Kuvalista

Kirjoita tähän, minkä aiheisia kuvia haet. Käytä hakusanoina kuvapankin omia kuva-aiheita (luettelo edellisellä sivulla).
Emäntä lehmänsä kanssa

Uuden Suomen kummiperheen emäntä lehmineen navetan edustalla 1940-luvulla.

Sotien jälkeen monet tahot järjestivät keräyksiä huono-osaisten hyväksi.
Uusi Suomi valitsi kummiperheen, jolle kerättiin rahaa lukijoilta.

Selkoteksti Lapsuuden kesät maaseudulla (3 sivua)

Kasku
- Mitä tapahtuu, kun lehmä istuu dekkarin päälle?
- Jännitys tiivistyy.

Kuva cc  Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r40-49-131_6.tif

Kuvia kaikille -sivusto

 

Heiniä navetan parvella

Heinät ajettiin navetan päädystä toiseen kerrokseen
ja pudotettiin talven kuluessa
parven lattiassa olleesta luukusta alakertaan
lehmille, lampaille ja sioille.

Kuivaamisen rinnalla toinen rehun säilömistapa on ollut AIV-liuos.
AIV-rehu on nautakarjan säilörehua.
Rehu on saanut nimensä kehittämistyössä mukana olleen
Artturi Iivari Virtasen nimikirjaimista.
Rehu käsitellään AIV-liuoksella (muurahaishappoa),
joka saa aikaan maitohappokäymisen ja rehusta tulee hapanta.
AIV-rehua tehdään nurmikasveista, apilasta, ohrasta, kaurasta ja vehnästä.

Kuva ©  Sastamala Visual Oy

 

Heiniä seipäille 1/6

Hevosen perässä oli leveä harava, haravakone.
Hevosen kävellessä harava keräsi kasan heiniä,
nousi ylös ja aloitti uuden kasan keräämisen.

Kuvassa mies tupakka suussa ohjaa hevosta,
mikä on kevyttä työtä ja naiset nostavat heinää seipäille,
joka on aika raskasta työtä.

Sananlasku
Ahkeruus on onnen äiti, sillä on vara vaivassakin.
                 

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 20
luvussa 6. Ahkeraa työntekoa.           

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc  Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r42-102_1.tif

 

Heiniä seipäille 2/6

Naiset nostavat heinää seipäälle 1940-luvulla.

Kuuntele rauhallista hevosvetoisen niittokoneen raksutusta.

Janojuomana hikisellä heinäpellolla oli usein kannullinen kotikaljaa.
Siitä sai samalla vähän energiaakin.
Päiväkahvit juotiin heinäpellon reunalla.

Heinäntekopäivän jälkeen saunottiin ja uitiin.

Vastaleikatun heinän tuoksu kuuluu monen iäkkään ihmisen lapsuusmuistoihin.
Samoin paljaita jalkapohjia pistelevät heinänkorret.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc  Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r42-102_2.tif  http://kuviakaikille.valokuvataiteenmuseo.fi/  

 

Heiniä seipäille 3/6

Maatalousharjoittelijat nostavat heinää seipäille
Helsingin Malminkartanon pelloilla heinäkuussa 1962.
Heinänteko alkoi eteläisessä Suomessa pari viikkoa myöhässä.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc  Valokuvaaja Reijo Forsberg/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 4.7.1962. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r62-40966_5.tif

 

Heiniä seipäille Vantaalla 1960-luvulla

Heinäpoudat ovat alkaneet, niin myös heinätyöt Vantaan Hämeenkylässä Toivolan tilalla. Heinä nousee seipäälle, kun haravalla nostaa.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

 

Heiniä seipäillä 4/6

Heinäseipäitä käytettiin heinien ja viljan ulkokuivatukseen.

Heinäseiväs (noin 2,5 metriä pitkä ja 7–9 cm halkaisijaltaan) vuoltiin havupuusta
– usein kuusesta – ja teroitettiin molemmista päistään.
Seipääseen porattiin pari reikää poikittaisia tappeja varten.

Heinäseipäitä käytettiin Suomessa 1900-luvun alusta noin 1980-luvulle saakka.

Kuva CC0 Outi Mäki

 

Heiniä seipäillä 5/6

 

Kuva CC0 Outi Mäki

 

Heiniä seipäillä 6/6

 

HEINISSÄ KEITTÄMINEN

Kun pula-aikana haluttiin säästää puita, ruokaa kypsennettiin heinissä.
Ruoka-aineet pantiin kattilaan, jossa oli tiivis kansi.
Kat­tila kuumennettiin hellalla kiehuvaksi ja nostettiin puu­laatikkoon.
Laatikko täytettiin heinillä ja laatikon puinen kansi painettiin tii­vi­isti päälle.
Näin haudutettiin lihakeittoa, vatkulia ja puuroja.
Puuro valmistui 3–4 tunnissa.

Kuva CC0 Outi Mäki

 

Heiniä seipäillä vantaalaisilla pelloilla 60-luvulla

Heinä on saatu korjattua seipäille Vantaan Hämeenkylässä Toivolan tilalla kesäkuun lopussa 1960.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc  Valokuvaaja Urpo Rouhiainen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Vantaa 29.6.1960. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r60-21802_9.tif

 

Heinäpellolla

 

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Heinäseipäitä eli kärväitä ladon seinustalla

Nykyään vanhoista heinäseipäistä tehdään taulunkehyksiä,
naulakoita ja muita sisustuselementtejä.

Kuva ©  Sastamala Visual Oy

 

Hevonen metsätöissä

 

Kirsi Nuutinen on tehnyt Metsätalouden opinnäytetyön (2011)
Suomenhevonen metsätyössä
matka historiasta nykypäivään.
Se kertoo miehen ja suomenhevosen yhteistyöstä savotoilla ja sodassa.

Kuva ©  Sastamala Visual Oy

 

Hevonen vetää niittokonetta

Hevonen vetää niittokonetta.
Sadonkorjuu alkamassa1940-luvulla.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r42-106_3.tif

 

Hevosen valjaat

Museoilla on netissä hyvä kokoelma esineiden kuvia,
joukossa erilaisia hevosten valjaita.   

Sananlasku
Kerran ne kiesitkin keikahtaa.           Tarkoittaa epäonnistumista               Kuvia kieseistä.

Sanastoa kuolaimet, luokki, suitset, länget, mahavyö, työvaljaat,
ravivaljaat, aisaremmi, silmälaput, alaremmi, rintaremmi

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Kaksi pientä karitsaa

Markkulan tilan tilanhoitaja Matti Kaasinen esittelee rygja-lampaan vuonia eli karitsoita. Rygja-lampaat tuotiin Suomeen Norjasta.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

 

Kananmunien läpivalaisulaite

Tällaisella kananmunien läpivalaisulaitteella tarkistettiin munien tuoreus. Edelleenkin kananmunien laatu tarkistetaan läpivalaisemalla. Muninnan jälkeen kananmuna on "ekstratuore" 9 päivää. Tavallisen kananmunan parasta ennen päivämääräksi laitetaan 28 päivää muninnasta. Tuoreen kananmunan keltuainen on pyöreä. Tuoreuden voit tarkistaa myös rikkomatta munia. Täytä kulho kylmällä vedellä ja aseta munat sinne. Kaikki jotka kelluvat, kannattaa heittää pois, sillä vanhoissa munissa on enemmän ilmaa. Jos rikotussa munassa näkyy punainen veriläikkä, kana on voinut kärsiä stressistä muniessaan. Kananmuna on edelleen käyttökelpoinen, mutta poista veritippa lusikalla.

Säilytä munat mieluiten omassa rasiassaan jääkaapin perällä. Pahvirasia suojaa munia myös muiden ruokien hajuilta.

Heiluta raakaa kananmunaa korvan juuressa. Jos kananmuna hölskyy, on se jo pilaantunut.

Keitetyn ja raa´an munan erottaa toisistaan pöydällä pyöräyttämällä. Keitetty pyörii nopeammin.

Munankuoren sisällä olevaa ohutta kalvoa voi käyttää suojaamaan pieniä viiltohaavoja.

Munankuoret ovat kompostissa hyviä mineraalien lisääjiä.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Arvoitus
- Kumpi tulee ensin, muna vai kana?
- Kana, sillä se on aakkosissa ennen munaa.

Sananlaskuja

- Älä laita kaikkia munia samaan koriin!
- Parraton suutelu on kuin suolaton muna.

- On turvallista kaakattaa vasta, kun muna on munittu.
- Rakkaus ja kananmunat ovat parhaita tuoreina.
- Parempi kananmuna tänään kuin kana huomenna.
- Lyötpä sitten kiven kananmunaa vasten tai kananmunan kiveä vasten, lopputulos on aivan sama.
- Suudelma ilman viiksiä on kuin kananmuna ilman suolaa.

 

Jos Maarianpäivän yönä kananmuna jäätyy rikki, tulee kylmä kevät.

Kuva © Emilia Nieminen

 

 

Kananrehumainos

Kana on kaikkiruokainen. Ihmisen ruuantähteiden ja rehuseosten lisäksi se syö siemeniä, vihreitä kasvinosia, hedelmiä, marjoja, matoja, hyönteisiä ja toukkia.

Sanastoa: hautomakone, kukko, pesä, kolesteroli, vapaan kanan muna, Omega, tehokanala, kesäkana, luomutuotanto, virikekanala

Sananlasku
Loppui lyhyeen kuin kanan lento.

Kasku
- Kuinka monta munaa kana munii ylipäänsä vuodessa?
- Ei kana muni yli päänsä.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

 

Kili, kana ja kukko

 

Sanonta
Miestä viedään kuin pässiä narussa.

© Sastamala Visual Oy​

 

Kottaraisia

Kottarainen (Sturnus vulgaris) oli yleinen lintu vielä 1970-luvulla,
mutta nyt kannasta on jäljellä enää viidesosa.
Kottarainen viihtyy karjatilojen lähellä ja muualla, missä on lyhyttä heinikkoa,
sillä siellä on sen ruoka-apajat.
Tehomaatalous on ollut kottaraiselle tuhoisaa.

Suomen Luonto -lehden nettisivulla voi kuunnella kottaraisen ääntä.

Signe Liljequist esittää (vuonna 1928) Oskar Merikannon säveltämän
ja J.H. Erkkon sanoittaman laulun Kottarainen (Raita tietokanta).

Kasku
-
Kottarainen kikatteli puhelinlangalla.
- Mikä sinua niin naurattaa?
- Kun ne puhuvat Turun murretta ja se kutittaa jalkapohjia.

©  Studio-86

 

Kukko

 

- Miksi kukko kiekuu silmät ummessa?
- Se osaa läksynsä ulkoa.

 

Sananlaskuja

- Loppui lyhyeen kuin kanan lento.
- Kyllä sokeakin kana jyvän löytää.
- Mun mummoni muni mun mammani, mun mammani muni mun.
- On kuin kukko tunkiolla.
- Ole kärsivällinen – aikanaan munakin kävelee.
- Ei kukko käskien laula.

© Sastamala Visual Oy

 

Kuttu


Kuttu on synnyttänyt vuohi. Ensimmäisen kerran kuttu voi poikia noin vuoden ikäisenä. Yhdestä kutusta voi saada maitoa päivittäin 3-4 kg, parhaista jopa 5 kg. Maidosta tehdään kutunjuustoa ja fetaa.

Kiliksi kutsutaan alle puolivuotiasta vuohta.

Pukki on täysi-ikäinen urosvuohi. Sanonta: Terve kuin pukki tarkoittaa, että on täysin terve.

 

On pukillakin parta vaan ei miehen mieltä.
                  - suomalainen sananlasku

     

LYPSYLLÄ  

Mun kuttuni, mun tuttuni,
nyt seiso aivan kiltisti
ja anna maitos makea,
niin tehdään hörkkä sakea.

Mun vuoheni, mun uuheni,
sä eilen kaadoit maitosi,
kun jalkas potkit pyttyhyn,
niin lypsy meni myttyhyn.

Mun valkoni, mun palkoni,
ma kyhnin korvallistasi
ja paarmat pahat häädän pois,
niin jalka hiljaa seistä vois.

Näin armahain, sun tyyneks sain,
nyt kestä, kauno, hetki vain,
niin pääset taaskin hakahan
luo pienen kili veitikan.

Immi Hellén, 1930
Lasten runokirja,
Suomen pojille ja tytöille omistettu.
Valistus, Helsinki.

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Kyntökisoissa

Uudenmaan läänin traktorikyntömestaruus meni syksyllä 1960 jälleen Karjalohjalle. Tuomarinkylän pelloilla käydyn kilpailun voitti Eero Rautiainen.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

 

Kypsää viljaa

Kataran suora Sastamalassa. Kuvassa näkyvät talot ovat suojelukohde.

 

- Miksi kutsutaan kanaa, joka ylittää tien katsomatta molempiin suuntiin?
- Kuolleeksi.

 

Lammaslauma

Lampaiden laidunkausi on yleensä kesäkuun alusta elokuun loppuun.
Lammas tarvitsee laitumelle raikasta vettä, kivennäisiä sekä suolakiven
ja suojan tuulta, sadetta ja paahtavaa aurinkoa vastaan.
Lammaslauma liikkuu tyypillisesti tiiviissä porukassa.

Lammas syö hyvälaatuista, nuorena niitettyä kuivaheinää,
muttei korsia (väh. 2 kg korrettomia osia/päivä/lammas).
Myös säilöheinä käy hyvin. Lammas ei ole jätteen syöjä.

Karitsat syntyvät useimmiten keväällä, noin 5 kk astutuksen jälkeen.

Laki määrää nykyään lampaiden molempiin korviin korvamerkit.
Vasemman korvan merkki on päämerkki, ja oikean korvan merkki apumerkki,
lisätietoa mm. Ruokaviraston (entinen Evira) sivuilta.

Lampaan ostosta, myymisestä, kuolemasta tai katoamisesta
on aina ilmoitettava lammasrekisteriin.
Karitsoiden syntymästä tehdään samaan rekisteriin
poikimisilmoitus ja tilataan korvamerkit.

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Lampaita
Lampaita lauma

 

Selkoteksti Lammas, maatilan villainen asukki 2 sivua

Sanonta
Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin.
Sanontaa käytetään, kun jonkin mieluinen aikakausi on päättymässä.

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Lannoitetta pellolle

Mies kylvää pellolle väkilannoitteita, joiden levittäminen pelloille ja nurmikoille oli jo maaliskuussa aloitettu Etelä-Suomessa.
Leudosta talvesta huolimatta kylvötöihin ei vielä päästy.

Touon aika

Touon, toivon kaunis kevät!
Nuori nurmi vihannoi,
laaksot lauluin helisevät,
koko viita virttä soi.
Keijut lehdikossa lymyy,
joka kukkasesta hymyy,
kevät suuren riemun loi.

Päivän terä maita kultaa,
puuhun lehti puhkeaa,
heiluu kuokka, kääntää multaa,
tuorehena tuoksuu ma;
aura kyntää vaot syvät,
kylväjä jo kylvää jyvät,
kasvu kerran kohoaa.

- Yrjö Kilpinen Antti Juhani (Anders Johan) Rytkösen, 1870-1930, mukaan
Vanha kansakoululaulu


Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

 

Lapset mukana peltotöissä

Tätä valokuvaa voi verrata Eero Järnefeltin kuuluisaan tauluun Kaski,
jossa kaskenpolttajien kanssa hikisessä työssä on pieni tyttö.
Taulu on vuodelta 1893 ja tämä valokuva 70-80-luvuilta.

© Sastamala Visual Oy

 

Laukon kartanon hevosia

Laukon kartano sijaitsee Vesilahdessa Pirkanmaalla.
Se on ollut jo kuusi vuosisataa samalla paikalla Pyhäjärven rannalla.
1970-luvulta lähtien kartano on tunnettu kansainvälisen tason ratsuhevosistaan.

Hevosilla on oma nimipäiväkalenterinsa.
Siinä on 590 nimeä: sekä virallisia suomenhevosten nimiä että lempinimiä.
Kansanomaisia hevostennimiä ovat Harmo, Liinaharja ja Riento.

Elias Lönrot on ollut nuorena ylioppilaana kotiopettajana Laukon kartanossa.

 

Hevosten ohella Laukko tunnetaan peuroistaan.
1930-luvulla amerikansuomalaiset lähettivät seitsemän valkohäntäpeuraa Laukon silloisille omistajille.
Kartanon tarhasta peurat kotiutuvat Vesilahden metsiin ja lopulta kaikkialle eteläiseen Suomeen.
Kaunis laukonpeura on nykyään Pirkanmaan maakuntaeläin.

”Vuonna 2015 Pirkanmaan maanteillä tapahtui 117 hirvionnettomuutta ja 535 peuraonnettomuutta.
Tosiasiassa peuraonnettomuuksien määrä todennäköisesti on paljon suurempi
kuin poliisin tietoon tulleiden onnettomuuksien tilasto osoittaa.
Poliisi ei ole kahteen vuoteen käynyt tällaisilla onnettomuuspaikoilla,
jos henkilövahinkoja ei ole sattunut.”        -Alueviesti 16.10.2017

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Lehmät matkalla laitumelle

Lehmiä viedään laitumelle veneellä
Dragsfjärdissä Varsinais-Suomeessa
1950-1960-luvulla.

CC0  Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_10349B​

 

Lehmät talven jälkeen ulos
Isäntä Esko Kesäläinen poikansa Juhan kanssa laitumella,
jonne lehmät pääsivät tänä vuonna 1962 jo toukokuun 11. päivänä.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

cc  Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma.
Vihti 21.5.1962. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r62-40493_6.tif

 

Lihakarjalle apetta

Östersundomin kartanon AbA-karja sai laiduntaa talvella 1960-61 päivittäin ulkona. Työnjohtaja Erik Brunila täydensi lihakarjan apetta rehuilla.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

 

Maatilan rakennuksia pellon vieressä
Maatöissä 1942

Koululaisia mukana maatöissä jatkosodan aikana vuonna 1942.

Kuva Flickr

 

Maitoa tankkiin

Suomessa juodaan maitoa enemmän kuin muualla maailmassa.
50-luvulla, jolloin maidonkulutus oli suurimmillaan,
sitä juotiin henkeä kohti melkein litra päivässä.
Nykyään sitä kuluu enää kolmasosa tästä.

Maito on tärkeä proteiinin lähde.
Maidon proteiinit ovat hyvälaatuisia ja hyvin imeytyviä.
Proteiinia tarvitaan joka vuorokausi
kudosten rakentamiseen ja uusimiseen
noin gramma painokiloa kohti.
Maidossa on proteiineja noin 3,5gr/100gr.

Maaseudulla maidontuotanto on ollut tärkein elinkeino.
Se on pitänyt maaseutua asuttuna.
Viime vuosina maitotilojen määrä on vähentynyt nopeasti
ja jäljelle jäävien koko kasvanut.
Vuoden 2015 lopussa maitotilan keskimääräinen koko oli 36 lehmää
ja maitotiloja oli yhteensä enää noin 7 900.

Yksi lehmä lypsää vuodessa keskimäärin yli 8 000 kg maitoa.
Jotta lehmä pysyisi lypsävänä, sillä täytyy olla vasikka,
jolle se tuottaa maitoa.
Kun lehmästä ei enää saada maitoa, se päätyy teuraaksi
ja lihat käytetään ravinnoksi.

Ennen jääkaappeja kaupunkilaiset kävivät maitokannunsa kanssa
maitokaupassa joka päivä.
Maaseudulla maitoa säilytettiin maakellarissa.


Lisätietoa
Maaseutu Plus 
Luonnonvarakeskus 
Maito ja terveys 

 

Metsätöissä hevosen kanssa
Metsätöissä hevosen kanssa talvella

Sananlasku
Ei puu ensi lyönnillä kaadu.

 

Pellon piennarta

Juha Vainio kirjoitti laulun: Käyn ahon laitaa minä ilman paitaa. Ei estä kukaan kun matkaa teen...

Vexi Salmi teki sanat traditionaaliseen sävelmään: Mä kuljin herrojen kanssa pellon laitaa, joo, joo, ja kuljin pellon laitaa, joo, ja kuljin pellon laitaa...


 

Peltotöissä

Paalauslaite, jolla oljet saadaan rullalle.

Elokuun hommia.

 

Peltotöissä tässäkin
Perunanistutusta

Perunanistutusta Nikkilän mallitilalla Sipoossa toukokuussa 1945.

Sananlasku
- Ahkeruus kovankin onnen voittaa.
- Eihän nämä perunat maistu hongalta eikä haavalta.
- Mitä pöljempi isäntä, sitä isommat perunat.
- Lesken lempi on kuin lämmitetty perunasoppa.
- Peruna on puoli leipää.
- Mikkelistä akat tupiin, perunat kellariin.
- Anna maalle, kyllä maa antaa takaisin

Sanontoja
- Jokin asia on "kuuma peruna".
- Kukkiihan se perunakin.
- Ei keitetty peruna idä.
 

Perunan viljelyä on ohjeistettu näin:
Alakuulla alas, yläkuulla ylös.
Alakuulla istutetaan, että kasvu lähtee alas mukuloihin, eikä tee vartta.
Alakuulla istutetun perunan siemenperuna mätänee paremmin pois
ja tulee enemmän uusia perunoita.
Yläkuulla nostettu peruna säilyy paremmin.

Tällaisiin ohjeisiin liittyy tuttu sanonta "odottaa kuin kuuta nousevaa”.
Vanha kansa nimittäin tiesi,
ettei tiettyjä töitä kannata tehdä laskevan kuun aikaan,
koska silloin tulos on paljon huonompi.
Kun kuu on nouseva, niin kasvuvoima luonnossa nousee ylös.
Samaan perinnetietoon nojaa ohje:
Syyskuussa yläkuussa kannattaa lähteä sienimetsään.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Sipoo 7.5.1945. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_45-550_2.tiff

 

Pienviljelijä hevosensa kanssa

Tervolainen pienviljelijä Kalle Simonen hevosensa kanssa Pohjois-Savossa 1958.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 12.

 

Riukuaidan sidos

Riukuaita on ollut maaseudulla perinteinen suomalainen ja pohjoiseurooppalainen aita. Se tehdään vierekkäin pystyyn asetetuista seiväspareista ja niiden varaan viistoon asetelluista riu'uista sekä sidontaan käytetyistä vitsaksista.

Pellot aidattiin, koska haluttiin karjan ja jänisten pysyvän ulkopuolella. Puinen, vitsoilla sidottu riukuaita on vanhimpia Suomessa tavattuja aitatyyppejä. Riukuaita saatettiin pystyttää myös pellolta koottujen kiviaitojen päälle.

Aidan seipäät pyrittiin tekemään kuusesta tai katajasta. Riukuina käytettiin kuusennäreitä ja kuorittuja haapoja. Sidontavitsaksina on käytetty näreitä ja koivunvitsaksia, myöhemmin rautalankaakin.

Metsälaitumille johti ennen riukuaitojen reunustama kuja, jota pitkin eläimet oli helppo johtaa laitumelle.

Riukuaitaa maatalon pihassa

Oppia perinteistä -hankkeen sivustolla Perinteet.fi on video riukuaidan tekemisestä

Oppia perinteistä -hankkeen tavoitteena on edistää käsityöläisten toimintaa ja verkostoitumista paikallisella ja kansainvälisellä tasolla, käsityöperinteen hyödyntäminen ja kehittäminen sekä vanhojen perinnetaitojen siirtäminen tuleville sukupolville ja niiden taltioiminen ja dokumentointi.

Aidan takana ruohokin on vihreämpää.
- suomalainen sananlasku, joka tarkoittaa,
että muilla näyttää menevän paremmin kuin itsellä

 

Sadon tarkistusta

Agronomi Matti Kares tutkii satoa Helsingissä Malminkartanon pelloilla kesäkuussa 1961.
Kasvukausi oli hyvässä alussa.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

 

Suon ojitusta
Tie peltojen halki
Toukotöissä

Traktori ja hevonen toukotöissä vuonna 1954.

Alkuperäinen kuvateksti:
"Toukotöiden välillä on istahdettu hieman levähtämään.
Taustalla näkyy maanviljelijä Ernesti Sainion tilan rakennuksia."

Kuluttajain lehti 19/1954, s. 1

 

Traktori pellolla

Traktorissa kylvökone ja siementankki

Taustalla kuivaussiilo (viljasiilo)

 

Traktori pellolla

Kuvassa on menossa äestys eli pellon muokkaaminen kuohkeammaksi traktorin perässä hinattavalla äkeellä. Äestys tehdään kyntämisen jälkeen. Äes on lähes 1000 vuotta vanha keksintö. Ensimmäiset äkeet ovat olleet risuista tehtyjä ja niitä vedettiin hevosella pitkin peltoja. Äestä kutsutaan myös karhiksi.

Sanonta: Lanta se on maamiehen kultaa.

 

Traktorilla kauppa-asioille

Maanviljelijä Viljo Koivisto asioimassa traktorilla
Yläneen Osuusliikkeen Rannanmäen myymälässä.

Yläneellä Varsinais-Suomessa 1955.  

 

Viljan kasvua, lato

Vehnä oraalla keväällä.