Kuvalista | Vahvike

Tulosta sivu

	Aarniometsä Aarniometsä on luonnontilassa. Sille ei ole tehty metsänhoidollisia toimenpiteitä. Tuulen kaatamat puut saavat lahota paikoilleen. Aarniometsä tarjoaa eläimille monimuotoisemman ympäristön kuin hoidettu metsä. Suomessa on enää vähän aarniometsiä. Kuva on Seitsemisen kansallispuistosta. Sananlaskuja - Metsä kirkkoni olla saa. - Metsä on suomalaisen kirkko. - Kun menee sutta pakoon, tulee karhu vastaan. Kuva © Sastamala Visual Oy
	Auringonpimennyksen tarkastelua 15. helmikuuta 1961 Keski- ja Etelä-Euroopassa sattui täydellinen auringonpimennys. Suomessa se näkyi osittaisena. Poika seuraa auringonpimennystä ja suojaa silmiään mustaksi valotetulla filminkappaleella. Nykyään tiedetään, että yksinkertaisena se oli riittämätön suoja. Jos aurinkoa katselee ilman silmäsuojaa pitempään kuin muutamia sekunteja, syntyy pysyviä vaurioita. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa suosittelee hitsarinlaseja numero 14 tai erityisesti auringonpimennyksien katseluun myytäviä laseja. Auringonpimennyksessä kuu tulee auringon ja maan väliin ja näin peittää auringon näkymästä. Täydellinen auringonpimennys nähtiin Suomessa viimeksi vuonna 1990. Kuunpimennys syntyy, kun maa on auringon ja kuun välissä. Silloin kuu ei heijasta auringon säteitä. Neljästä kuuteen pimennystä tapahtuu joka vuosi. Ne osataan laskea kauan etukäteen. Seuraavan kerran aurinko pimenee täällä kokonaan vasta lokakuussa 2126. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Valokuvaaja Jyrki Pälviö/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Helsinki 15.2.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-24323_1.tif
	Harakan pesä (Pica pica) Harakka ei ole rauhoitettu lintu, mutta sille on määrätty pesimärauha. Etelä-Suomessa harakan pesintä alkaa huhtikuun alussa, mutta kaupunkioloissa se voi ryhtyä pesimäpuuhiin jo maaliskuussa. Harakka voi keräillä kiiltäviä esineitä pesäänsä. Tietoja ja kuvia harakasta Luontoportin sivustolla. Kuva © Sastamala Visual Oy
	Hyttynen hommissa Suomessa elää 40 hyttyslajia, joista vain muutama laji kiusaa ihmisiä. Marjastusta häiritsevä metsähyttynen ja soilla elävä korpihyttynen ovat äkäisimpiä. Muita ovat mm. taigahyttynen, horkkahyttynen, iso mutta lempeä kirsihyttynen, lintuhyttynen ja viemärihyttynen. Hyttynen käyttää ravinnokseen mettä, mutta naaraat tarvitsevat munien kehittymiseen nisäkkäiden veren proteiineja. Urokset eivät ime verta vaan kukkien mettä. Naaraat kykenevät löytämään ihmisen 100 metrin päästä hiilidioksidin ja hien perusteella. Hyttysiä huitomalla hengitys ja hieneritys kiihtyy, mikä vain helpottaa hyttysen toimintaa. Imukärsässä on 2 putkea. Toista pitkin kulkee veri. Toista pitkin hyttysen sylki valuu pistokohtaan ja estää verta hyytymästä. Sylki aiheuttaa iholle kutisevat paukamat, joka on allerginen reaktio. Niihin voi käyttää hydrokortisonia. Hyttynen voi imeä verta kaksi kertaa oman painonsa. Veri laukaisee munimisreaktion. Naaras laskee 50–200 munaa seisovaan, matalaan veteen, ojiin ja lammikoihin. Paras hyttyskarkoite on ihoa suojaava kangas, jonka alle inisijä ei mistään aukosta pääse. Vaatteen värillä ei ole merkitystä (paitsi hirvikärpästen kohdalla; ne rakastavat hirven värisiä vaatteita). Lapin räkkä tarkoittaa miljardien hyttysten ja niitä pienempien mäkäräisten ja polttiaisten massaesiintymää, jollaista ei tavata Etelä-Suomessa käytännössä koskaan. Kuva © Sastamala Visual Oy
	Juhannusruusu Perinteinen, voimakkaasti tuoksuva juhannusruusu kukkii todella runsaasti vuoden valoisimpaan aikaan eli juhannuksen tienoilla. Se on erittäin helppohoitoinen ja leviää nopeasti juurivesojen avulla. Juhannusruusussa on kermanvalkoiset kukat ja tiheäpiikkiset varret. Se menestyy vaatimattomillakin kasvupaikoilla ja kestää hyvin pakkasia. Juhannusruusua kutsutaan myös suomenruusuksi ja pimpinellaruusuksi. Tietoa juhannusruususta (Rosa pimpinellifolia) Luontoportissa Kuva © Studio-86
	Juhannusruusu Kestävä ja tuoksuva juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia) kasvaa koko Suomessa. Se on tiheäpiikkinen, erittäin helppohoitoinen ja terve ruusupensas, joka leviää nopeasti juurivesojen avulla. Juhannusruusua on viljelty meillä 1800-luvun alusta lähtien. Prinsessa Ruusunen on vanha, paljon kerrottu satu. Kun odotettu prinsessa syntyy, hänelle järjestetään suuret ristiäisjuhlat. Haltiatarkummit antavat lahjoja. Kutsumatta jäänyt paha haltiatar ilmoittaa, että prinsessa kuolee pistäessään sormensa värttinään 16-vuotissyntymäpäivänään. Seuraava haltiatar peruu osan kirouksesta ja sanoo, että prinsessa vaipuu silloin uneen. Näin tapahtuu. Prinsessan 16-vuotissyntymäpäivänä koko hovi vaipuu uneen ja nukkuu sata vuotta. Piikkipensaat (juhannusruusut?) peittävät linnan. Prinssi kiipeää nukkuvan prinsessan torniin ja suutelee tätä. Prinsessa ja koko hovi heräävät. Hääthän siitä seuraa. Prinsessa Ruusu linnassa, linnassa, linnassa, prinsessa Ruusu linnassa, linnassa. On pahan noidan pauloissa, pauloissa, pauloissa. on pahan noidan pauloissa, pauloissa. Vuossadan nukkuu Ruusunen, Ruusunen, Ruusunen, vuossadan nukkuu Ruusunen, Ruusunen... Edvin Laine ohjasi satuelokuvan Prinsessa Ruusunen vuonna 1949. Prinsessaa näytteli Tuula Rosenqvist (ent. Ignatius), jonka sukunimeenkin tuli avioliiton myötä ruusu (rose). Tuula Rosenqvist tuli myöhemmin tunnetuksi televisiokuuluttajana. "Yksi ruusu voi olla puutarhani, ja yksi ystävä maailmani." - Leo Buscaglia Kuva © Sastamala Visual Oy
	Juhannusruusupensas Juhannusruusun kukinta kestää parisen viikkoa. Romanssit Melartin, Erkki (säv.); Huttunen, Hugo (esitt.); Linko, Erkki (esitt.) (1929) viulu, piano, op44, nro 5, F-duuri Raita - musiikkia vanhoilta äänilevyiltä Kuva © Studio-86
	Järvisimpukka eli näkinkenkä Järvisimpukka elää pehmeäpohjaisissa ja runsasravinteisissa järvissä, mutta tulee toimeen myös kivikkopohjalla. Se liikkuu puoliksi pohjaan kaivautuneena – joskus jopa useita metrejä vuorokaudessa. Paljaaseen jalkaan simpukan reunasta voi saada haavan. Järvisimpukan kehitykseen kuuluu loisimisvaihe. Kutuaika on loppukesällä ja alkukehitys tapahtuu emosimpukan sisällä. Keväällä emosimpukka päästää toukat veteen kalan uidessa ohi. Toukat tarttuvat kiinni kalan eviin tai pintaan ja kala erittää toukan ympärille rakkulan. Sen sisällä kehitys jatkuu muutaman kuukauden. Kalan mukana simpukka saattaa kulkeutua kauas syntypaikastaan. Rakkulan puhjettua simpukka putoaa järven pohjaan. Järvisimpukan elinikä on 5–10 vuotta. Kuva © Sastamala Visual Oy
	Kaatunut kelo Arvoitus Kesällä turkki päällä, talvella alaston (lehtipuu). Kuva © Studio-86
	Kangassinisiipi kanervassa Kangassinisiipi (Plebeius argus) lentelee Suomessa kesä-elokuussa. Se on erittäin uskollinen syntymäseuduilleen eikä yleensä lennä koskaan yli 50 m päähän kuoriutumispaikastaan. Toukka koteloituu muurahaispesään.
	Karpalo Karpalo eli kurjenmarja estää virtsatietulehduksia. Karpalo kuuluu puolukoiden sukuun. Se kasvaa kosteahkoilla sammalikoilla ja suomättäillä koko Suomessa. THL ylläpitää kansallista Fineli ^® - elintarvikkeiden koostumustietopankkia, josta löytyy marjojen sisältämät aineet. Kuva CC0 Pixabay
	Kelopuu Näkymä Lapissa. Horisontissa oikealla näkyy Korvatunturi. Kelo on pystyyn kuivunut, harmaa ja kuoreton puu. Se on hyvin kestävää ja siksi hyvää rakennusmateriaalia. Lapsen suusta Puita on siksi, ettei ulkona olisi niin tyhjää. - Antti 5 v. Viikon seisoin suon selällä tunnotonna niinkuin tukki, korpit hyppi korvillani, silmillä varikset vaakkui, pedot juurella pesivät, hukat luona huutelivat. Lapset parkaisi pahasti marjamailla käydessänsä, nähdessä näköni mustan, surun synkän syövyttämän, pökkelön suon selällä, karahkaisen kankahalla. Tulipa tyttö tähtisilmä, enkeli elämän joulun, ei se parkaissut pahasti eikä luota loitonnunna, tuli luoksi leikkimähän, vienoinen visertämähän, tuli silmin niin sinisin, kävi niin valkoisin kätösin runkohon ruman petäjän, juurihin jumalten hylyn – soi salossa enkel’laulu, lapsen nauru laaksoloissa. Ja katso: Ihana ihme! Sylkähti sydän petäjän, kuohahti kuollehet vetoset, puu vihersi, päivä nousi, kevät kaikille hymysi. - Eino Leinon runosta Katson, katson, kaunis tyttö; kokoelmasta Pyhä kevät 1901 Kuva © Sastamala Visual Oy
	Kesäilta Kuusamossa Ennola, Juhana H. (säv.); Pahlman, Emil (sov.) Suomalaista musiikkia vuodelta 1929 1. Introduction ; 2. Suomen salossa / Ennola. 3. Velisurmaaja / trad. 4. Minä seison korkealla vuorella / trad. äänitetty Pariisissa 1929
	Ketun jäljet hangessa Kun maass on hanki ja järvet jäässä... Sananlasku Kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Pyry, pyry, pyry hei! Miksi tuiskus' ovat julmat? Kiire mulla ompi niin, kun maat ja metsäkulmat mun täytyy peittää neitoksiin. - Martti Helan sanoittamasta ja säveltämästä alakansakoulun laulusta Tulosta Eino Leinon runo Sydämeni talvi, kokoelmasta Hiihtäjän virsiä 1900 Kuva © Sastamala Visual Oy
	Kiutaköngäs Kestä mielin uljahin! Sä kestä mielin uljahin myös aika ankara. Viel' kerran aamu kirkkahin voi nousta usvasta. Jos kestät, voitto varma on keskellä tappion. On mainen matka kulkua kuin aallon liikkuvan, mi korkeimmalta harjalta taas syöksyy pohjahan. Näin laaksoon, kunnahalle vie myös riemun, tuskan tie. Jos aina vaan ois tyyni sää, niin matka kesken jäis. Vaan toisin aalto vaahtopää sun purtes lennättäis. Mutt' aaltoihin voi sortua ken hylkäs' purtensa. Jos suur' ois vastus tielläsi et sortua sa saa. Jos pirstoiksi käy purtesi, myös pirstat kannattaa ja luodolle jos joudut sa, ei ranta kaukana. - Otto Kotilainen & Linda Kunnas Vanha kansakoululaulu
	Kiutaköngäs Kuusamossa Kiutaköngäs on noin 325 metriä pitkä koski Oulangan kansallispuistossa Pohjois-Kuusamossa. Kiutakönkään kuohuja voi seurata live-kameran kuvasta. Googlaa: Kiutaköngäs kamera. Kuva © Studio-86
	Korpiräme Korpirämeessä on sekä korpien että rämeiden tunnuspiirteitä. Korpirämeessä kasvaa eniten mäntyjä ja sen lisäksi kuusia ja hieskoivuja. Puolukoita ja mustikoita löytyy molempia, samoin lakkoja. Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä Impivaaran maisemassa on Ilvesjärvi ja sen lähimaisemassa kantoinen aho sekä kuivattavia rämeitä. Kuva © Sastamala Visual Oy
	Koski ei jäädy koskaan Kuva © Studio-86
	Kottaraisia Kottarainen (Sturnus vulgaris) oli yleinen lintu vielä 1970-luvulla, mutta nyt kannasta on jäljellä enää viidesosa. Kottarainen viihtyy karjatilojen lähellä ja muualla, missä on lyhyttä heinikkoa, sillä siellä on sen ruoka-apajat. Tehomaatalous on ollut kottaraiselle tuhoisaa. Suomen Luonto -lehden nettisivulla voi kuunnella kottaraisen ääntä. Signe Liljequist esittää (vuonna 1928) Oskar Merikannon säveltämän ja J.H. Erkkon sanoittaman laulun Kottarainen (Raita tietokanta). Kasku - Kottarainen kikatteli puhelinlangalla. - Mikä sinua niin naurattaa? - Kun ne puhuvat Turun murretta ja se kutittaa jalkapohjia. © Studio-86
	Käpylehmät Käpylehmät olivat entisaikaan maaseudulla ehkä yleisin lelu. Kuusen käpyjä oli hyvin saatavilla, tikut pysyivät suomujen välissä työntämällä ja jos jalka meni poikki, uusia löytyi läheltä. Käpylehmien lisäksi yleisiä leluja olivat pajupillit, puusta veistetyt pyssyt, paperinuket, räsynuket, kiiltokuvat ja ritsat. Yleisiä lasten leikkejä olivat kirkonrotta, tervapata, nurkkajussi, kymmenen tikkua laudalla, lankkuhyppy, naruhyppy, piilosilla, majan rakennus, poliisi ja rosvot. Keinulauta tehtiin pitkästä, kapeasta lankusta, joka asetettiin kiven tai pöllin päälle niin, että kun toinen pää laskeutui alas, toinen nousi ilmaan. Laudan päissä istuvat keinujat ponnistivat vuorotellen vauhtia maasta. Joskus lautaan tehtiin myös kädensijat, jolloin vauhdissa oli helpompi pysyä mukana. Kuva cc Aila Mäkelä
	Kärpässieniä ja jäkäläsieni Suomesta on löydetty yli 20 erilaista kärpässienilajia. Osa niistä on tappavan myrkyllisiä, osa vain myrkyllisiä. Joku laji kelpaa syötäväksikin, mutta koska lajeja on vaikea erottaa toisistaan, parempi jättää kaikki kärpässienet koskematta. Kavalakärpässieni on maailmanlaajuisesti aiheuttanut eniten kuolemantapauksia. Suomessa valkokärpässieni on tappanut eniten. (Yksi paavi on kuollut kärpässienimyrkytykseen.) Kuva © Studio-86
	Lapinpöllö Lapinpöllö (Strix nebulosa) on suuri pöllö. Sen siipien kärkiväli voi olla lähes puolitoista metriä. Lisää tietoa lapinpöllöistä ja muista pöllöistä Luontoportin sivustolta. - Mistä tietää, että pöllöt ovat viisaampia kuin broilerit? - No, mistä? - Oletko koskaan kuullut grillatusta pöllöstä? Kuuntele lapinpöllön huhuilua (Suomen Luonnonsuojeluliitto). Kuva © Sastamala Visual Oy
	Lapset kesäyönä soutelemaan Kuva © Sastamala Visual Oy
	Lumpeita Lumme kasvaa pehmeäpohjaisissa, mutaisissa lammissa ja suojaisissa järven lahdissa. Se kukkii kesä-syyskuussa. Kasvi on kaikilta osiltaan myrkyllinen. Pohjanlumme on Etelä-Savon maakuntakukka. Piisami tykkää syödä lumpeiden juurakoita. Immi Hellénin runo vuodelta 1920: Rannan lumme valkeuttaan hohtaa illan tyvenessä uinaellen, taivaan kirkkautta kuvastellen. – Uimatiellään tyttö kukan kohtaa. Ah, hän lausuu, noin jos puhdas oisin, rannan lumme, luontehesi saisin, taivaan kirkkautta kuvastaisin, kaikkein kaunihinta unelmoisin! © Sastamala Visual Oy
	Maitohorsma eli rentunruusu Maitohorsma on Etelä-Pohjanmaan maakuntakukka ja vuoden 2019 nimikkoyrtti. Se levittäytyy tehokkaasti sinne, missä on tilaa kasvaa. Se viihtyy monenlaisessa maaperässä. Alkukesästä poimitut maitohorsman lehdet sopivat salaatteihin ja leivän päälle kuten poimulehti, voikukka, ja mesimarjanlehti. 10-20 cm pitkiä horsman varsia lehtineen voi paistaa voissa ja syödä kuin parsaa. Lehdet ovat parhaimmillaan ennen kukintaa. Ne voidaan kuivata teesekoituksia varten tai murentaa viherjauheeksi kastikkeisiin, keittoihin sekä pata- ja laatikkoruokiin. Pula-aikana horsman kuivatuista juurista on valmistettu kahvinkorviketta. Luonnossa kasvavat yrtit ovat usein paljon ravintorikkaampia viljeltyihin salaattikasveihin verrattuna. Ne sisältävät runsaasti mm. ravintokuitua, C- ja E-vitamiinia, beetakaroteenia, folaattia, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia ja mangaania. Rentun ruusu on Irwin Goodmanin suosituimman laulun nimi. Hän levytti sen vuonna 1988. Viime vuosina lupiini on valloittanut horsman kasvualueita tienpientareilla. Tietoa maitohorsmasta (Chamaenerion angustifolium) Luontoportissa Kuva © Sastamala Visual Oy
	Muinaismuistokiviröykkiö Hiukkassaaressa Hartolankoskella Tämä muinaismuistokiviröykkiö Hartolankosken Hiukkassaaressa on viikinkien ensimmäisiä asutuskohteita Suomen alueella. Muinaismuistokohde on muinaismuistolailla (295/1963) rauhoitettu kiinteä muinaismuisto. Kuva © Studio-86
	Mustarasras (Turdus merula) Mustarasras on Uudenmaan maakuntalintu. Koiras on kokonaan musta, naaras sen sijaan tumman ruskea. Mustarastas syö matoja ja hyönteisiä, mutta sille voi tarjota myös ruuantähteitä, siemeniä, marjoja ja hedelmiä. Kuuntele mustarastaan lurittelua (Suomen luonnonsuojeluliitto). Kuva © Sastamala Visual Oy
	Mustikkasatoa Mustikoita kannattaa syödä raakana, mutta niistä voi tehdä myös piirakoita ja muita leivonnaisia, puuroja, hilloja, mustikkakukkoa, rahkaa ja smoothieta. Mustikan lehtiä voi käyttää salaatissa ja teessä. Marjoja kannattaa kuivata talven varalle. Mustikan sisältämät terveelliset aineet voi tarkistaa THL:n ylläpitämästä Finelistä. Mustikoissa on paljon silmille tärkeitä aineita. "Kun mustikka kypsyy, niin yö mustuu." Lapsen suusta Mustikat on hyviä, koska niiden sisällä on hilloa. - Pertti 5 v. Kuva © Sastamala Visual Oy
	Omenapuun kukkia Tämä omenapuu nimeltään Gallen kasvaa Sastamalassa Jaatsin tilalla, joka oli Akseli Gallen-Kallelan lapsuuden koti. Nykyään maukasta, raikasta ja kevyesti makeahappoista Gallen-lajiketta on myös myynnissä. Se on keskikokoinen puu, joka tulee melko nopeasti satoikään. Gallen on kesälajike. Se on saanut nimensä Akseli Gallen-Kallelan äidin Matilda Gallenin mukaan, jonka 1800-luvun loppupuolella tekemästä siemenkylvöksestä tämä lajike on valittu. Hedelmät ovat keskikokoisia tai suuria, keltaisia, kekomaisia ja tulevat kypsyessään kuulakkaiksi. Maku on erittäin hyvä, sopivan makea ja happoinen ja siinä on miellyttävä aromi. Hieno kestihedelmä. Aikais- ja runsassatoinen. Lajike on talven- ja ruvenkestävä.
	Orava Orava (Sciurus vulgaris) on Etelä-Pohjanmaan maakuntaeläin. Laulu Oravan pesä (Kas kuusen latvassa oksien alla) ORAVAN LAULU Makeasti oravainen makaa sammalhuoneessansa; sinnepä ei Hallin hammas eikä metsämiehen ansa ehtineet milloinkaan. Kammiostaan korkeasta katselee hän mailman piirii, taisteloa allans' monta; havuoksan rauhanviiri päällänsä liepoittaa. Mikä elo onnellinen keinuvassa kehtolinnas! Siellä kiikkuu oravainen armaan kuusen äitinrinnas: Metsolan kantele soi! Siellä torkkuu heiluhäntä akkunalla pienoisella, linnut laulain taivaan alla saattaa hänen iltasella unien Kultalaan. - Aleksis Kiven kirjasta Seitsemän veljestä
	Palokärki (Dryocopus martius) Suomen suurin tikka palokärki on puoli metriä pitkä peloton tikka, joka pesii haapaan tai mäntyyn hakkaamassaan kolossa. Lintu on yksiavioinen. Sen nimi tulee punaisesta päälaesta. Musta lintu näyttää kuin tulipalosta karanneelta. Palokärki syö muurahaisia ja niiden toukkia sekä kuolleissa puissa eläviä hyönteisiä. Siihen se käyttää valtavan pitkää kieltään. Monessa Akseli Gallen-Kallelan taulussa on palokärki. Palokärkeen on liittynyt paljon uskomuksia: Kuolema vierailee talossa, jonka pihaan palokärki asettuu. Palokärki ennustaa onnettomuutta. Palokärjen äänen kuuleminen tietää sadetta. Kulkijan edellä ääneti lentävä tikka tietää omaisen kuolemaa. Sokeus parantuu, kun sairasta silmää hieroo palokärjen munalla. Seinää hakkaava palokärki ennustaa nälkävuotta tai tulipaloa. Kasku - Miksi palokärjellä on punainen päälaki? - Ettei sitä syksyisin ammuttaisi hirvenä.
	Peipponaaras kuusenoksalla Peippo (Fringilla Coelebs) Pikkupoika katseli peipposia lintulaudalla. Joukkoon lennähti viherpeippo. - Äiti, tule katsomaan! Täällä on raaka varpunen!
	Perhonen valkoapilassa Perhosista tietoa ja kuvia Luontoportissa. Päiväperhosia on Suomessa noin 130 lajia. Yöperhosia on yli 2000. Suomen kansallisperhoseksi valittiin vuonna 2017 yleisöäänestyksellä paatsamasinisiipi. Sitä äänesti 36 500 ihmistä. Paatsamasinisiipi muistuttaa kuvan perhosta.
	Piippopaksupää kurjenpolvessa
	Pikkupoika ongella Mato-onkeen tarvitaan vavaksi nuoren puun (pihlaja) oksaton runko tai bambun varsi. Siimana käytettiin ennen kalalankaa, nykyään nailonsiimaa. Lisäksi tarvitaan koho, paino ja koukku. Paino sidotaan koukun ja kohon väliin. Ilman sitä koukku ei uppoa veteen. Perinteinen koho on melko pullea, kilpakoho suipompi. Syöttinä on käytetty kastematoja (onkiliero), taikinan tai levänpalasta, keitettyä makaroonia, hyönteisiä ja etanoita. Mato-ongella nousee kiiskiä, särkiä, lahnoja, säynäviä ja salakkaa. Arvoitus Ei lähde vuolemalla, nuolemalla eikä luudalla lakaisemalla. (auringon valo lattialla)
	Poika rantavedessä Tämä supisuomalainen näkymä muistuttaa Albert Edelfeltin maalausta Leikkiviä poikia rannalla (vuodelta 1884). Tuo Edelfeltin maalaus äänestettiin vuonna 2013 Suomen kaikkien aikojen merkittävimmäksi maalaukseksi.
	Punatulkku katajassa Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) on Kymenlaakson maakuntalintu. - Mikä on punainen, harmaa, valkoinen ja musta ja makaa selällään riippukeinussa? - Punatulkku eläkkeellä. Alakoululaisen ainekirjoituksesta: Punalutku istui oksalla...
	Puolukka Puolukka (Vaccinium vitis-idaea) on ainavihanta kasvi. Siinä on alfa-linoleenihappoa, kuitua, A-, E-, C-, B1-, B2-, B3-vitamiineja ja karotenoideja. Puolukka tappaa virtsateiden bakteereja. Sen marja on niin hapan, että se säilyy sisältämiensä sitruuna- ja bentsoehappojen takia viileässä ilman säilöntäaineitakin. Monessa koulussa koululaiset joutuivat syksyisin poimimaan muutaman litran puolukoita koululle. THL ylläpitää kansallista Fineli ^® - elintarvikkeiden koostumustietopankkia, josta löytyy myös marjojen sisältämät aineet. Luonnonmarjojen poimiminen on jokamiehenoikeus. Jokamiehenoikeudet löytyvät mm. ympäristöhallinnon verkkosivulta. MARJAMÄMMI Puoli litraa survottuja puolukoita sekoitetaan litraan kylmää vettä ja seokseen lisätään 3/4 litraa ruisjauhoja ja hiukan sokeria. Seos laitetaan tuohisiin (uunivuokiin) ja paistetaan miedossa uunin lämmössä 3-4 tuntia. Kuva © Sastamala Visual Oy
	Puolukoita poimimassa Äiti ja tytär puolukkametsässä Kuva © Sastamala Visual Oy
	Purotaimen ja järvitaimen kypsymässä nuotiolla On olemassa meri-, järvi- ja purotaimenia. Ne kuuluvat lohien heimoon. Taimenen erottaa lohesta siitä, että taimenella on pilkkuja koko kyljellä ja lohella pilkkuja on kylkiviivan yläpuolella. Lisäksi lohella on pyrstössään lovi ja taimenen pyrstö on tasareunainen. Lohikalojen syöminen on paras tapa saada omega-3-rasvahappoja DHA:ta ja EPA:a. Niissä on myös D-vitamiinia, jodia, seleeniä ja proteiinia. Taimenen ravintoaineet voi tarkistaa THL:n Finelistä. Sanonta Kateus vie kalatkin vedestä.
	Rapu Ravustuskausi alkaa 21.7. klo 12 ja kestää lokakuun loppuun. Rapuja voi poimia käsin ja rapukeppejä apuna käyttäen. Niitä voi pyydystää rapuhaaveilla. Yleisin pyyntiväline on muovinen tai havasverkosta tehty rapumerta. Syöttinä on käytetty niin lihaa kuin kalaa. Ravustukseen tarvitaan aina vesialueen lupa oli ravustaja minkä ikäinen tahansa. 18-64 vuotiailta vaaditaan lisäksi valtion kalastuksenhoitomaksu. Vesien viileys voi viivästyttää täplärapujen poikasten kuoriutumista ja naaraiden kuorenvaihtoa. Jokirapu kasvaa 10 senttiseksi noin 5-7 vuodessa. Täplärapu noin 3 vuodessa. Täpläravulla on vaalea täplä saksen juuressa. Jokiravulla ei ole. Täpläravulla on isommat sakset kuin jokiravulla. Jokirapu ei kestä rapuruttoa - täplärapu kestää. Jokiravulla on piikit selkäkuoren molemmilla puolilla. Täpläravulla ei ole.
	Ravun vatsa
	Ruoka kypsyy nuotiolla
	Ruskosuohaukka lentää pesälleen Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) vie poikasilleen saalista, joka todennäköisimmin on pieni nisäkäs, pikkulintu tai sisilisko. - Kuinka sinä saatoit tehdä minulle tämän, niiskutti haukkatyttö. - Kuinka monta kertaa minun täytyy sanoa: minä en ole mennyt kihloihin. Tuo kirottu rengas on lintutieteellisen seuran temppuja.
	Sinivuokko Sinivuokko on Hämeen maakuntakukka. Tietoa sinivuokosta (Hepatica nobilis) Luontoportissa Kuva © Sastamala Visual Oy
	Sinivuokko Sinivuokko (Anemone hepatica) on kevään ensimmäisiä kukkijoita. Lämpimillä paikoilla sen sinisiä kukkia näkyy jo huhtikuussa ja yleisesti jo vapun aikoihin. Kaikki sinivuokon osat sisältävät myrkyllisiä aineita, mutta silti sitä on käytetty munuaiskivien ja haavojen hoitoon. Kevätlaulu Kas jo metsä viheriöi, Kohisee jo kosket, Ilmassa ja maassa soi Kummallinen kuiske. Puussa lehti värisee Tuulen suloisuutta, Joet ja norot lirisee Eloansa uutta. Lämmintä ja valoa Maa poveensa juopi, Kukkasia kauniita Meille taas se tuopi. - Yrjö Kilpinen & Pekka Juhani Hannikainen (1854-1924) Vanha kansakoululaulu
	Sisilisko
	Suomenpeura Suomenpeura eli metsäpeura on poron luonnonvarainen "serkku". Tämä metsäpeura asuu Ähtärin eläinpuistossa. Poroja Suomessa on noin 200 000 kpl, mutta metsäpeuroja vain alle pari tuhatta. Se ei ole vielä uhanalainen, mutta silmälläpidettävä. Metsähallitus ylläpitää metsäpeurasta omaa sivustoa netissä. Metsäpeurasta on YouTubessa videoita.
	Surviaissääsket parveilevat Surviaissääsken toukat ovat väriltään kirkkaanpunaisia ja monien kalalajien mieliruokaa. Siksi ne ovat hyviä pilkkisyöttejä. Toukat syövät veden pohjalle laskeutunutta kuollutta eloperäistä ainetta. Sääski munii veden pinnalle. Nuoret toukat uivat vedessä, mutta vanhemmiten ne kaivautuvat pohjaan ja koteloituvat sinne. Aikuiset yksilöt nousevat pinnalle ja lähtevät lentoon. Sananlasku Kun on kesä ja kärpäsiä, niin on köyhälläkin ystäviä.
	Syksyinen järvimaisema
	Talviset rannat
	Tilhi (Bombycilla garrulus) Tilhi syö kesällä hyönteisiä, syksyllä ja talvella marjoja. Pihlajanmarjat kuuluvat tilhen ruokalistalle. Jos marjat jäätyvät, sulavat ja lähtevät käymään, niitä popsivat linnut voivat tulla kaatokänniin ja törmäillä päin ikkunoita. Tilhien juopuminen on syksyisin aika tavallista. Onneksi niiden maksa kestää hyvin alkoholia. Lisää tietoa ja kuvia tilhestä Luontoportissa. Kuva © Sastamala Visual Oy
	Valko- ja keltavuokkoja Valkovuokko (Anemone nemorosa) on monivuotinen, laajalle levinnyt kukka. Se viihtyy lehdoissa ja lehtomaisissa tuoreissa metsissä sekä lehtoniityillä. Valkovuokko on Uudenmaan maakuntakukka. Suomessa sitä poimitaan varsinkin toukokuun toisen sunnuntain eli äitienpäivän aikoihin. Kasvi on lievästi myrkyllinen. Murskattua tuoretta valkovuokkoa on käytetty reumaattisiin vaivoihin ja nivelsärkyyn. Keltavuokko (Anemone ranunculoides) on myös myrkyllinen. Valko- ja keltavuokko voivat risteytyä keskenään, jos ne kasvavat näin lähekkäin kuin kuvassa. Kuva © Sastamala Visual Oy
	Valkovuokkoja Valkovuokko (Anemone nemorosa) on Uudenmaan maakuntakukka.
	Valkovuokkoja metsässä Valkovuokolle on tyypillistä kasvaa laajoina kasvustoina. Valkovuokko on levinnyt koko Eurooppaan Etelä-Lappia myöten. Sananlasku - Kevät keikkuen tulevi. (Keväällä sää on vuoroin lämmin, vuoroin kylmä.) - Kevättä rinnassa. (Luonnossa eläimet pariutuvat ja hankkivat jälkeläsisiä. Nuoret - ja vanhemmatkin - ihastuvat toisiinsa.)
	Valkovuokkoja poimimassa Kevätlaulu Jo taittui talven valta tuo raskas, ankara, ja taasen kaikkialla soi laulu riemuisa. Nyt luonto vihannoipi ja lintuin laulu soipi. Oi, päivyt armahin, sua riemuin tervehdin! Oi, kevät armas, poista nyt mielen murheisuus. Sä lämmitä ja loista, luo mulle mieli uus. Luo mieli aurinkoinen, niin taas ma laulaa voinen: Oi, päivyt armahin sua riemuin tervehdin! - Otto Kotilainen & Linda Kunnas Vanha kansakoululaulu Kuva © Sastamala Visual Oy
	Varpunen katonkulmalla valmiina soidinmenoihin Pyrstö on pystyssä. Siitä näkee, että tämä lintu on soidinvireessä.
	Vauva istuu auringossa Sananlasku Katso lasta kaksi vuotta. Jos et katso kahta vuotta, katsot koko ikäsi.
	Västäräkki Västäräkki (Motacilla alba) on Pirkanmaan maakuntalintu. Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään. Kuva © Sastamala Visual Oy