Kuvalista

Kirjoita tähän, minkä aiheisia kuvia haet. Käytä hakusanoina kuvapankin omia kuva-aiheita (luettelo edellisellä sivulla).
"Maitotyttöjä"

Helsingissä oli 1950 -luvun loppupuolella useana syksynä pulaa maidosta.
Varsinkaan lauantaisin ei maito tahtonut riittää.
Maidon kuljetusmatkat olivat pulan vuoksi pidentyneet.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

cc  Valokuvaaja Martti Brandt/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma. Helsinki 24.10.1958.
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r58-13608_1.tiff

 

Emäntä puuhellan ääressä

Uuden Suomen kummiperheen emäntä laittaa ruokaa.
Perheen kuopus kopassaan lieden lämmössä 1940-luvulla.

Puuhella oli ennen kodin sydän.
Sillä tehtiin ruuat ja lämmitettiin vedet.
Keittiö tai tupa lämpisi nopeasti siinä samalla.
Iso puuhella oli paikoilleen muurattu.
Se sijoitettiin leivinuunin yhteyteen.
Monessa hellassa oli Högforsin valurautainen elementti.
Se upotetaan muurattuun jalustaan.
Huuva muurattiin hellan päälle.

Kuvan kaltaisissa suurissa helloissa oli usein takana syvennys,
jossa saattoi kovilla pakkasilla nukkua mukavan lämpimässä.
Vähintään sen paikan valloitti kissa.

Savupellejä oli useampia ja niistä vain yksi oli kerrallaan auki.
Kesäpelti päästi savukaasut suoraan piippuun.
Paistopelti ohjasi kaasut uunin ympäri.
Talvipelti pakotti savukaasut kiertämään muurissa niin,
että tiilet lämpenivät ja lämmittivät kotia.

Pienemmissä tiloissa oli myös peltikuorisia omilla jaloillaan seisovia
ja tulenkestävällä massalla vahvistettuja liesiä.
Luukut olivat valurautaa.

Hellan kyljessä oli kuparinen säiliö veden lämmittämiseen.
Sen lisäksi hellan suurimman levyn päällä pidettiin  
jatkuvasti kookasta vesikattilaa.

Edelleen monella kesämökillä on puuhella
ja sen virittelyä pidetään rentouttavana puuhana
- kunhan hormi on kuiva ja vetää hyvin.


Kehtolaulu (Raita tietokanta).

Sotien jälkeen monet tahot järjestivät keräyksiä huono-osaisten hyväksi.
Uusi Suomi valitsi kummiperheen, jolle kerättiin rahaa lukijoilta.

Vanha tuutulaulu
Tuuti, tuuti lasta,
kissa tuli vastaan.
Kissa hyppäs kiikun päälle
ja kiikutteli lasta.

Elämänohje
Tee työtä kuin eläisit ikuisesti,
rakasta kuin kuolisit huomenna.
     

Sananlasku
Joka keitetyn paistaa, se makean maistaa.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc  Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r40-49-131_3.tif 

 

Happaneminen

Valmis taikina jätetään happanemaan yön yli.

Penkillä oleva korvo on peitetty valkoisella liinalla.

Kuvan jauhovakka on punottu tuohesta.

Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo.

CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat

 

Hedelmätiskillä

Kuvassa asiakas on valitsemassa hedelmiä
itsepalvelumyymälän hedelmätiskiltä helmikuussa 1957.
Ensimmäiset itsepalvelumyymälät avattiin Helsingissä 1950-luvun alkupuolella.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc   Valokuvaaja Teppo Palho/Suomen valokuvataiteen museo/
Alma Media/Uuden Suomen kokoelma, 6.2.1957.
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r57-7842_1.tif

 

Hierimen puhdistus

Emäntä irrottaa taikinaa hierimestä veitsen avulla.

Taikinakorvon vieressä jauhovakka ja äyskäri.

Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo.

CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat

 

Illallinen

Tässä kuvassa on jouluateria.

Pöydässä on lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa,
savustettua kalaa, rosollia, italian salaattia, sinappisilliä

 

Perinteiset jouluruuat
Yleensä kaikilla aterioilla joulunaikaan tarjottiin samoja ruokia.
Karjalaisilla oli joulupöydässä kolme ruisleipää päällekkäin
ja niiden päällä kynttilänjalka.
Leipiin ei koskettu joulunpyhinä
vaan ne vietiin pyhien jälkeen vilja-aittaan ja syötiin vasta keväällä,
kun karja laskettiin laitumelle.
Kinkkua, lantulaatikkoa ja perunalaatikkoa ja lipeäkalaa
tarjottiin perunoiden ja voisulan tai maitokastik­keen kanssa.
Joulupuuro oli ennen ohraryynipuuroa tai riisipuuroa
ja hyvän onnen tuojaksi siihen laitettiin manteli.
Puuron jälkeen syötiin vielä voitaikinasta valmistettuja luumu­torttuja.

 

Lapsen suusta

Jos kaikki ovat ajoissa kotona, tulee perhepäivällinen.
Muuten tulee usein vain pussikeittoa.
                                       - Lauri 6v.

Sananlasku

Tulisipa joulu, että saisi yölläkin syödä.

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Jauho- ja ryynipussit

Jauhot ja ryynit olivat ennen sotia irtomyynnissä.
Samoin karkea ja hieno suola, perunajauhot, riisit, rusinat,
kahvi ja sokeri, perunat sekä naulat.
Asiakaspalvelu vei paljon aikaa,
kun kullekin asiakkaalle mitattiin juuri hänen tarvitsemansa määrä kutakin tarviketta.
Kauppias oppi hyvin tuntemaan jokaisen asiakkaan ja hänen perheensä kulutuksen.

Maito ja kerma mitattiin suurista tonkista jokaiselle omaan kannuun.
Voi säilytettiin lasikaapissa suurena kimpaleena.
Myymäläapulainen leikkasi siitä sopivan palan ja punnitsi vaa´alla.
Pala käärittiin voipaperiin kotiin vietäväksi.
Ensimmäiset pakettivoit tulivat kauppaan vasta olympiavuonna 1952.

Sanastoa Kappa, nelikko, kaupantekijäiset, paperipussi, kansanhuolto

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

 

Jauhojen lisääminen

Äyskärillä lisätään jauhoja sen verran,
että syntyy sakea velli.

Korvo peitetään ja
seos jätetään hapantumaan vähintään yön yli.
Jos korvo tai huone on kylmä,
hapantuminen vaatii enemmän aikaa.

Seos on valmista,
kun se kuplii ja tuoksuu happamalta.

Taikinaan lisätään jauhoja ja sekoitetaan (kuva).

Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo.

CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat

 

Juustoja ja säilykkeitä kaupan vitriinissä

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 50
luvussa 14. Arjen ateriat.

Kuva © Martti L. Laitinen, Vapriikin kuva-arkisto

 

Kahvinvastiketta ja kahvinlisäkettä

Kun sota katkaisi useimpien jokapäiväisten kulutustarvikkeiden tuonnin Suomeen, oli mietittävä vastaavia tuotteita kotimaasta. Kahvillekin kehitettiin korvikeaineita. Korviketta on tehty sikurista, sokerijuurikkaasta, punajuuresta, rehujuurikkaasta, porkkanasta ja muista juureksista, pavuista, herneistä sekä voikukan juurista, tammenterhoista, hiirenvirnan ja niittynätkelmän herneistä, paahdetusta leivästä, maltaista, ryyneistä, keitetyistä lupiinin siemenistä ja jopa perunasta. Sota-aikana ja sen jälkeen sanaa korvike käytettiin erityisesti kahvin korvikkeista. Ulkomaisia kahvinkorvikkeena käytettyjä aineita olivat taatelit, viikunat, soijapapu, päärynä, maapähkinät ja johanneksenleipäpuu.

Korsukahvissa oli 2/3 koivunkääpää ja 1/3 voikukanjuurta tai sikuria.

Myynnissä ollut RaNa-sikuri oli valmistettu "parhaasta sikurista, joka on huolellisesti käsitelty nykyaikaisissa erikoiskoneissa maun jalostamiseksi sekä aromin säilyttämiseksi. Se on erittäin hienoksi jauhettu ja rakeistettu. Liukenee sen vuoksi nopeasti ja on helppo annostella." Sikurijuurta kasvatettiin vanhainkotienkin kasvimailla. Sikurijuuret korjattiin syksyllä, pestiin, kuorittiin ja paloiteltiin, ruskistettiin uunissa ja jauhettiin hienoksi. Sikurijuurikahvin joukkoon sekoitettiin paahdettua ruista. Hämeessä sikurilla jatkettua kahvia kutsuttiin mallaskahviksi. Nykyäänkin sikuria on myynnissä kofeiinittomana juomavaihtoehtona.

RaNa-nimi muodostuu sanoista ravinto- ja nautintoaine. Sokerin tiukka säännöstely johti makeisten valmistuksen loppumiseen. Hellaksen RaNa-tuotteisiin kuului esimerkiksi Namimurut, jotka oli tehty kuivatuista porkkanoista ja makeutettu sakariinilla. Paketissa oli teksti: karamellejä odotellessa - i väntan på karameller.

Suomessa vuonna 1941 kauppaan tullut kahvin korvike oli pääasiassa valmistettu rukiista, ohrasta, lantusta ja voikukan juuresta, mutta sisälsi myös noin 25 prosenttia aitoa kahvia. Myöhemmin tuli käyttöön myös kahvin vastike. Se ei sisältänyt aitoa kahvia lainkaan.

Ensimmäinen sodan jälkeinen kahvierä saapui Suomeen helmikuussa 1946. Se oli niin odotettu, että laivaa saapui Turun satamaan vastaanottamaan kaupungin johtohenkilöitä ja muutama ministerikin.

Sanastoa: brännäri, korvike, vastike, kahvike, lisäke, pööni, Santos, Rio, nokipannu, ostokortti, kahviplörö, pullamössö eli moso, perkolaattori, barista, espresso, cappuccino, caffe latte, caffe au lait, Irish coffee, caffe mocha, caffe freddo, caffe con panna 

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

 

Kahvinvastikkeita

Saksalainen Gustav Paulig perusti Helsinkiin yrityksen 1876.
Paulig toi Suomen suuriruhtinaskuntaan ulkomailta muun muassa suolaa,
kahvia, mausteita, jauhoja, portviiniä ja konjakkia.
Jo monta sukupolvea tuntee Pauligin tunnuslauseen: Tietysti Pauligin.

1930-luvun laman vuoksi myyntiin tuli Kahvike-nimistä korviketta
ja myöhemmin Nissenin voikukanjuurivastiketta.

Kahvi oli viimeinen tuote, joka vapautui säännöstelystä 50-luvun puolella,
jolloin oikeaa kahvia taas sai.

Maailman ahkerimmat kahvinjuojat löytyvät Pohjoismaista.
Suomalainen juo keskimäärin 4,8 kupillista päivässä
(melkein 10 kg kahvijauhoa vuodessa).
Ruotsalainenkin juo päivittäin 4,4 kupillista.

Kahvissa on kofeiinia, sokeria, rasvaa, öljyjä, ekstraktiaineita,
selluloosaa, parkkihappoa, kivennäisaineita, antioksidantteja ja vettä.
Kun kahvi tuli Suomeen, sitä suositeltiin lääkkeeksi päänsärkyyn, pyörrytykseen
ja niille, joilla oli "kylmä" veri.
Kahvin kerrottiin vahvistavan vatsaa, edistävän ruoansulatusta ja "ohentavan" verta.
Linnékin piti sitä erinomaisena kohmelossa oleville, ylensyömisestä turtuneille
sekä laihdutusaineena liikalihavuudesta kärsiville.

Lääkärikirja Duodecim (2012) mukaan kahvin kofeiini piristää
ja kahvinjuojilla on vähemmän tyypin 2 diabetesta.
Kahvilla on vaikutuksia sydän- ja verisuoniterveyteen,
nestetasapainoon, raskauteen ja urheilijan suorituskykyyn.

Sananlasku
Korppu oikein ja korppu nurin - siinä on kahdenlaista kahvileipää.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

 

Kananmunien läpivalaisulaite

Tällaisella kananmunien läpivalaisulaitteella tarkistettiin munien tuoreus.
Edelleenkin kananmunien laatu tarkistetaan läpivalaisemalla.
Muninnan jälkeen kananmuna on "ekstratuore" 9 päivää.
Tavallisen kananmunan parasta ennen päivämääräksi laitetaan 28 päivää muninnasta.

Tuoreen kananmunan keltuainen on pyöreä.
Tuoreuden voit tarkistaa myös rikkomatta munia.
Täytä kulho kylmällä vedellä ja aseta munat sinne.
Kelluvat munat kannattaa heittää pois,
sillä vanhoissa munissa on enemmän ilmaa.
Heiluta raakaa kananmunaa korvan juuressa.
Jos kananmuna hölskyy, on se jo pilaantunut.
Jos rikotussa munassa näkyy punainen veriläikkä,
kana on voinut kärsiä stressistä muniessaan.
Kananmuna on edelleen käyttökelpoinen, mutta poista veritippa lusikalla.

Säilytä munat mieluiten omassa rasiassaan jääkaapin perällä.
Pahvirasia suojaa munia myös muiden ruokien hajuilta.

Keitetyn ja raa´an munan erottaa toisistaan pöydällä pyöräyttämällä.
Keitetty pyörii nopeammin.

Munankuoren sisällä olevaa ohutta kalvoa voi käyttää suojaamaan pieniä viiltohaavoja.

Munankuoret ovat kompostissa hyviä mineraalien lisääjiä.
Murskaa kuoret ennen kompostiin laittoa.

Joskus kananmunien syöntiä rajoitettiin,
kun luultiin niiden kolesterolin nostavan syöjän kolesterolia,
mutta nykytutkimusten mukaan käykin päinvastoin.

Kananmunilla on paljon terveyttä edistäviä vaikutuksia.
Ne sisältävät runsaasti aminohappoja, antioksidantteja ja terveellisiä rasvoja.
Kananmunissa on koliinia, joka auttaa aivoja pysymään kunnossa.
Koliinin puute voi aiheuttaa rasvamaksaa ja kakkostyypin diabetesta.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Arvoitus
- Kumpi tulee ensin, muna vai kana?
- Kana, sillä se on aakkosissa ennen munaa.

Sananlasku
- Älä laita kaikkia munia samaan koriin!
- Parraton suutelu on kuin suolaton muna.

- On turvallista kaakattaa vasta, kun muna on munittu.
- Rakkaus ja kananmunat ovat parhaita tuoreina.
- Parempi kananmuna tänään kuin kana huomenna.
- Lyötpä sitten kiven kananmunaa vasten tai kananmunan kiveä vasten, lopputulos on aivan sama.
- Suudelma ilman viiksiä on kuin kananmuna ilman suolaa.

Uskomus
Jos Maarianpäivän yönä kananmuna jäätyy rikki, tulee kylmä kevät.

Kuva © Emilia Nieminen

 

 

Kaneliomenapuu

Omena -lajikkeita on kymmeniä. Tässä muutamia Suomessa kasvavia.
Kesälajikkeita: Huvitus, Maikki, Pirja, Valkea kuulas, Gallen, Lepaan meloni, Lohjan Kirkas ja Mustialan Valkea
Syyslajikkeita: Keltakaneli ja Punakaneli, Make, Melba, Pekka, Silva ja Viikari.
Talvilajikkeita: Antonovka, Aroma, Lepaan Liereä, Lobo ja Åkero

Pilariomenapuu mahtuu pieneen tilaan. Siinä omenat kasvavat lähelle runkoa ja se tuottaa satoa jo nuorena.

Perheomenapuussa on samaan runkoon vartettu useita eri lajikkeita. THL:n ylläpitämästä Finelistä löytyy omenan sisältämät ravintoaineet.

Marttojen omenaruokareseptejä.

Sananlaskuja

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla.
Yksi mätä omena pilaa koko korin.
Ei omena kauas puusta putoa.
Minkämoinen puu, semmoset oksat.

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Kansakoulun oppilaita ruokapöydän ääressä syömässä. Aikuisia heidän takanaan Kansakoulun oppilaita ruokapöydän ääressä syömässä. Aikuisia heidän takanaan Kansakoulun ruokalassa

Sormiloru
Peukaloputti sai sian hei!
Suomensutti sen kotiin vei.
Pitkä mies siltä niskat taittoi.
Nimetön siitä makkarat laittoi.
Pikku Sakari ne suuhunsa söi.

Lorun aikana käydään läpi kaikki sormet.
Viimeisen lauseen kohdalla viedään lusikka lapsen suuhun.
Tämä loru on syntynyt niihin aikoihin,
kun joka maatalossa tehtiin makkaratkin itse.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 62
kappaleessa 17. Koulu.

Kuva © Ensio Kauppila, Vapriikin kuva-arkisto

 

Kansakoulun ruokalassa

Vuonna 1955 Helsingin kansakoulujen ruokailussa siirryttiin uuteen vaiheeseen.
Ruokalistoja alettiin suunnitella kahdeksi viikoksi eteenpäin
ja aterialla tarjottiin lämpimän ruuan lisäksi kaksi desiä maitoa ja pala kovaa leipää.

Suomessa toimi 6-vuotinen kansakoulu vuodesta 1866 peruskoulun tuloon eli 1970-luvulle asti.
Vuodesta 1948 lähtien kuntien oli järjestettävä kaikille oppilaille maksuton ateria jokaisena koulupäivänä.
Siihen asti oppilaat olivat tuoneet kotoa omat eväät.
Vähävaraisten perheiden lapsilla ne olivat usein hyvin puutteelliset.  

Suomen käsityön museo lainaa Muistelusalkkua kansakouluajoista,
jonka mallin mukaisesti kannattaa koota uusia salkkuja vaikka joka hoivakotiin.

Vanha uskomus
Jos veitsi putoaa, se tarkoittaa miesvierasta.
Jos haarukka putoaa, se tarkoittaa naisvierasta.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc   Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma, 15.11.1955.
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r55-4320_1.tif

 

Keittiö 50-luvulla

Puuhelloista siirryttiin vähitellen sähköhelloihin,
mutta jonkin aikaa monesta keittiöstä löytyivät molemmat.

Esiliina oli kokkaushommissa pakollinen varuste.
Se oli helpompi pestä kuin koko mekko,
kun pyykkiä pestiin usein käsin.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 49
luvussa 14. Arjen ateriat.

         Lapsen suusta
         Vesi viheltää sadassa asteessa.
                            - Matti 9 v.

Kuva © Sylvi Nieminen, Vapriikin kuva-arkisto, Tampere

 

Keittiö Helsingissä 1955

Tarjoilua kotihipoissa 1955

Helsingin Uuden yhteiskoulun oppilaita vanhojenpäivän iltana
luokkatoverin kotona Katajanokalla.
Tarjolla oli nakkeja ja perunasalaattia.

Suurissakin kaupungeissa puuhella oli vielä monessa kodissa.
Sen tilalla tai lisäksi saattoi olla kaasuliesi.
Sähköhellat vakiintuivat vasta myöhemmin.

Kuvamuistiharjoitus
Heijasta kuva seinälle suurena, jos ryhmä on iso
tai tulosta jokaiselle osallistujalle tai osallistujaparille kuva.
Kuvaa katsellaan ja tutkitaan esim. 1-2 minuuttia.
Sen jälkeen se poistetaan näkyvistä
ja esitetään kuvaa koskevia kysymyksiä
tai pyydetään kertomaan kuvasta esim. 10 eri asiaa.

Montako nakkia kuvassa näkyy?
Mihin kuvan nainen nojaa?
Mitä miehellä on yllään?
Onko miehellä esiliina?
Missä naisen oikea käsi on?
Mitä mies tekee?
Onko nakkikattila puuhellalla, sähköliedellä vai kaasuhellalla?
Montako kattilaa kuvassa on?
Mikä esine on hellan etunurkassa?
Kuvaile keittiön valaisinta.
Onko keittiössä kirjava vai yksivärinen verho?

Kuva CC BY 4.0 Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionro N260744 Finna

 

Kierrepullia
Kierrepullia menossa uuniin
Kinkku

 

Arvoitus
Kulkee maata kuin kuningas, vaeltaa kuin valtaherra.
Joka vuosi varrotaan köyhimpäänkin kotiin,   (joulu)

 

Kyll´on kystä aitassa
Tule meille, Tuomas kulta!
Tuopa joulu tullessasi!
Tule kekri, jou´u joulu,
sekä pääse pääsiäinen!
Kyll´on kystä aitassamme,
paljo pantua eloa,
sirkan reisi, paarman jalka,
peiposen peräpakara,
sammakon sakarivarvas,
sisiliskon silmäpuoli.
               - Kanteletar

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Kohonneet leivät

Pöydän vasemmassa päässä ovat kohonneet ruisleivät.
Takana nyrkkirieskoja.

Penkillä on taikinakorvo (-tiinu) ja jauhovakka.

Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo.

CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat

 

Kohonneiden leipien paineleminen

Etualalla painellaan kohonneita leipiä matalammiksi.
Sen jälkeen niiden annetaan peitettyinä vielä hiukan kohota.

Leipien pinnat voi voidella vedellä,
jos haluaa, ettei pinta halkeile.

Voitelunesteenä on käytetty myös maitoa, piimää, kahvia, sokerivettä,
munaa ja siirappivettä (1 dl vettä/1 rkl siirappia).
Leivät sivellään ennen uuniin panoa ja vähän ennen uunista ottamista,
että kuoresta tulisi kauniin kiiltävä, tasainen ja pehmeä.

Taustalla näkyy nyrkkirieskoja.

Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo.

CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat

 

Koululaisen astiat

Kaikki kansakoululaiset saivat maksuttoman ja lämpimän ruoan vuodesta 1948 alkaen.
Kansakoulussa syötiin yleensä omassa luokassa,
joten ensimmäisen luokan käsitöissä tehty ruokaliina pulpetilla tuli tarpeeseen.

Joissakin kaupunkikouluissa mentiin syömään ruokalaan,
jossa syötiin seisaaltaan ja takki päällä.
Ruokatunti saattoi olla niin pitkä,
että oppilaat ehtivät käydä kotona syömässä.

Yleisiä kouluruokia olivat keitot ja vellit: peruna-, makaroni-, ohra- ja kauravelli,
herne-, peruna- ja kaalikeitto.
Ruoka syötiin valkeista emalikupeista tai kuvassa näkyviltä lautasilta.
Leivät ja maitopullo tuotiin pitkään kotoa.
Koululaiset toivat myös itse keräämiään marjoja kouluun.

Syrjäseudulla koulun ruoka saatettiin vielä 40-luvulla valmistaa saunan muuripadassa.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 23.

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Kutunjuustoa ja juustomuotti

 

Sananparsi
Ei semmoista ole, että ei kymmenen vuoden päästä tarvita.

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Lakritsia

Lakritsijuuresta valmistettu lakritsi on tunnettu jo tuhansia vuosia. 1700-luvulle saakka sitä pidettiin etupäässä lääkeaineena, jota käytettiin vilustumistautien ja vatsavaivojen hoidossa. Lakritsijuurta on käytetty kauan limaa irrottavana yskänlääkkeenä. Lakritsi mainitaan perinteisissä kiinalaisissa yrttikirjoissakin.

Lakritsi nostaa verenpainetta. Se voi olla haitallista ihmisille, jotka käyttävät nesteenpoistolääkkeitä, digoksiinia ja laksatiiveja.

Fazer on valmistanut lakritsia vuodesta 1927 saakka, ensin Hangossa ja myöhemmin Helsingissä. 1920-luvun lopulla valikoimassa oli jopa parikymmentä erilaista lakritsituotetta. Lakritsia valmistettiin myös talvisodan aikana ja jatkosodan aikana se oli ainoa makeinen markkinoilla.

Vuonna 2013 EU halusi kieltää lakritsipiippujen myynnin, koska niiden ajateltiin kannustavan lapsia tupakan polttoon. Laku Pekka-logo poistettiin lakritsipötköistä 2008, koska se tulkittiin rasistiseksi. Sama kohtalo oli neekerin suukoilla, joiden nimi muuttui suklaasuukoiksi.

Sananlaskuja
- Ei makeaa mahan täydeltä.

Sanastoa: laksatiivi, verenpaine, Halva, Englannin lakritsi, metrilaku, karamelli

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.