,
tulessa kohotkaamme korkealle!
Maa maahan jää, mut henki taivahalle.

- Eino Leino

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Juhannusruusu

Perinteinen, voimakkaasti tuoksuva juhannusruusu 
kukkii todella runsaasti vuoden valoisimpaan aikaan
eli juhannuksen tienoilla.
Se on erittäin helppohoitoinen ja leviää nopeasti juurivesojen avulla.

Juhannusruusussa on kermanvalkoiset kukat ja tiheäpiikkiset varret.
Se menestyy vaatimattomillakin kasvupaikoilla ja kestää hyvin pakkasia.

Juhannusruusua kutsutaan myös suomenruusuksi ja pimpinellaruusuksi.

Tietoa juhannusruususta (Rosa pimpinellifolia) Luontoportissa

Kuva © Studio-86

 

Juhannusruusu

Kestävä ja tuoksuva juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia) kasvaa koko Suomessa.
Se on tiheäpiikkinen, erittäin helppohoitoinen ja terve ruusupensas,
joka leviää nopeasti juurivesojen avulla.
Juhannusruusua on viljelty meillä 1800-luvun alusta lähtien.

Prinsessa Ruusunen on vanha, paljon kerrottu satu.
Kun odotettu prinsessa syntyy,
hänelle järjestetään suuret ristiäisjuhlat.
Haltiatarkummit antavat lahjoja.
Kutsumatta jäänyt paha haltiatar ilmoittaa,
että prinsessa kuolee pistäessään sormensa värttinään 16-vuotissyntymäpäivänään.
Seuraava haltiatar peruu osan kirouksesta ja sanoo,
että prinsessa vaipuu silloin uneen. Näin tapahtuu.
Prinsessan 16-vuotissyntymäpäivänä koko hovi vaipuu uneen ja nukkuu sata vuotta.
Piikkipensaat (juhannusruusut?) peittävät linnan.
Prinssi kiipeää nukkuvan prinsessan torniin ja suutelee tätä.
Prinsessa ja koko hovi heräävät. Hääthän siitä seuraa.

Prinsessa Ruusu linnassa, linnassa, linnassa,
prinsessa Ruusu linnassa, linnassa.

On pahan noidan pauloissa, pauloissa, pauloissa.
on pahan noidan pauloissa, pauloissa.

Vuossadan nukkuu Ruusunen, Ruusunen, Ruusunen,
vuossadan nukkuu Ruusunen, Ruusunen...

Edvin Laine ohjasi satuelokuvan Prinsessa Ruusunen vuonna 1949.
Prinsessaa näytteli Tuula Rosenqvist (ent. Ignatius),
jonka sukunimeenkin tuli avioliiton myötä ruusu (rose).
Tuula Rosenqvist tuli myöhemmin tunnetuksi televisiokuuluttajana.

           "Yksi ruusu voi olla puutarhani, ja yksi ystävä maailmani." 
                                                            - Leo Buscaglia

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Juhannusruusupensas

Juhannusruusun kukinta kestää parisen viikkoa.

Romanssit Melartin, Erkki (säv.); Huttunen, Hugo (esitt.);
Linko, Erkki (esitt.) (1929) viulu, piano, op44, nro 5, F-duuri
Raita - musiikkia vanhoilta äänilevyiltä

Kuva © Studio-86

 

Kaksi maisteria

Uimamaisterivihkiäiset Mustikkamaan uimarannalla.

Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia.

 


CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N102222, Kannisto Väinö, Helsingin kaupunginmuseo 1939.

 

Kalalokki

(Larus canus)

Lokit elävät usein suurissa yhdyskunnissa, joissa on mukana useita lajeja. Ne voivat lentää päivittäin kymmeniä kilometrejä. Ne syövät pikkukaloja, pikkujyrsijöitä, surviaissääskiä, lentomuurahaisia ja kastematoja. Suurikokoisemmat lajit syövät haaskoja, kalaa, jätteitä, lintujen poikasia ja -munia sekä pieniä vesilintuja.

Linnut tekevät yksinkertaisen pesän kasveista matalan kasvillisuuden joukkoon.

Kalalokin sukulaisia ovat naurulokki, merilokki, harmaa- ja selkälokki sekä pikkulokki.

Anton Tšehovin yksi klassikkonäytelmä on nimeltään Lokki.

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Kalastaja tauolla

 

Arvoitus
Kannettava väsyy, mutta ei kantaja.  (Vastaus: vene ja soutaja)

Sananlasku
Vain tyynessä vedessä voi taivas kuvastua.

 

Rauha

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen, kuink’ kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou’ot muut.

Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk’ on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

- Eino Leino (1898) kokoelmassa Sata ja yksi laulua

 

Rannalla

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa
tulisit juuri nyt –

- Saima Harmaja 17.3.1930

 

Kalastuskilpailussa

Kilpaonkijoita Sompasaaren rannalla.
Taustalla oikealla näkyy Korkeasaari ja vasemmalla Mustikkamaa.
Mustikkamaan rannassa oli laituri,
johon yhteysmoottoriveneet tulivat Kauppatorilta.

Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia.


CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N93783, Eino Heinonen, Helsingin kaupunginmuseo 1950-luku.

 

Kalastusta

 

Ohitusleikkauksen jälkeen lääkäri sanoi 90-vuotiaalle Ollille,
jonka mökki sijaitsi saaressa:
- Tänä kesänä et souda metriäkään!
Kesän jälkeen lääkäri kyseli,
kuinka kesä oli mennyt ja oliko ohjetta noudatettu.
- En soutanut, huopasin vaan, vastasi Olli.                                                                                          

 

Sananlaskuja
Tyynessä vedessä suuret kalat kutevat.
Tyynet vedet ovat syvimmät.