Kuvalista

Kirjoita tähän, minkä aiheisia kuvia haet. Käytä hakusanoina kuvapankin omia kuva-aiheita (luettelo edellisellä sivulla).
Ahomansikka Ahomansikka

Ahomansikan eli metsämansikan poimiminen ja heinänkorteen pujottaminen
kuuluu monen maaseudulla kasvaneen lapsuusmuistoihin.
Nykyään ahomansikkaa kasvatetaan kaupunkipihoissa
maanpeiteperennana ja parvekelaatikoissakin.
Luonnossa se on vähentynyt niin paljon,
ettei siitä enää keitellä mansikkahilloa kuten ennen.  

Mansikka tarvitsee valoa eikä kykene kasvamaan paikoissa,
joissa sitä korkeammat kasvit valtaavat alaa.
Se viihtyy kuivahkoissa rinteissä, lehtomaisissa metsissä,
niityillä ja kedoilla.
Mansikka lisääntyy pitkien ja hentojen pintarönsyjen avulla.

Jotkut ihmiset ovat allergisia mansikoille
- pienet lapset vielä useammin kuin aikuiset.
He voivat saada mansikasta nokkosrokkoa eli urtikariaa:
iho punottaa ja siinä on pieniä kutisevia näppylöitä.
Jos henkilö on todettu allergiseksi koivun siitepölylle,
on mansikkaa syytä maistaa varovasti ja reaktioita kuulostellen.
Oireisiin annetaan antihistamiinia.

Rohtona mansikkaa on käytetty kihtiin, ripuliin ja reumaan
sekä nesteen poistamiseen.
Mansikassa on C- ja K-vitamiineja ja se on hyvä ummetukseen.

Alkukesästä poimitut ahomansikan lehdet sopivat teesekoituksiin.

Sanonta ”Oma maa mansikka, muu maa mustikka”
korostaa kotimaarakkautta.

Tietoa ahomansikasta (Fragaria vesca) Luontoportissa

 

Kuva CC0 Pixabay

 

Ahomansikka Ahomansikka

 

Tietoa ahomansikasta (Fragaria vesca) Luontoportissa

Kuva CC0 Pixabay

 

Ahomansikka Ahomansikka

 

Tietoa ahomansikasta (Fragaria vesca) Luontoportissa

Kuva CC0 Pixabay

 

Ahomansikka Ahomansikka

Tietoa ahomansikasta (Fragaria vesca) Luontoportissa

Kuva CC0 Pixabay

 

Ahomansikka Ahomansikka

Tietoa ahomansikasta (Fragaria vesca) Luontoportissa

Kuva CC0 Pixabay

 

Ahomansikka Ahomansikka

 

Tietoa ahomansikasta (Fragaria vesca) Luontoportissa

Kuva CC0 Pixabay

 

Aronia Aronia
Aronia Aronia
Aronia Aronia
Aronia Aronia
Aronia Aronia

Aronia on yksi Suomen yleisimmistä pensasmarjoista.
Se on helppohoitoinen, hyvin satoisa ja helposti poimittava.
Sitä kasvaa monissa pihoissa ilman,
että asukkaat tietävät, minkälaista superfoodia heille on tarjolla.
Moni jopa luulee marjaa myrkylliseksi.

Marja-aronian maku on kyllä vähän puiseva
eikä sen näkökään houkuttele maistamaan,
mutta halla parantaa makua
ja pakastamisen jälkeen marjoista irtoaa mehua paremmin.
Marjoista tulee mainiota mehua, hyytelöä, kiisseliä ja viiniä.
Niitä voi kuivata ja jauhaa moneen tarkoitukseen.

Pensasaidoissa käytetään usein koristearoniaa.
Sen marja on pienempi kuin marja-aronian,
mutta tervevaikutukset ovat samat.

Linnuille marjat kyllä kelpaavat.
Edes suurin osa kannattaa poimia itselle
ennen kuin mustarastaat tai tilhiparvi tyhjentää saaliin.

Marjat voi poimia leikkaamalla tertut saksilla irti
ja pitämällä ämpäriä alla.

Aroniamarjat sisältävät paljon antioksidantteja.
Niissä on reilusti C-vitamiinia, folaattia, mangaania, kalsiumia, rautaa,
kaliumia, magnesiumia, fosforia, seleeniä ja sinkkiä.

Kuva CC0 Pixabay

 

Herukka, musta Herukka, musta
Herukka, musta Herukka, musta
Herukka, musta Herukka, musta
Herukka, punainen Herukka, punainen
Herukka, punainen
Herukka, punainen Herukka, punainen
Herukka, punainen Herukka, punainen
Herukka, punainen Herukka, punainenHerukka, punainen
Herukka, valkoinen Herukka, valkoinen
Herukka, valkoinen Herukka, valkoinen
Karhunvatukka Karhunvatukka
Karhunvatukka Karhunvatukka
Karpalo Karpalo

Karpalo eli kurjenmarja estää virtsatietulehduksia.

Karpalo kuuluu puolukoiden sukuun.
Se kasvaa kosteahkoilla sammalikoilla ja suomättäillä koko Suomessa.

THL ylläpitää kansallista Fineli ® - elintarvikkeiden koostumustietopankkia,
josta löytyy marjojen sisältämät aineet.

 

Karpalo Karpalo

Karpalo on vuoden 2019 nimikkomarja.

Kuva CC0 Pixabay

 

Karpalomätäs Karpalomätäs
Karviainen Karviainen
Karviainen
Karviainen
Karviaispensas
Katajanmarjoja
Katajanmarjoja
Lakka - suomuurain - hilla Lakka - suomuurain - hilla
Lakkamättäitä

Lakkaa kutsutaan myös nimillä hilla, muurain, suomuurain ja valokki.

Kuva CC0 Pixabay

 

Mansikan taimi
Mansikka
Mansikkaviljelmä
Mansikoita
Mansikoita korissa
Mustikanvarpuja
Mustikka

Mustikassa (Vaccinium myrtillus) on poikkeuksellisen paljon ihmisen terveyteen positiivisesti vaikuttavia aineita. Sitran toimeksiannosta tehdyn tutkimuksen mukaan erityisesti vanhukset ja ikääntyvät sekä tyypin 2 diabeetikot saattaisivat hyötyä mustikan ja mustikkavalmisteiden käytöstä monella tapaa (silmäongelmat, verisuonivaikutukset). Mustikka ehkäisee oksidaatiota, vahvistaa verisuonistoa ja parantaa silmän verenkiertoa. Siten sillä on positiivinen vaikutus ikään liittyviin silmäongelmiin kuten harmaakaihiin, silmänpohjan ikärappeumaan ja silmänpainetautiin eli viherkaihiin (glaukoomaan).

Eläinkokeissa mustikka on parantanut sekä muistia että motorisia toimintoja. Se on suojannut koe-eläimiä Alzheimerin taudin kehittymiseltä. Mustikka  sisältää ravintokuitua sekä luontaisia C- ja E-vitamiineja. Luonnonmustikassa on antosyaaniyhdisteitä nelinkertaisia määriä viljeltyyn pensasmustikkaan verrattuna.

Mustikan paras poiminta-aika on heinäkuun loppupuolelta syyskuun alkuun. Paras satokausi kestää noin kaksi viikkoa.
Runsain sato tulee, jos kukinnan aikaan ei ole yöpakkasia ja alkukesä on riittävän lämmintä pölyttäjien lentämiseen.  Mustikanvarvut tarvitsevat lumipeitteen talvehtiakseen hyvin.

Sananlasku
Oma maa mansikka, muu maa mustikka.
 

 

Mustikka
Mustikkamaito
Mustikkasaalis
Mustikkasatoa

Mustikoita kannattaa syödä raakana, mutta niistä voi tehdä myös piirakoita ja muita leivonnaisia, puuroja, hilloja, mustikkakukkoa, rahkaa ja smoothieta. Mustikan lehtiä voi käyttää salaatissa ja teessä. Marjoja kannattaa kuivata talven varalle.

Mustikan sisältämät terveelliset aineet voi tarkistaa THL:n ylläpitämästä Finelistä. Mustikoissa on paljon silmille tärkeitä aineita.

"Kun mustikka kypsyy, niin yö mustuu."


  Mustikat on hyviä, koska niiden sisällä on hilloa.
                                               - Pertti 5 v.

 

Mustikoita
Pihlaja
Pihlajanmarjaterttu
Pihlajanmarjaterttu pakkasen puraisemana
Pihlajanmarjoja
Puolukka

Puolukka (Vaccinium vitis-idaea) on ainavihanta kasvi.
Siinä on alfa-linoleenihappoa, kuitua, A-, E-, C-, B1-, B2-, B3-vitamiineja ja karotenoideja.
Puolukka tappaa virtsateiden bakteereja.

Sen marja on niin hapan,
että se säilyy sisältämiensä sitruuna- ja bentsoehappojen takia
viileässä ilman säilöntäaineitakin.

Monessa koulussa koululaiset joutuivat syksyisin poimimaan
muutaman litran puolukoita koululle.

THL ylläpitää kansallista Fineli ® - elintarvikkeiden koostumustietopankkia,
josta löytyy myös marjojen sisältämät aineet.

Luonnonmarjojen poimiminen on jokamiehenoikeus.
Jokamiehenoikeudet löytyvät mm. ympäristöhallinnon verkkosivulta.

MARJAMÄMMI

Puoli litraa survottuja puolukoita sekoitetaan litraan kylmää vettä
ja seokseen lisätään 3/4 litraa ruisjauhoja ja hiukan sokeria.
Seos laitetaan tuohisiin (uunivuokiin)
ja paistetaan miedossa uunin lämmössä 3-4 tuntia.

 

Puolukoita poimimassa

Äiti ja tytär puolukkametsässä

Ruusunmarja
Ruusunmarja
Ruusunmarja pakkasen puraisemana
Ruusunmarja ruska-aikaan
Saskatoon
Saskatoonpensas
Tyrnipensas

Tyrni on Satakunnan maakuntakukka.

Tyrni on piikkinen pensas,
joka tuottaa erittäin C-vitamiinipitoisia oranssin värisiä marjoja.
Lehdet sopivat teeksi ja niissäkin on paljon C-vitamiinia.
Kosmetiikka- ja lääketeollisuus pystyy hyödyntämään tyrniä.
Pensas kestää hyvin kuivuuttaa ja tulvia.

Sitra on julkaissut Yhteenvedon tieteellisestä näytöstä koskien tyrnin,
lakan, mustaherukan ja variksenmarjan ravitsemus- ja terveysvaikutuksia
.

 

Vadelma
Vadelmapensas
Vadelmia
Vadelmia korissa
Vadelmia: punaisia ja keltaisia

 

Kuva CC0 Pixabay

 

Variksenmarja

 

Kuva CC0 Pixabay

 

Variksenmarjamättäitä

 

Kuva CC0 Pixabay